Kesäterässä

Pakko tunnustaa, tämän kesän helteillä villa ei juuri ole kiinnostanut. Tour de Fleece oli ja meni, mutta osui harmillisesti juuri kesälomareissujen aikaan. Kehräsin yhden vaivaisen vyyhdin, ja senkin sain valmiiksi viikon myöhässä. Noo, kaikkeen ei aika riitä, viime aikoina olen mieluummin polkenut pyörää kuin rukkia. Langasta tuli kyllä aika kivaa, Widdershin Woolworksin böffisilkkiä, reilu 100 gr ja 330 metriä kaksisäikeistä:



Kattiainen on huolestuttavan kiinnostunut langoista, heiluvat puikot saavat vähäisetkin itsehillinnän rippeet katoamaan.



Yhden pipon olen kesän aikana saanut valmiiksi. Malli on Hinagiku hat, josta voin sanoa sen verran, että mallineuleen k3tog, yo, k3tog into the same 3 sts on todella, todella hidasta kudottavaa. Lanka on Plucky Knitterin primo worstedia, jonka väri on jotain aivan muuta kuin kaupan myyntikuvassa. Ihan kiva pipo tuosta tuli kuitenkin. Kuvia on tasan yksi, tuli liian kuuma niin kuvaajalle kuin mallillekin.



Yleisön pyynnöstä loppuun vielä viikon Mörkö, koska internetissä ei kuulemma ole vielä läheskään tarpeeksi kissakuvia:)

Karvainen kakara

Alkukesällä huhuilin puskaradiossa, että meidän perheessä olisi kissanvakanssi auki. Aika pian kuulimmekin löytöpennuista, joista yksi voisi hyvinkin muuttaa meille (kiitos vinkistä, S!). Vielä piti jännittää selviääkö pentu karanteenista ja eläinlääkärin tarkastuksesta puhtain paperein ennen kuin päästiin karvapalloa tapaamaan. Ihastuimme oikopäätä, sillä katsokaa nyt, kuinka tämmöistä voisi vastustaa:



Viikko sitten meille muutti rohkea ja leikkisä pikku sähikäinen, jolle lapset antoivat nimen Mörkö.



Mörkö tykkää leikkimisestä ja riehuttamisesta, ja pojista se tykkää niin paljon, että marssii lasten perässä suihkuun (huomaa vasta hanan auettua että "ai niin, kissat ei tykkää vedestä"). Rapiseva lintulelu saa kyytiä monta kertaa päivässä, ja kissaongen perässä loikkiminen vasta lystiä onkin. Lasten junarataa kiertävä veturi on yhtä aikaa kiehtova ja vähän pelottava.



Erityisen paljon Mörkö tykkää paijaamisesta ja sylissä köllöttelystä. Hiukkasen meillä keskustellaan siitä, saavatko pienet kissat kiivetä ruokapöydälle tai leikkiä rukilla, mutta muuten pojalla on käytöstavat suht hyvin hallussa. Hyvin tuo karvainen kakara on sujahtanut mukaan perheeseen:)