Lahjasukkia

Alkusyksystä kudoin pikkuiset töppöset äitiyslomalle jäävälle työkaverille. Ohje (Baby Uggs) ei ollut ihan kristallinkirkas, mutta sopivasti säveltämällä syntyi vallan somat tossut. Toivottavasti pienen peikkoprinsessan varpaat pysyvät lämpiminä!



Nämä sukat vaihtuivat lankavyyhtiin (terkkuja pohjoiseen!). Vaalea harmaa on jotain antiikkista äidin kätköistä löytynyttä sukkalankaa, tummanharmaa villatakista ylijäänyttä sportti-Väiskiä, mallina oma perussukkani. Kivat sukat, täytyy varmaan kutoa samanlaiset itsellenikin jossain välissä.



Nämä sukat käärin Sinterklaas-pakettiin. Lankoina ties mitä sukkalankapussin pohjalta löytynyttä, Regiaa, Väiskiä, Hopeasäiettä, Lanitiumia... Aika monta pikkuruista nöttöstä sain noihin uppoamaan.

Seuraavaksi aion kutoa sukkia omiin jalkoihini, useampi pari on tänä talvena tulossa tiensä päähän. Olettehan muuten huomanneet, että huomenna aukeaa Jämälankavillasukkajoulukalenterin ensimmäinen luukku?

Rantapäivä marraskuussa

Syksy on ollut erikoisen lämmin, meren rannassakin tarkenee tyynenä päivänä hyvin leikkiä. Viime sunnuntaina hypeltiin rantakivillä ja harjoiteltiin leipien heittämistä.



Marraskuu on yksi lempikuukausistani, pidän luonnon pelkistetystä väriskaalasta, hämärästä, matalasta valosta, viileydestä ja vesisateestakin.



Syksyllä puikot suihkivat entistä tiuhempaan tahtiin, ja tänä vuonna olen jostain syystä ollut aivan pitelemätön. Kuinka monta keskeneräistä on liikaa? En tiedä, raja ei vielä ole tullut vastaan.



Kuitupitoisista ostamastani Hopeasäikeen Aadasta tuli Pätkikselle pipo. Langan valinta oli tarkkaa hommaa, muutamakin kuvaviesti suihki Päivölän ja kodin välillä, kun etsin lankatarjonnasta pojan toiveiden mukaista lankaa. Malli on Dani Sunshinen Raindrop, joka on oikein kiva, mutta ei ihan yhtä kiva kuin paljon käyttämäni Quynn. Lopputulos on kuitenkin käyttäjälleen mieleinen, ja saisin kuulemma kutoa vielä villasukatkin.





Ihanaa marraskuuta kaikille!

Talvivarustelua

Joskus keväällä näin jossain hienon pipon, jossa oli rukseja. Myssy jäi vaivaamaan mieltä, mutta en millään muistanut missä sen olin nähnyt, ja olikohan kyseessä ihan joku mallikin. No, eipä tuommoinen yksinkertainen kuvio mitään ohjettä tarvitse, pienen laskutoimituksen silmukkamääristä vain. Vaalea harmaa on Plucky Knitterin Primo sportia (sävy Hi ho silver lining), rukseissa on The Uncommon Threadin Everyday sportia (kauniin sinisen nimi on Orion). Tuli tämmöinen graafikkopipo, mukavan pehmeä.



Äidin varastojen kätköistä löytyi kaksi vyyhtiä Novita Terraa jostain 80-luvun alusta. Saattaa olla, että joskus kudoin samasta langasta itselleni villapaidan, mutta kuka noin vanhoja muistaa. Täyttää villaa, mukava peruslanka, eikä kuukauden käytön jälkeen nypyn nyppyä. Kuvista huomaan, etteivät pipo ja kauluri oikein sovi yhteen, mutta eipä hätää, saattaa olla että olen sittemmin kutonut muutaman muunkin pipon ja kaulurin.



Mitään mallia tuossa ei varsinaisesti ole, ihan vaan ainaoikeaa ja väliin langankierroilla tehtyjä reikärivejä elävöittämään pintaa. Sopivan yksinkertainen, muttei tylsä.



Paras aika vuodesta on ollut harvinaisen kaunis, vai mitä?

Syksyn kuitupitoiset

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa. Perinteiseen tapaan tarjolla oli lankaa, herkkuja ja hyvää seuraa, nautin niistä kaikista. Kyllä pitäisi ihmisen useammin nauraa niin että mahaan sattuu ja ripsivärit valuvat pitkin poskia!



Muutama neule on tässä syksyn kuluessa valmistunut, ihana Heli nappasi niistä kuvat (kiitos!). Knotty-sormikkaat kudoin Lanitium ex machinan sukkalangasta, näistä tuli oikein kivat (kauppaan sitten omalla vastuulla, ohohupsin vaara on suuri). Ohje on selkeä, mutta sen verran sitä muokkasin, että en aloittanut sormien kutomista etusormesta, vaan pikkurillistä. En tiedä teistä muista, mutta oma pikkurillini alkaa selvästi alempaa kuin muut sormet, ja jos jätän sen kutomisen viimeiseksi, sormikkaan sormi alkaa väärästä kohtaa, mikä on ärsyttävää. Kudoin siis ensi pikkurillin, sitten muutaman kerroksen loppuja silmukoita ja vasta sitten muut sormet. Hyvä tuli!



Muinoin kesälomareissulla kudoin muistikuvan perusteella Barley-pipon. Myssystä oikein kiva, mutta lanka värjäsi sekä sormet että puikot, ja nyt pitäisi muistaa uittaa sekä pipo että loppulanka etikassa tai sitruunahapossa. Muuten käy vielä niin, että joku aamu hiukan vauhdikkaammin poljetuani saavun töihin otsa sinisenä. Syyttävä katseeni kohdistuu Pulukattoon, jonka tuotteissa ei ennen tätä ole ollut moitteen sijaa.



Lankaostokseni olivat sangen maltilliset (ja ennen kuin kukaan huolestuu, niin taaimmaiset kirkkaanvihreä ja -sininen ovat poikain neuleisiin).



Viikonlopusta jäi päälle hurja neuleinspiraatio, ja marraskuun teema onkin lähes maaninen Must knit all the things. Niistä lisää myöhemmin!