DIY Denim whale tutorial

torstai 3. joulukuuta 2015

Oi kuusipuu

Pipo

Tuossa joku aika sitten valittelin, että pipon sävy ei sovi kaulurin sävyyn. No, nyt sopii!


Pipo

Malli on Tincan Knitsin Sitka Spruce. Ohje on selkeä ja helppo seurata, mutta jösses että oli hidasta tuon mallineuleen tikuttelu! Ranteetkin tykkäsivät vähän huonoa kaikista kierretyistä silmukoista, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.


Pipo

Lanka on De Rerum Naturan Gilliatt, jota ostin yhden kerän ihan vain kokeillakseni, kun oli pehmeää, niin nätin väristä ja luomuakin vielä. Niinhän siinä kävi, että tätä on pakko saada lisää, ainakin villatakillinen, tai ehkä kaksi. Miten tässä nyt taas näin kävi?



maanantai 30. marraskuuta 2015

Lahjasukkia

Lahjatöppöset

Alkusyksystä kudoin pikkuiset töppöset äitiyslomalle jäävälle työkaverille. Ohje (Baby Uggs) ei ollut ihan kristallinkirkas, mutta sopivasti säveltämällä syntyi vallan somat tossut. Toivottavasti pienen peikkoprinsessan varpaat pysyvät lämpiminä!

Sukat

Nämä sukat vaihtuivat lankavyyhtiin (terkkuja pohjoiseen!). Vaalea harmaa on jotain antiikkista äidin kätköistä löytynyttä sukkalankaa, tummanharmaa villatakista ylijäänyttä sportti-Väiskiä, mallina oma perussukkani. Kivat sukat, täytyy varmaan kutoa samanlaiset itsellenikin jossain välissä.

Sukat

Nämä sukat käärin Sinterklaas-pakettiin. Lankoina ties mitä sukkalankapussin pohjalta löytynyttä, Regiaa, Väiskiä, Hopeasäiettä, Lanitiumia... Aika monta pikkuruista nöttöstä sain noihin uppoamaan.

Seuraavaksi aion kutoa sukkia omiin jalkoihini, useampi pari on tänä talvena tulossa tiensä päähän. Olettehan muuten huomanneet, että huomenna aukeaa Jämälankavillasukkajoulukalenterin ensimmäinen luukku?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Rantapäivä marraskuussa

Rantapäivä marraskuussa

Syksy on ollut erikoisen lämmin, meren rannassakin tarkenee tyynenä päivänä hyvin leikkiä. Viime sunnuntaina hypeltiin rantakivillä ja harjoiteltiin leipien heittämistä.

Rantapäivä marraskuussa

Marraskuu on yksi lempikuukausistani, pidän luonnon pelkistetystä väriskaalasta, hämärästä, matalasta valosta, viileydestä ja vesisateestakin.

Rantapäivä marraskuussa

Syksyllä puikot suihkivat entistä tiuhempaan tahtiin, ja tänä vuonna olen jostain syystä ollut aivan pitelemätön. Kuinka monta keskeneräistä on liikaa? En tiedä, raja ei vielä ole tullut vastaan.

Rantapäivä marraskuussa

Kuitupitoisista ostamastani Hopeasäikeen Aadasta tuli Pätkikselle pipo. Langan valinta oli tarkkaa hommaa, muutamakin kuvaviesti suihki Päivölän ja kodin välillä, kun etsin lankatarjonnasta pojan toiveiden mukaista lankaa. Malli on Dani Sunshinen Raindrop, joka on oikein kiva, mutta ei ihan yhtä kiva kuin paljon käyttämäni Quynn. Lopputulos on kuitenkin käyttäjälleen mieleinen, ja saisin kuulemma kutoa vielä villasukatkin.

Rantapäivä marraskuussa

Rantapäivä marraskuussa

Ihanaa marraskuuta kaikille!



keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Talvivarustelua

Joskus keväällä näin jossain hienon pipon, jossa oli rukseja. Myssy jäi vaivaamaan mieltä, mutta en millään muistanut missä sen olin nähnyt, ja olikohan kyseessä ihan joku mallikin. No, eipä tuommoinen yksinkertainen kuvio mitään ohjettä tarvitse, pienen laskutoimituksen silmukkamääristä vain. Vaalea harmaa on Plucky Knitterin Primo sportia (sävy Hi ho silver lining), rukseissa on The Uncommon Threadin Everyday sportia (kauniin sinisen nimi on Orion). Tuli tämmöinen graafikkopipo, mukavan pehmeä.

Pipo ja kauluri

Äidin varastojen kätköistä löytyi kaksi vyyhtiä Novita Terraa jostain 80-luvun alusta. Saattaa olla, että joskus kudoin samasta langasta itselleni villapaidan, mutta kuka noin vanhoja muistaa. Täyttää villaa, mukava peruslanka, eikä kuukauden käytön jälkeen nypyn nyppyä. Kuvista huomaan, etteivät pipo ja kauluri oikein sovi yhteen, mutta eipä hätää, saattaa olla että olen sittemmin kutonut muutaman muunkin pipon ja kaulurin.

Pipo ja kauluri

Mitään mallia tuossa ei varsinaisesti ole, ihan vaan ainaoikeaa ja väliin langankierroilla tehtyjä reikärivejä elävöittämään pintaa. Sopivan yksinkertainen, muttei tylsä.

Pipo ja kauluri

Paras aika vuodesta on ollut harvinaisen kaunis, vai mitä?

lauantai 7. marraskuuta 2015

Syksyn kuitupitoiset

Päivölässä

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa. Perinteiseen tapaan tarjolla oli lankaa, herkkuja ja hyvää seuraa, nautin niistä kaikista. Kyllä pitäisi ihmisen useammin nauraa niin että mahaan sattuu ja ripsivärit valuvat pitkin poskia!

Päivölässä

Muutama neule on tässä syksyn kuluessa valmistunut, ihana Heli nappasi niistä kuvat (kiitos!). Knotty-sormikkaat kudoin Lanitium ex machinan sukkalangasta, näistä tuli oikein kivat (kauppaan sitten omalla vastuulla, ohohupsin vaara on suuri). Ohje on selkeä, mutta sen verran sitä muokkasin, että en aloittanut sormien kutomista etusormesta, vaan pikkurillistä. En tiedä teistä muista, mutta oma pikkurillini alkaa selvästi alempaa kuin muut sormet, ja jos jätän sen kutomisen viimeiseksi, sormikkaan sormi alkaa väärästä kohtaa, mikä on ärsyttävää. Kudoin siis ensi pikkurillin, sitten muutaman kerroksen loppuja silmukoita ja vasta sitten muut sormet. Hyvä tuli!

Päivölässä

Muinoin kesälomareissulla kudoin muistikuvan perusteella Barley-pipon. Myssystä oikein kiva, mutta lanka värjäsi sekä sormet että puikot, ja nyt pitäisi muistaa uittaa sekä pipo että loppulanka etikassa tai sitruunahapossa. Muuten käy vielä niin, että joku aamu hiukan vauhdikkaammin poljetuani saavun töihin otsa sinisenä. Syyttävä katseeni kohdistuu Pulukattoon, jonka tuotteissa ei ennen tätä ole ollut moitteen sijaa.

Päivölässä

Lankaostokseni olivat sangen maltilliset (ja ennen kuin kukaan huolestuu, niin taaimmaiset kirkkaanvihreä ja -sininen ovat poikain neuleisiin).

Lankaonnea

Viikonlopusta jäi päälle hurja neuleinspiraatio, ja marraskuun teema onkin lähes maaninen Must knit all the things. Niistä lisää myöhemmin!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pikkubaktus

Sunnuntai Korkeasaaressa

Keväällä huomasin, että vaatekaapissani on pikkuhuivin mentävä aukko. Talvisin käytän huivia, jonka voi kietoa kaulan ympäri vähintään kolme kertaa, mutta joskus vähempikin riittää. Langaksi valitsin jokunen vuosi sitten kehräämäni polwarth-silkin, malliksi halusin jotain yksinkertaista, joka ei veisi huomiota langalta. Lacy Baktus vastasi kaikkiin vaatimuksiin.

Sunnuntai Korkeasaaressa

Näyttää siltä, että huomenna vihdoin on tarpeeksi viileää villahuiville. Paras aika vuodesta on taas täällä!

torstai 17. syyskuuta 2015

Täällä taas!

Tervehdys pitkästä aikaa! Kesä humahti ohi vauhdilla, eikä tietokoneen äärellä istuminen kiinnostanut vähääkään. Kesään kuului kaikenlaista kivaa, kuvista tosin voisi päätellä etten tehnyt muuta kuin pyöräilin:

Pyöräreitti

Pyöräretki

Fietstocht van 19 km

Ulkona

Pyöräretki

Pyöräily on kivaa! Pääsin myös paijaamaan pikkuruisia pupunpoikasia ja halimaan hevosia:

Konijntjes!

Paardenmeisje

Käsitöitäkin tein, tietysti. Alkukesästä ompelin Jokatyypin kaavakirjan ohjeilla housut (vähän piti muokata, mutta rasti seinään, tein valmiista kaavasta!). Kangas on puuvillapellavasekoitusta Eurokankaan palalaarista.

In Gent

Ihan kivat tuli, noin harjoituskappaleeksi. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut tehdä vähän rennompi, vaikka naruvyötäröinen malli, koska tuon värisenä housuista tulee mieleen DDR:läinen lippujentarkastaja. Eiköhän noita kuitenkin voi käyttää, kunhan muistan etten yhdistä niitä kauluspaitaan ja koppalakkiin.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesätakki

Kesäneule

Yleensä olen vannoutunut villan kannattaja, mutta joskus on hyvä varovasti astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Tarvitsin uuden kesävillatakin (ilman sitä villaa), ja langaksi valikoitui pellavaa ja puuvillaa sisältävä BC Garnin Alllino. Mallia en sentään mennyt vaihtamaan, The Tailored Sweater Methodilla mentiin taas kerran (laskujeni mukaan tämä oli TTS nro 19*).

Kesäneule

Lanka oli ihan kivaa, ei ollenkaan niin kovaa ja kuollutta kuin etukäteen pelkäsin, mutta eihän se nyt mitään villaa ollut. En tiedä teistä, mutta omissa käsissäni villa tuntuu joustavalta ja elävältä, kasvikuituiset langat taas elottomilta ja lötköiltä. Saattaisin tosin ehkä joskus kokeilla ihan täyspellavaistakin lankaa. Ehkä. Tai pellavan ja villan sekoitetta.

Kesäneule

Siskoni mielestä kudon aina samanvärisiä neuleita, mutta kyllä tämä minun silmissäni on raisusti ihan erivärinen kuin tavallisesti, vallan vihreä. Että tässä on kolisteltu laatikon reunoja vähän enemmänkin!

Kesäneule

Kyllä tästä ihan käyttövaate tuli. Mutta seuraavaksi pitää kyllä saada puikoille taas villaa!


*Pitää varmaan keksiä jotain kivaa seuraavaan versioon, pyöreitten lukujen kunniaksi. Ehdotuksia?

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Onnea voittajalle!

Kiitos kaikille osallistuneille mielenkiinnosta! Onnetar (eli neljävuotias vesirokkopotilas) arpoi voittajaksi Harakan laulujen Minnan! Onnea Minna, laitahan osoitteesi (gmail löytyy tuosta sivupalkista) niin tuikkaan kirjan postiin.

Miniminä

Kirjaan liittyen askartelin myös tämmöisen omakuvan tekijöiden yhteispotrettia varten - eikös tuosta melkein tunnista?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kullanhohtoisia unelmia

Blogin hiljaiselosta voi päätellä, että kevään aikana on ollut kiirettä jos jonkinlaista. Perinteisiä työkiireitä enimmäkseen, mutta myös huisin kivoja sivuprojekteja. Lahjakas ja aikaansaava ystäväni Hanna kirjoitti kirjan verran tarinoita, joihin kuvataidekoulun lapset tekivät opettajansa Millan johdolla nukkehahmoja. Valokuvaaja Johanna otti nukeista kuvat kirjan kuvitukseksi. Minä graafikkona kannoin korteni kekoon suunnittelemalla kirjan ulkoasun. Saanko esitellä: Kulanhohtoisia unelmia!

Kullanhohtoisia unelmia

Tarinoissa käsitellään vaikeitakin asioita, lempeästi ja huumorilla, ilman opettavaista sormen heristelyä. Sopivia tarinoita jokaiselle, joka on joskus kokenut olevansa erilainen – ja kukapa meistä ei olisi.

Kullanhohtoisia unelmia

Arvon yhden tekijänkappaleistani – voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen, onnekas voittaja selviää sunnuntaina 31.5.

Kullanhohtoisia unelmia

Kirjan tekijänpalkkiot menevät lyhentämättöminä Pelastakaa Lapset ry:n hyväksi, eli jos arpaonni ei ole myötä, voi kirjan ostaa omaksi ja tukea samalla hyvää asiaa.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sinistä ...pellavaa

Ompelin pellavamekon.

Ompelin mekon. Kangas on aiemmin keväällä messuilta ostettua pellavaa (Raijan aitasta, jos jotakuta kiinnostaa). Malli on tuttuun tapaan stetsonista. Simppeli, mukava, hyvän värinen, ennustan tästä kesän suosikkivaatetta.

Ompelin pellavamekon.

Ompelin pellavamekon.

Mekon myötä iski keskivaikea ...tai no, aika paha pellavakuume. Pari pellavanpalaa odottaa ompelua, seuraava kangasostos on jo mietittynä. Vaatekaappiin löytyi pellavainen t-paita ja huivi, ja kaiken lisäksi puikoilla on puolipellavainen neule. Onneksi aika harmiton keväthullaannus:)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Meren sinistä, veden vihreää

Handspun

Jokunen vuosi sitten pyörittelin itse kehräämiäni lankoja, ja tuskailin että ei näistä oikein mitään saa, kun on vain vyyhti per väri. Vierekkäin ne näyttivät kuitenkin oikein kivoilta, vähän niin kuin vihreän ja sinisen sävyissä päilyvä meri. Lamppu syttyi pään päällä: raitoja! Aloitin suinpäin ilman sen suurempia suunnitelmia ja päätin tavoistani poiketen kutoa raglan-paidan.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Kudoin innoissani, sillä raitojen kutomiseen jää koukkuun, neulepinta näytti oikein kivalta, värit olivat oi niin kauniit ja merinosilkkiä nyt vaan on tosi mukava kutoa. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, ettei yksivärinen lanka tule riittämään, joten sitä piti tilata lisää, ja sitten vielä kehrätä villat langaksi. Malli alkoi näyttää ei-niin-kivalta, ja sitten aloitin innolla jonkun toisen neuleen, ja kolmannen, neljännen… ja raitapaita hautautui kaapin perille.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Vuodenvaihteessa on tapana tehdä kaikenlaisia päätöksiä, ja päätin, että keskeneräisten neuleiden kasan olisi syytä pienentyä. Niin pääsi raitapaitakin takaisin puikoille, eikä siitä puuttunut oikeastaan kuin helman ainaoikea ja hihat (joiden kutominen tosin on toisinaan yllättävän tahmeaa). Paitaan meni melko tarkkaan neljästä topsista (merinosilkkiä ja BFL-silkkiä) kaksisäikeisiksi kehrätyt langat.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Pääntie on vähän pöhkö, eikä malli ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta nuo värit, nuo värit!

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Kiitos kauniista villoista kuuluu tietenkin taitaville värjäreille: Pigeonroof Studiosin Krista, Corgi Hill Farmin AnnaMarie ja Louhittaren luolan Tuulia (ihan omalla vastuulla sitten noitten linkkien kanssa). Kuvista kiitos Terhille!

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Pitkään aikaan ei ole tehnyt mieli kehrätä, mutta nyt kyllä hiukan kiehtoo ajatus toisesta käsinkehrätystä sinisävyisestä paidasta.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Siniset salamat

Siniset salamat

Linnanneitoviikonloppuna ihastuin Neulistin puikoilla oleviin Vasama-kämmekkäisiin, ja voi riemua, näistä löytyy ohjekin!

Siniset slamat

Minulla on tapana räplätä puhelinta junaa odottaessani, ja sormethan siinä jäätyvät. Ei enää! Näissä kännykkäissä on omat huppunsa peukaloille ja sormille, joten kädet pysyvät lämpiminä. Olihan noissa aikamoinen näpertäminen, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.

Siniset slamat

Siniset slamat

Tykkään kovasti tuosta kämmenselän salamakuviosta.

Siniset slamat

Lanka on The Uncommon Threadin Everyday sportia (väri on Seascape), johon ihastuin niin, että sitä täytyy jossain välissä hankkia paidallinen. Kuvista voi päätellä, että hanskat ovat olleet käytössä jo toista kuukautta, kuvien ottaminen kesti aikansa ja raportointikin meinasi unohtua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Siniset salamat

Hanskat mätsäävät kivasti myös puhelimen kuoriin:)