Syksyn ensimmäisen aineen klassikkoaihe ala-asteella! Meidän perhe lomaili perinteisesti Hollannin mummolassa. Mukavaa oli, vaikka sekä luonnoskirja että lanka loppuivatkin kesken loman loppupuolella.
Juuri ennen matkaa sain valmiiksi tunikan, jota esittelen tässä kaksivuotiaan Evan kanssa. Eva on omasta mielestään syliin sopiva pikkuinen poni, ja on aina vilpittömän hämmästynyt, kun syliin ei mahdukaan kuin pää. Tunikan kangas on Ikasyristä, ompelin aiemmin Pienoismallille paidan samasta kuosista. Malli on napattu vanhasta mekosta vapaasti soveltaen, koska edelleen kärsin kaavakammosta.
Loman aikana kisailtiin niin Lontoon olympialaisissa kuin Ravelryn omissa kisoissakin. Osallistuin Shawl Sailing -sarjaan, ja kudoin itsekehrätystä langasta Shetland Triangle Lace Shawlin. Malli oli helppo ja mukava kudottava, eikä lankakaan hangoitellut vastaan. Annan itselleni erityismitalin pelottavan kaavion selättämisestä (kaavat ja kaaviot, hui!). Langan määrän arviointi tosin meni hiukkasen pieleen: tein kaksi ylimääräistä toistoa mallikertaan, ja niinhän siinä kävi, että reunasta jäi muutama kerros puuttumaan. Mutta ei haittaa, olen tyytyväinen lopputulokseen kerrosten määrästä riippumatta.
Piipahdin myös paikallisessa käsityökaupassa, ja mukaan tarttui muun muassa pala askarteluhuopaa, josta ompelin käsin pienen ketun (tuskissani langan ja luonnoskirjan puutteessa). Hauska pieni iltapuhde, näitä voisin tehdä enemmänkin. Ketun kaulaliina syntyi huivista sopivasti ylijääneestä parin metrin pätkästä. Herra Ketulla on lämmin sydän, ja toivottavasti hän tuo onnea uuteen kotiinsa.
Lomalla oli kivaa, mutta eipä tämä arkikaan hassumpaa ole. Ja ihan kohta on syksy, ihanaa!
