Huvin vuoksi

Tuon joku aika sitten esittelemäni Still lightin valmistuttua mietin, että mitä seuraavaksi kutoisin. Keskeneräisiä olisi vaikka kuinka, haastetöitä tekemättä ja Tour de fleecekin alkaa, pitäisi kehrätä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Ihan älytöntä! Harrastuksesta tässä kuitenkin on kyse, omaksi huvikseni kudon, en pakosta. Stressiä on elämässä ihan riittävästi ilman itse keksittyjä suorituspaineitakin.

Mietin hetken, mitä huvittaisi just nyt kutoa, ja totesin, että harmaat kynsikkäät jostain kivasta langasta. Tämmöiset niistä tuli:



Kanssaräveltäjän ihailtavasta lankavarastosta (hei vaan S!) vaihdettua Ilun merinosukkalankaa, 2,25 mm puikot, malli stetsonista. Luulin tekeväni varteen Petäjä-sukkien mallineuletta, mutta neuleillassa vieressä istuva sukkien suunnittelija kertoi, että omiani olin kutonut (hei vaan E!). Hupsista! Ei haittaa, kivat tuli näinkin.



Nyt kun olen tähän hurvittelun makuun päässyt, niin aloitin samoin tein - ette kyllä ikinä arvaa - sinisen pipon ja harmaan villatakin.

Lehtien lomasta siivilöityvä valo

...tulee mieleen langan väristä. Kudoin välipalaneuleena kynsikkäät, koska yhtään ei huvittanut poimia silmukoita villatakin nappilistaa varten. Lanka on vuosikausia säästeltyä Pigeonroof Studion sukkalankaa (värin nimi on Green Tea), jota kului koko kerä. En tiedä teistä, mutta itse olen aina kauhean tyytyväinen, jos saan jonkun langan kulumaan ihan loppuun asti.



Aika mukavat näistä kynsikkäistä tuli, ja nyt mietin, että pitäisikö kutoa muutama pari lisää, käsinkehrätystä yhdet ainakin, ja ehkä yhdet raidalliset... Kunhan sää nyt vihdoin muuttuisi syksyiseksi, niin pääsisi näitä käyttämäänkin!



Sain lopulta ne nappilistan silmukat poimittua ja kudottuakin, mutta nyt pitäisi vielä ommella napit, päätellä langanpäät ja höyrytellä. Taidanpa aloittaa toiset kynsikkäät...

Yksi ainoa...

...itse tehty joululahja valmistui tänä vuonna: ranteenlämmittimet siskonpojalle. Ei sen erityisempää mallia, joustinta vaan ja yhdelle puikolle peukalolevennykset. Lankana taannoin vaihtopaketista saatu Schachenmayr Nomotta Ecologico Camel, kameli-merinosekoitus, oikein mukavan ja lämpimän tuntuinen lanka. Mikä parasta, lahja tuntui olevan teinille mieluinen, pääsivät nimittäin heti käyttöön!



Juuri ennen vuodenvaihdetta valmistui myös Woolgatheringsin BFL:stä kehräämäni lanka: ≈110 gr, 248 m, navajokerrattu. Ei ihan minulle tyypillisintä värimaailmaa, mutta oli niin pimeää että kaipasin hiukan väripiristystä.



Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta joitain tavoitteita ajattelin tälle vuodelle asettaa. Niistä lisää myöhemmin – nyt oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Lahjontaa

Meillä vietettiin jokin aika sitten Sinterklaasia. Kudoin miehen siskon lahjapakettiin ranteenlämmittimet Louhittaren Luolan sukkalangasta:



...ja virkkasin kukkapinssin varastosta löytyneestä Paksun Pirkan jämistä, vähän väriä tähän pimeään syksyyn:



Minua Sint muisti Donna Wilsonin neulekirjalla – ollaan Pienoismallin kanssa pohdittu, että mikä otus kudotaan ensin:



Kannessa esiintyvät pöllö ja kettu ovat vahvimpia ehdokkaita, ainakin jos äidiltä kysytään.

Arkistojen aarteita

Neulehyllystä löytyi pari vuotta sitten kudottu Woodland shawl, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Lanka on ihanan pehmeää Mini Maidenia, mutta sinisen sävy ei ole ihan oikea, ja itse huivi on makuuni liian pieni.



Onneksi miehen sisko ihastui siihen, joten huivi pääsee käyttöön. Mallineule sinällään on kaunis, joten ehkäpä joskus vielä teen huivista isomman, paremman värisen version.



Kaksi vuotta sitten aloitetut kynsikkäätkin valmistuivat viimein. En tiedä mikä niissä kesti, muutama jakso Housea pyörimään ja valmista tuli.



Lanka on Shibui Sockia (väri peony), mukavan kuohkeaa ja pyöreää lankaa, jota en tosin sukkiin tohtisi käyttää. Näistä tuli kivat, ja pääsevät käyttöön kunhan ilmat vähän lämpenevät.



Pari päivää sitten sain myös uuden lelun, jossa onkin aika lailla opiskeltavaa. En lupaa kuvien laadun huimaa parantumista, mutta ainakin kuvaajalla on entistä hauskempaa.