Ärrinmurrin, osa 2

Ei nyt oikein onnistu. Tässä viattoman näköisessä lapasenalussa on vialla monta asiaa, vaikka ensivilkaisulta ei uskoisi. Ensinnäkin, väreissä ei sittenkään ole tarpeeksi kontrastia, kuvio ei erotu niin hyvin kuin haluaisin.



Lapanen on myös suunniteltu ihmiselle, jonka käden anatomia poikkeaa aika tavalla omastani. Rannetta suojaa vain tuo aaltokuvion mittainen pätkä, ja peukalo alkaa hetikohta ranteen yläpuolelta. Sormien pitäisi myös olla keskenään yhtä pitkät. Huokaus, jo toistamiseen.



Sinne meni. Koska edelleen tykkään kovasti lapasen kuviosta, vaihdoin sinisen langan tummempaan, ja aion tehdä ohjeeseen melko lailla muutoksia. Ehkäpä kolmannella kerralla on onni myötä, pitäkää peukkuja!

Huivilankaa, ehkä.

Tilasin taannoin The Thylacinen Etsy-kaupasta pari BFL-lettiä huiveja varten, ja sinisävyisemmän olen jo ehtinyt kehrätä valmiiksi. Ajattelin ensin kehrätä vähän ohuempaa, mutta kun villa kertakaikkiaan halusi tulla vähän paksuksi langaksi, niin en jaksanut tapella vastaan.



Villa oli mukavaa kehrättävää (tykkään BFL:stä kovasti, siinä on jotenkin enemmän luonnetta kuin merinossa - ja silti se on ihanan pehmeää), ja vaaleanpunasävyinen letti odottaa varastossa vuoroaan. Mutta:



Tykkäsin letin väreistä, ja tykkään siitä miltä lanka näyttää, mutta äh, valmiina neulepintana värit on jotenkin latteat. Kasarit. En tiedä, joku tässä nyt tökkii. Kudon vielä vähän matkaa aloittamaani huivia, ja päätän sitten pidänkö itse, annanko lahjaksi vai puranko ja annan langat lahjaksi. Huokaus. Katellaan.