Antiikkineuleesta ja ihkulangan olemuksesta

Lankavarastoni pohjalta löytyi erittäin hyvin marinoitunutta, äitini 80-luvulla ostamaa Novita Victoriaa. Vyöte kertoo tarpeelliset tiedot: 30% villaa, 70% puuvillaa, 100 gr/238 m, made in Finland, täyttää Tavaraselosteliiton värinkestovaatimukset. Puuvillan raikkaus, villan pehmeys!



En ollut langasta kauhean innostunut (mitenpä se muuten olisikaan jäänyt vuosikymmeniksi odottamaan vuoroaan), mutta koska väri oli kuitenkin aika kiva, ja tavoitteenani on saada lankavarasto tolkun kokoiseksi ja ihanammaksi, päätin vihdoin kutoa langan pois kuleksimasta. Tuli perusvillapaita, ylhäältä alas -raglan perinteisellä "sovita ja pura"-menetelmällä. Ihan kiva, ehkä tätä tulee pidettyäkin.



Syy haaleaan tunnelmaan on se, että olen lankasnobi. Tykkään ihanista langoista, joten ihankivoista langoista kutominen maistuu pakkopullalta. Kutominen on rakas harrastus (en todellakaan kudo säästääkseni vaatekuluissa!), ja yksi suurimmista huvin ja inspiraation lähteistä on ihana lanka. Ihana ei tarkoita, että lanka on kehrätty enkelinhiuksista tai Brad Pittin rintakarvoista*, kuten eräs kanssaräveltäjä taannoin asian ilmaisi. Omalla kohdallani ihkulangan kriteerit täyttyvät, kun 1) lanka on kehrätty laadukkaasta materiaalista, 2) langan väri on kaunis ja mieluinen ja 3) se kertoo heti, minkälaiseksi neuleeksi se isona haluaa muuttua.

Ihkulankaa. Koska olen sen arvoinen:)

(*Piti ihan googlettaa ja tarkistaa Bradin rintakarvojen määrä. Niitä oli ehkä kolme, joten aika eksklusiivista niistä kehrätty lanka olisi, monellakin tapaa.)