Pipo päähän pakkasella

Talvi on vihdoin tullut, eikä samaa pipoa tietenkään voi pitää koko ajan, joten varastosta itsekehrättyä ja puikoille. Alkuun resoria, sitten vähän lisää silmukoita, sileää, helmineuleraitaa, sileää, helmineuleraitaa... Parissa illassa syntyi kiva pipo. Tykkään langan väreistä ja noista helmineuleraidoista. Lämminkin on, ja sopii hyvin uuteen talvitakkiin.



Huomasin, että olen aika usein epämääräisen tyytymätön itse kehräämiini lankoihin. Luulen sen osin johtuvan siitä, että en vielä osaa lukea miltä villaletti näyttää valmiina lankana, saati neulepintana. Toisaalta itse prosessi on niin kiva (ja aikaavievä), että pikkuisen harmittaa, jos lopputulos ei olekaan odotetun kaltainen. Virheensietokykyni neuleissa on aika heikko, puran mieluummin kuin katselen omia möhläyksiäni. Onneksi noita ei-niin-onnistuneita väriyhdistelmiä voi käyttää lahjaneuleisiin - ja onneksi välillä joku lanka onnistuukin.