Pannukakkupäiväsukat

Ostin syksyllä messuilta Ilun värjäämää sukkalankaa, jonka värit eivät ehkä ole tyypillisintä minua, mutta en vain voinut laskea vyyhtiä käsistäni. Kudoin varpaista aloittaen ihan tavalliset perussukat (Judy's magic cast on, kiilakantapää, Jeny's suprisingly stretchy bind off), ei näissä mitään ihmeellistä ole. Mukavat tavissukat. Muutama päivä sukkalangan ostamisen jälkeen kuitenkin ymmärsin, miksi minun oli aivan pakko ostaa juuri tuon väristä lankaa. Löysin nimittäin divarista kirjan, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut.



Rakastin tätä kirjaa pienenä! Muistan kyselleeni kaikilta mitä elefantintöppöset olivat, ja katselleeni kuvia hartaasti. Sukkalangan väreissä jotenkin tiivistyi kirjan tunnelma, kepeä ilkikurinen pikkutyttö.



Muistan samastuneeni erityisesti tähän kuvaan, arvaatteko miksi?



Luin lapsena todella paljon ja muistan edelleen silloisen kirjastokorttini numeron – se täytettiin käsin lapulle, joka oli kirjan takakannen taskussa. Kirjaston kirjavarauksen välistä löytyi kerran lappu, jossa luki: Ei soiteta, käy usein. Nyt aikuisena olen hankkinut joitain suosikkejani divareista ja huuto.netistä, aina kun on kohdalle sattunut. Tässä ihan muutama löytö, jotka jo pelkillä kansikuvillaan herättävät sen sisäisen pikkutytön:



Muistatteko näitä?

Huopamyssy

Ennen-kuvat huovutuksista ovat aina yhtä hauskoja:



Päässäni oleva säkki on aikoja sitten kudottu, parissa päivässä valmistunut huovutettu myssy Hjertegarnin Limasta (Limasta, ihihii!). Malli on yksinkertainen: aloitetaan kutomalla korvaläpät, lisätään silmukoita niskaan ja otsalle, kudotaan säkki, kavennellaan ja päätellään. Heitetään pyykkikoneeseen ja toivotaan parasta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tämä yksilö vaati hieman märkämuotoilua - päälaen kavennukset olivat muhkuraisia - mutta muotoilun jälkeen myssy olikin liian väljä. Huovutetun myssyn pitää istua päässä tiukasti, inhoan sitä että merituuli puhaltaa piponreunoista sisään. Toinen kierros pyykkikoneessa poisti löysyyden, mutta kutisti pipon liian lyhyeksi. Onneksi on ystäviä, joilla on pienempi pää kuin minulla.



Olen tehnyt samalla mallilla useamman huovutetun pipon eri langoista, Fritidsgarnista, Cascade 220:sta ja Limasta (tirsk!) – kaikki ovat huopuneet nätisti ja helposti. Pyykkikoneella tosin on suuri vaikutus lopputulokseen: vanhan kotimme pienessä koneessa myssyjä sai pyörittää 60° ohjelmassa kolmekin kertaa, nykyisen kodin pyykkituvan järeillä koneilla 40° pesukin meinaa tuottaa barbinpipoja. Kannattaa myös kutoa reilusti liian suurilla puikoilla, jotta neulospinta huopuu nätisti.

Jospa seuraava myssy sitten sopisi omaan päähän.

Menninkäismyssyjä

Kudoin pojille pipot Tour de Fleecen aikana kehräämästäni Louhittaren Luolan böffisilkistä, mallina Woolly Wormheadin menninkäishenkinen Quynn. Malli on aivan ihana, ja ohje niin selkeästi kirjoitettu että minäkin ymmärsin. Myssy pysyy hyvin päässä, ja suojaa otsan sekä korvat. Tykkään ja suosittelen!



Lankaa oli n. 100 g ja 200 metriä, jäljelle jäi vielä nöttönen. Lanka oli ohjeen suosituslankaa ohuempaa, joten vähän piti säätää.



Pienemmälle pojalle tein suurimman koon, ainaoikean reunuksen tosin tein ohjetta korkeammaksi. Isomman pojan pipoon lisäsin isoimpaan kokoon kuusi silmukkaa, ja hyvä tuli. Ohjetta on helppo muokata isommaksi, mikä onkin hyvä juttu, sillä poikien isäkin ihastui malliin. Tässä näkee noitten myssyjen kokoeron:



Pidän näistä pipoista kovasti, sopivat näille pikku peikoille mainiosti. Nenunenu!

Hampaat irvessä

Paikkasin miehen farkut.

Marjapuuronpunainen

...on yksi siskoni lempiväreistä. Sisko oli taannoin putkiremontin aikana suureksi avuksi asumisjärjestelyjen sumplimisessa, joten kiitokseksi kudoin hänelle huivin. Malli on Veera Välimäen Blackcurrant shawl, lanka itse kehräämääni böffisilkkiä Corgi Hill Farmsilta. Suosittelen lämpimästi sekä ohjetta että villakauppiasta.



Muokkasin ohjetta sen verran, että kudoin keskiosaa niin kauan kuin ensimmäistä lankaa riitti, ja reunusta niin kauan että toinen lanka loppui. Viimeiset kerrokset veivät jo aika hyvän tovin, kun silmukoita oli rapian viisisataa.



Huivin reunan lanka on kehrätty eri värjäyserän villasta, joka on ihan eri sävyinen, vaikka saman nimen alla olikin. Ei haittaa, näyttää oikeastaan vain hauskalta, kun reunus korostuu noin. Huivi on iso ja suloisen pehmeä, siihen kelpaa kääriytyä ilmojen viiletessä.

Dinosauruskeksejä

...saadaan niin, että tyrannosaurus rex tallaa juuri uunista otettujen suklaakeksien päälle. Kolmevuotias arvostaa. Erinomainen keksiohje löytyy täältä – meidän kekseissä ei tosin ollut pähkinöitä, mutta oikein hyviä niistä tuli silti. Ulkoa rapeita, sisältä pehmeitä.



Tyrannosaurus rex suosittelee!

Onnistunut epäonnistuminen

Terveisiä syyslomalta! Meidän perhe vietti mukavan viikon Hollannissa, tavattiin ystäviä ja sukulaisia, vierailtiin kurpitsajuhlilla, nähtiin Piet Hein Eekin studiolla ihania (ja peevelin kalliita) huonekaluja ja bongattiin neulegraffiteja Leidenissä. Mukavaa oli, viikko humahti ohi yhdessä vilauksessa.



Joskus viime keväänä aloitin perusvillatakin Dropsin Alaskasta, tutulla The Tailored Sweater -metodilla. En tiedä mikä meni vikaan (syytän maidontuotantoa ja hormoneja), mutta takista tuli aivan liian pieni. Tämän pikkuseikan huomasin tietysti vasta loppumetreillä, joten ei huvittanut purkaa. Tuli sitten mieleen, että miehen sisko, minua huomattavasti kapoisempi naisihminen, on jo jonkin aikaa varovasti toivonut neulelahjaa. Sisko ilahtuikin kovasti kuullessaan että saisi pipon sijasta villatakin. Onnea epäonnessa!*



Takki oli hänelle hiukkasen liian väljä, joten neule pyörähti pari kierrosta anopin kuivaajassa, ja hyvä tuli. Alaska tiivistyi oikein nätisti, ja varmaan huopuisikin, jos sitä kauemmin kuivausrummussa pyörittäisi. Oikein mukavan tuntuista lankaa muutenkin, voisin hyvin käyttää sitä toistekin.



Yksi pieni, tosin taas onnekas moka, takista vielä löytyy. Kauluksessa on osa kudottu superwash-villalla, joten sepäs ei huopunutkaan. Iltahämärissä tuota kudoin, ja samanväristä, samanpaksuista harmaata oli eksynyt neulekassiin toisesta projektista... mutta tuon mokan ansiosta kaulus laskeutuu oikein nätisti, joten sovitaan, että se on salaa itseltä harkittu designelementti.



Piristeeksi virkkasin kukkasen Hedda-piposta ylijääneellä langlla. Koristeena nappeja, helmiä ja sitä nauhaa, jota löytyy aina kaupan paitojen olkasaumoista.

Tykkään takista kovasti, joten aion kutoa toisen samanlaisen itselleni – pitää vain olla tarkempi mittojen kanssa. Sitä ennen pitää kuitenkin saada valmiiksi pari keskeneräistä neuletta.

*Kuulostaa ihan Johan Cruijffilta, joka päästelee suustaan syvällisiä lausahduksia tyyliin "Ieder nadeel heb z'n voordeel", eli jokaisella haitalla on hyötynsä.