Ostin syksyllä messuilta Ilun värjäämää sukkalankaa, jonka värit eivät ehkä ole tyypillisintä minua, mutta en vain voinut laskea vyyhtiä käsistäni. Kudoin varpaista aloittaen ihan tavalliset perussukat (Judy's magic cast on, kiilakantapää, Jeny's suprisingly stretchy bind off), ei näissä mitään ihmeellistä ole. Mukavat tavissukat. Muutama päivä sukkalangan ostamisen jälkeen kuitenkin ymmärsin, miksi minun oli aivan pakko ostaa juuri tuon väristä lankaa. Löysin nimittäin divarista kirjan, jonka olemassaolon olin tyystin unohtanut.
Rakastin tätä kirjaa pienenä! Muistan kyselleeni kaikilta mitä elefantintöppöset olivat, ja katselleeni kuvia hartaasti. Sukkalangan väreissä jotenkin tiivistyi kirjan tunnelma, kepeä ilkikurinen pikkutyttö.
Muistan samastuneeni erityisesti tähän kuvaan, arvaatteko miksi?
Luin lapsena todella paljon ja muistan edelleen silloisen kirjastokorttini numeron – se täytettiin käsin lapulle, joka oli kirjan takakannen taskussa. Kirjaston kirjavarauksen välistä löytyi kerran lappu, jossa luki: Ei soiteta, käy usein. Nyt aikuisena olen hankkinut joitain suosikkejani divareista ja huuto.netistä, aina kun on kohdalle sattunut. Tässä ihan muutama löytö, jotka jo pelkillä kansikuvillaan herättävät sen sisäisen pikkutytön:
Muistatteko näitä?
Voi mahotonta! Ton pannukakkukirjan mäkin muistan. Ihana tehdä nostalgialöytöjä. Heppatyttönä tunnistan myös osan alakuvan ihanuuksista...
VastaaPoistaMinä muistan myös ensimmäisen kirjastokorttini numeron. :)
VastaaPoistaja minä: kymmenen-yhdeksän-kolme-kahdeksan.
VastaaPoistakiitos kauniista kutimista!
Ooh, tuo pannukakkukirja on ihana, miten olinkin voinut inohtaa sen! Ja alakuvan kirjojakin tunnistan, esimerkiksi tuon vakoilijan käsikirjan.
VastaaPoistaVoi että, heppatyttö tunnistaa myös useamman kirjan! Olen usein haaveillut, että keräilisin itselleni noita lapsuuden lemppareita. Varastointitilaksi tarvitsisi.... kirjaston? Länsisiipi siis tilaukseen. :)
VastaaPoistap.s. I H A N A T sukat!
Iih, entinen heppahullu muistaa tarinatkin edelleen ulkoa ;) -ja halusin asua Koivistojen kotona.
VastaaPoistaMusta ori -kirjat luin alunperin väärässä järjestyksessä, aloitin tuosta Musta ori ja Paholainen -kirjasta.
Pannukakkukikrjaa en muista lukeneeni, mutta heppakirjat sitäkin paremmin. Ja kyllä sitä surtiin, kun Husaari kuoli.. :)
VastaaPoistaMuistan ton kirjan! Piirretty niinkuin Peppi mut ei ollu Peppi... =) Muistan miten se oli niin jännä huomata et osasi yhdistää!
VastaaPoistaVakoilijan käsikirja! Ihana! :)
VastaaPoistaKiitokset kaikille! Noita lukiessa on kyllä välillä tuntunut siltä kuin olisi aikakoneeseen astunut. Jännä kokemus:)
VastaaPoistaIhana postaus! "Ei soiteta, käy usein." Itse en muista oman kirjastokorttini numeroa, mutta paljon ihanaa liittyy kirjastoon. Minä luin Neiti Etsiviä. :)
VastaaPoistaLapinita
Ooooaaaaahhh!
VastaaPoistaVakoilijan käsikirja! Mulla on tuo myös, myös Salapoliisin käsikirja löytyy vielä.
Muut ei olekaan tuttuja, heppatyttö en ole ollut laisinkaan. Kirjastokortin numeroakaan ei ole koskaan tarvinnut käyttää.
(p.s Sanavahvistuksen sana kun lähettää kommenttia on PERSEE. Apua. )