DIY Denim whale tutorial

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Suru puserossa

Hairy toes

Seitsemäntoista vuotta sitten meille muutti kaukaa Vilnasta pieni karvainen pallero, joka pelkäsi vähän kaikkea ja hotki ruokansa nanosekunnissa peläten, että joku isompi tulee ja vie sen. Ei kulunut montaakaan päivää, kun pallero huomasi, että ruokaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, ja suuret metsästäjät osaavat rapsuttaa makoisasti korvan takaa. Säikystä karvapallosta kasvoi arvonsa tunteva karvainen keisarinna.

Home with the flu

Kissakeisarinnamme oli kovin puhelias, ja saattoi suutahtaa ja käydä huitaisemassa tassulla, jos kovaääniseen mäykymiseen ei vastattu. Keisarinna osasi mestarillisesti ilmaista närkästystään niin ilmeillään kuin äänelläänkin - hyvää henkilökuntaa kun on nykyisin niin vaikea löytää, tiedättehän.

Närkästynyt keisarinna

Pienenä keisarinna ei suostunut kenenkään muun kuin minun syliin, mutta vanhemmiten, kun huomion joutui jakamaan lasten kanssa, vieraampienkin rapsutukset kelpasivat. Aikamoinen mammankulta meidän raitapöksymme kyllä oli loppuun saakka.

The Hairy Princess

Yllättävää kyllä, kissamummo oppi tulemaan toimeen lasten kanssa, ja lapset kissan. Raisumpien leikkien ajan kissa pysyi viisaasti piilossa, mutta iltasadun aikaan se tuli pienen pojan syliin paijattavaksi.

The Hairy Princess

Kissa oli tietysti mitä oivallisin malli piirtäjälle, aina paikalla, aina kaunis, ja usein pitkään paikallaan. Arkistoissani on varmasti satoja kissapiirroksia. En kuulu niihin, jotka inhimillistävät eläimen ihmiseksi, mutta en ymmärrä miten kukaan voi väittää kissaa sieluttomaksi luontokappaleeksi.

The Hairy Princess

Mieluiten keisarinna köllötteli sylissä, ja erityisen ilahtunut se oli, kun näki että otin esiin neuleen ja avasin television - tiedossa kun oli pitkät päiväunet sylin lämmössä. Keisarinna oli äärimmäisen aamu-uninen, eikä se koskaan herättänyt perhettä kukonlaulun aikaan - päinvastoin, se tuli keittiöön hitaasti venytellen vasta siinä vaiheessa, kun muut jo lopettelivat aamupalaansa.

Päiväunilla

Keisarinna eli pitkän ja hyvän elämän, vanhuuden vaivat tulivat yllättäen ja nopeasti. Seitsemäntoista vuotta kun jakaa kodin karvaisen ystävän kanssa, niin kissaton koti tuntuu kovin, kovin autiolta.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Terveisiä Tallinnasta

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Joka kerta sitä ajattelee, että pitäisi käydä useammin, ja silti reissujen välillä vierähtää huomaamatta vuosi tai pari.

(Ja kyllä, taisinpa hiukkasen kompastua tuon harmaan vironvillahyllyn luona. Hupsis!)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kehruumojon paluu

Villaa!

Kehrättyä

Olen pitkästä aikaa kehrännyt. Ostin viime kevään retriitistä kaksi lettiä KVG Woolworksin värjäämää shetlanninlampaan villaa, ja kehräsin ensimmäisen säikeen viime syksynä Patakorven linnanneitoviikonloppuna. Toisen säikeen polkaisin rullalle melkein heti perään helmikuussa. Värin nimi on Östersjön, ja kovin merellisiä nuo kauniit siniset ovatkin. Oikein mukavaa kehrättävää, ja langasta tuli juuri semmoista kuin suunnittelinkin. Kaksisäikeistä, ≈ 480 m, 200 gr. Taidan yhdistää tämän johonkin yksiväriseen lankaan, ja kutoa jotain raidallista.

Villaa!

Kauheita villatuholaisia meillä.

Kehruita

Aikoja sitten aloitetusta villatakista loppui semisolidi sinivihreä kesken, joten sitä piti saada lisää. Retriitissä kehräsin Louhittaren luolan böffisilkkiä kaksisäikeiseksi langaksi. Jospa se villatakkikin nyt valmistuisi!

Kehruuvillaa

Kehruita

Retriitissä kehruutti kovin, joten ostin letillisen Yarngrimoiren falklandia, koska arvelin, että saisin siitä räimeistä väreistä pitävälle Pienoismallille pipolangan. Ketjukerrattua, ≈ 170 m. Jokainen retriitissä rukkini ohi kulkenut totesi, että lanka ei ollut yhtään minun väristä. Ei tosiaan, mutta pojan mielestä lanka oli tosi hienoa:)



tiistai 18. maaliskuuta 2014

Sahraminkeltaiset lokakuun lehdet

Sormikkaat

Ostin retriitistä Yarngrimoiren värjäämää hehkuvan keltaista sukkalankaa, ja tiesin heti, että langasta tulisi isona sormikkaat.

Sormikkaat

Malli on October Fingerless Mittens (kudoin aiemmin saman mallin siskolleni), mitä nyt lisäsin nuo fingersit.

Sormikkaat

Näistä tuli kyllä aika kivat!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Koristeltu harmaa

Uusi villatakki

Viime kesänä aloitin kertarytinällä monen monta villatakkia, ja niin ne vain pikku hiljaa valmistuvat, katsokaa vaikka!

Tämä neule onnistui paremmin kuin uskalsin toivoa - värit käyvät mainiosti yhteen (tuo sininen oikein hehkuu!) ja takki istuu hyvin.

Uusi villatakki

Harmaa lanka on Honkarinteen tilan suomenlampaan karitsan villasta kehrättyä, olen ostanut sitä useampana vuonna Tuomaan markkinoilta. Suloisen pehmeää, mutta samalla aika rustiikkista lankaa - oikein mukavaa kudottavaa. Hassua kyllä, eri vuosina ostetut vyyhdit ovat olleet tismalleen samaa sävyä, mikä tarkoittaneee sitä, että karitsatkin ovat olleet saman värisiä (tai ehkä tuo sävy on saatu sekoittamalla eri värisiä villoja?). Hehkuva sininen on Louhittaren luolan Louhitarta sävyssä Valaan laulu (tietenkin!), tummempi keltainen on samaa lankaa sävyssä Oliivi. Tumma indigonsininen on Riihivillalta, ihan vaalea keltainen on aikoja sitten käydyn kasvivärjäyskurssin tuloksia.

Kudoin takin ylhäältä alas ilman saumoja (tai no, onhan tuossa kyljissä nostetuin silmukoin tehdyt valesaumat), malli on vanha tuttu The Tailored Sweater Method, jota suosittelen lämpimästi. Kirjoneulekuviot sommittelin ruutupaperille tyyliin "oisko vaikka tämmönen kiva".

Uusi villatakki

Kirjoneuleen kutominen tasona oli järkyttävän hidasta. Parikymmentä vuotta sitten kudoin monta kirjoneulepaitaa paloina (ja vielä suorilla puikoilla, kun en muusta tiennyt), enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Ehkä olin silloin nopeampi tai kärsivällisempi, ehkä aika kultaa muistot, ken tietää. Ihan heti en kyllä kirjoneuletta enää tasona aio kutoa, sen verran söi hermoja tuo alahelma. Lopputulos on onneksi vaivan arvoinen.

Uusi villatakki

Uusi villatakki

Ainoa harmituksen aihe on se, että tämä villatakki on sopiva vaate paukkupakkasille, eikä niitä ole tänä talvena juuri ollut. Ensi talvena sitten, toivottavasti silloin saadaan lunta ja pakkasta. Kuvista kiitos ihanalle Marjalle!

Uusi villatakki

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevään neuleretriitti

Kevään neuleretriitti

Kevään neuleretriitti

Sadun sateenkaari

Kevään neuleretriitti

Terveiset kevään neuleretriitistä! Kivaa oli!

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Sormiharjoituksia 57

Japaninlyhdyt

Tilli

Bambi

Testasin uutta luonnoskirjaa - paperi on ihan kivaa, mutta ei niin kivaa kuin vakiomerkkini kirjoissa. Kokeilen mielelläni uusia paperilaatuja, mutta paperin suhteen olen (jos mahdollista) vielä nirsompi kuin lankojen. Tässä kirjassa paperi on mukavan paksua, siinä on sopivasti hammasta ja värit imeytvät hyvin, mutta pinta ei valitettavasti kestä yhtään omaan sekatekniikkaani kuuluvaa hankausta ja rapsuttelua. Noh, kulutan sen verran paljon paperia vuodessa, että yksi ei-ihan-paras-mahdollinen luonnoskirjakin täyttyy melkein huomaamatta.