Suru puserossa

Seitsemäntoista vuotta sitten meille muutti kaukaa Vilnasta pieni karvainen pallero, joka pelkäsi vähän kaikkea ja hotki ruokansa nanosekunnissa peläten, että joku isompi tulee ja vie sen. Ei kulunut montaakaan päivää, kun pallero huomasi, että ruokaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, ja suuret metsästäjät osaavat rapsuttaa makoisasti korvan takaa. Säikystä karvapallosta kasvoi arvonsa tunteva karvainen keisarinna.



Kissakeisarinnamme oli kovin puhelias, ja saattoi suutahtaa ja käydä huitaisemassa tassulla, jos kovaääniseen mäykymiseen ei vastattu. Keisarinna osasi mestarillisesti ilmaista närkästystään niin ilmeillään kuin äänelläänkin - hyvää henkilökuntaa kun on nykyisin niin vaikea löytää, tiedättehän.



Pienenä keisarinna ei suostunut kenenkään muun kuin minun syliin, mutta vanhemmiten, kun huomion joutui jakamaan lasten kanssa, vieraampienkin rapsutukset kelpasivat. Aikamoinen mammankulta meidän raitapöksymme kyllä oli loppuun saakka.



Yllättävää kyllä, kissamummo oppi tulemaan toimeen lasten kanssa, ja lapset kissan. Raisumpien leikkien ajan kissa pysyi viisaasti piilossa, mutta iltasadun aikaan se tuli pienen pojan syliin paijattavaksi.



Kissa oli tietysti mitä oivallisin malli piirtäjälle, aina paikalla, aina kaunis, ja usein pitkään paikallaan. Arkistoissani on varmasti satoja kissapiirroksia. En kuulu niihin, jotka inhimillistävät eläimen ihmiseksi, mutta en ymmärrä miten kukaan voi väittää kissaa sieluttomaksi luontokappaleeksi.



Mieluiten keisarinna köllötteli sylissä, ja erityisen ilahtunut se oli, kun näki että otin esiin neuleen ja avasin television - tiedossa kun oli pitkät päiväunet sylin lämmössä. Keisarinna oli äärimmäisen aamu-uninen, eikä se koskaan herättänyt perhettä kukonlaulun aikaan - päinvastoin, se tuli keittiöön hitaasti venytellen vasta siinä vaiheessa, kun muut jo lopettelivat aamupalaansa.



Keisarinna eli pitkän ja hyvän elämän, vanhuuden vaivat tulivat yllättäen ja nopeasti. Seitsemäntoista vuotta kun jakaa kodin karvaisen ystävän kanssa, niin kissaton koti tuntuu kovin, kovin autiolta.