sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kesätakki

Kesäneule

Yleensä olen vannoutunut villan kannattaja, mutta joskus on hyvä varovasti astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Tarvitsin uuden kesävillatakin (ilman sitä villaa), ja langaksi valikoitui pellavaa ja puuvillaa sisältävä BC Garnin Alllino. Mallia en sentään mennyt vaihtamaan, The Tailored Sweater Methodilla mentiin taas kerran (laskujeni mukaan tämä oli TTS nro 19*).

Kesäneule

Lanka oli ihan kivaa, ei ollenkaan niin kovaa ja kuollutta kuin etukäteen pelkäsin, mutta eihän se nyt mitään villaa ollut. En tiedä teistä, mutta omissa käsissäni villa tuntuu joustavalta ja elävältä, kasvikuituiset langat taas elottomilta ja lötköiltä. Saattaisin tosin ehkä joskus kokeilla ihan täyspellavaistakin lankaa. Ehkä. Tai pellavan ja villan sekoitetta.

Kesäneule

Siskoni mielestä kudon aina samanvärisiä neuleita, mutta kyllä tämä minun silmissäni on raisusti ihan erivärinen kuin tavallisesti, vallan vihreä. Että tässä on kolisteltu laatikon reunoja vähän enemmänkin!

Kesäneule

Kyllä tästä ihan käyttövaate tuli. Mutta seuraavaksi pitää kyllä saada puikoille taas villaa!


*Pitää varmaan keksiä jotain kivaa seuraavaan versioon, pyöreitten lukujen kunniaksi. Ehdotuksia?

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Onnea voittajalle!

Kiitos kaikille osallistuneille mielenkiinnosta! Onnetar (eli neljävuotias vesirokkopotilas) arpoi voittajaksi Harakan laulujen Minnan! Onnea Minna, laitahan osoitteesi (gmail löytyy tuosta sivupalkista) niin tuikkaan kirjan postiin.

Miniminä

Kirjaan liittyen askartelin myös tämmöisen omakuvan tekijöiden yhteispotrettia varten - eikös tuosta melkein tunnista?

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kullanhohtoisia unelmia

Blogin hiljaiselosta voi päätellä, että kevään aikana on ollut kiirettä jos jonkinlaista. Perinteisiä työkiireitä enimmäkseen, mutta myös huisin kivoja sivuprojekteja. Lahjakas ja aikaansaava ystäväni Hanna kirjoitti kirjan verran tarinoita, joihin kuvataidekoulun lapset tekivät opettajansa Millan johdolla nukkehahmoja. Valokuvaaja Johanna otti nukeista kuvat kirjan kuvitukseksi. Minä graafikkona kannoin korteni kekoon suunnittelemalla kirjan ulkoasun. Saanko esitellä: Kulanhohtoisia unelmia!

Kullanhohtoisia unelmia

Tarinoissa käsitellään vaikeitakin asioita, lempeästi ja huumorilla, ilman opettavaista sormen heristelyä. Sopivia tarinoita jokaiselle, joka on joskus kokenut olevansa erilainen – ja kukapa meistä ei olisi.

Kullanhohtoisia unelmia

Arvon yhden tekijänkappaleistani – voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen, onnekas voittaja selviää sunnuntaina 31.5.

Kullanhohtoisia unelmia

Kirjan tekijänpalkkiot menevät lyhentämättöminä Pelastakaa Lapset ry:n hyväksi, eli jos arpaonni ei ole myötä, voi kirjan ostaa omaksi ja tukea samalla hyvää asiaa.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sinistä ...pellavaa

Ompelin pellavamekon.

Ompelin mekon. Kangas on aiemmin keväällä messuilta ostettua pellavaa (Raijan aitasta, jos jotakuta kiinnostaa). Malli on tuttuun tapaan stetsonista. Simppeli, mukava, hyvän värinen, ennustan tästä kesän suosikkivaatetta.

Ompelin pellavamekon.

Ompelin pellavamekon.

Mekon myötä iski keskivaikea ...tai no, aika paha pellavakuume. Pari pellavanpalaa odottaa ompelua, seuraava kangasostos on jo mietittynä. Vaatekaappiin löytyi pellavainen t-paita ja huivi, ja kaiken lisäksi puikoilla on puolipellavainen neule. Onneksi aika harmiton keväthullaannus:)

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Meren sinistä, veden vihreää

Handspun

Jokunen vuosi sitten pyörittelin itse kehräämiäni lankoja, ja tuskailin että ei näistä oikein mitään saa, kun on vain vyyhti per väri. Vierekkäin ne näyttivät kuitenkin oikein kivoilta, vähän niin kuin vihreän ja sinisen sävyissä päilyvä meri. Lamppu syttyi pään päällä: raitoja! Aloitin suinpäin ilman sen suurempia suunnitelmia ja päätin tavoistani poiketen kutoa raglan-paidan.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Kudoin innoissani, sillä raitojen kutomiseen jää koukkuun, neulepinta näytti oikein kivalta, värit olivat oi niin kauniit ja merinosilkkiä nyt vaan on tosi mukava kutoa. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, ettei yksivärinen lanka tule riittämään, joten sitä piti tilata lisää, ja sitten vielä kehrätä villat langaksi. Malli alkoi näyttää ei-niin-kivalta, ja sitten aloitin innolla jonkun toisen neuleen, ja kolmannen, neljännen… ja raitapaita hautautui kaapin perille.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Vuodenvaihteessa on tapana tehdä kaikenlaisia päätöksiä, ja päätin, että keskeneräisten neuleiden kasan olisi syytä pienentyä. Niin pääsi raitapaitakin takaisin puikoille, eikä siitä puuttunut oikeastaan kuin helman ainaoikea ja hihat (joiden kutominen tosin on toisinaan yllättävän tahmeaa). Paitaan meni melko tarkkaan neljästä topsista (merinosilkkiä ja BFL-silkkiä) kaksisäikeisiksi kehrätyt langat.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Pääntie on vähän pöhkö, eikä malli ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta nuo värit, nuo värit!

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Kiitos kauniista villoista kuuluu tietenkin taitaville värjäreille: Pigeonroof Studiosin Krista, Corgi Hill Farmin AnnaMarie ja Louhittaren luolan Tuulia (ihan omalla vastuulla sitten noitten linkkien kanssa). Kuvista kiitos Terhille!

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Pitkään aikaan ei ole tehnyt mieli kehrätä, mutta nyt kyllä hiukan kiehtoo ajatus toisesta käsinkehrätystä sinisävyisestä paidasta.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Siniset salamat

Siniset salamat

Linnanneitoviikonloppuna ihastuin Neulistin puikoilla oleviin Vasama-kämmekkäisiin, ja voi riemua, näistä löytyy ohjekin!

Siniset slamat

Minulla on tapana räplätä puhelinta junaa odottaessani, ja sormethan siinä jäätyvät. Ei enää! Näissä kännykkäissä on omat huppunsa peukaloille ja sormille, joten kädet pysyvät lämpiminä. Olihan noissa aikamoinen näpertäminen, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.

Siniset slamat

Siniset slamat

Tykkään kovasti tuosta kämmenselän salamakuviosta.

Siniset slamat

Lanka on The Uncommon Threadin Everyday sportia (väri on Seascape), johon ihastuin niin, että sitä täytyy jossain välissä hankkia paidallinen. Kuvista voi päätellä, että hanskat ovat olleet käytössä jo toista kuukautta, kuvien ottaminen kesti aikansa ja raportointikin meinasi unohtua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Siniset salamat

Hanskat mätsäävät kivasti myös puhelimen kuoriin:)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Harmaita

Mekko ja villatakki

Viimeistely, se on joskus työvaiheista hitain. Sain itse takin kudottua jo ennen joulua, mutta nappien ompelu vei sitten pari kuukautta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Malli on Tailored Sweater Method (taas), lanka The Uncommon Threadin merino sportia.

Aloitin villatakin Magnolia cardiganin ohjeella, mutta aika pian totesin, ettei 80-luvusta ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta voisin käyttää pudotettua hartialinjaa vaatteissani (muotitraumoja, kai näitä on muillakin?).

Mekko ja villatakki

Ihan mukava perustakki tästä tuli, käy melkein kaikkien vaatteiden kanssa. Vähän pidempi se olisi saanut olla, mutta lanka otti ja loppui kesken (eikä riittänytkään, mutta onneksi sain kaverilta jämiä, kiitos H!) Robottinapit pääsivät taas käyttöön, alkuperäisen takin kun olen jo aikoja sitten uusiokäyttänyt.

Mekko ja villatakki

Mekkokin on omaa tuotantoa, mutta nyt en ole ihan varma että tuliko hitti vai huti. Sammalpolku-kangas on ihanan pehmeää ja kuvio on hauska mutta... En oikein osaa käyttää kuviollisia vaatteita. Ja näyttääkö se nyt kuitenkin yöpaidalta? Saa nähdä kuinka mekolle käy, ehkä siedätän itseäni kuviokankaisiin käyttämällä tätä kotona.

Mekko ja villatakki

Ei kai kukaan kuvittele, että meillä voisi kuvia ottaa ilman karvaista avustajaa?

Mekko ja villatakki