perjantai 11. huhtikuuta 2014

Tunnustus

Puistossa

Sudrana-blogista tupsahti tunnustus, kiitos ja kumarrus!

"Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia. 
1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen. 
2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini. 
3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille."


Aika moni lukulistallani olevista blogeista on tunnustuksen jo saanut, mutta nämä kolme taitavat vielä olla ilman:

Poni syö lankarahani
Pujoliivi
Woolled Finn

Näitä blogeja yhdistävät paitsi kauniit kuvat ja hienot neuleet, myös hurmaavat karvaiset assistentit. (Anna, lisää kuvia Esasta!)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Irtohihat

Armwarmers

Minulla on useampi vaate, joissa on 3/4-mittaiset hihat, ja aika monta kertaa talven aikana kävi mielessä, että pitäisi kutoa irtohihat. Tälle vuodelle kaavailemistani haasteneuleista löytyi Maroo mitts, joista nappasin tuon nätin aaltokuvion ja idean väreihin. Vaalea harmaa on mysteerisukkalankaa, vihreä Lanitiumin kimallesukkalankaa ja harmaa Louhittaren luolan Tuulian aikoinaan värjäämää Floricaa. Aloitin ranteesta, ja lisäsin silmukoita tarpeen mukaan - näistä tuli mukavan napakasti istuvat, ja sain käytettyä viimeistä metriä myöten tuon kauniin tummanharmaan langan.

Armwarmers

Nyt jos joku ajattelee, että eipä juuri kimalla tuo kimallesukkalanka, niin tunnustan, nyhdin pois ne kimalteet. Tuossa lahjaksi saadussa langassa on mitä kaunein vihreän sävy, mutta en vain kertakaikkiaan osaa kimaltaa. Stellinan poisto oli sen verran työläs operaatio, ettei koko vyyhdin läpikäyminen oikein houkutellut, joten annoin langan eteenpäin parempaan kotiin. Kamalan noloa – kiitos ja anteeksi.

Armwarmers

Noin muuten olen aika pahassa vironvilla- ja raitakoukussa.

Stripes!

Lämmin kiitos kaikille keisarinnaa muistaneille. Pikkuhiljaa murhe helpottaa, mutta ei me tähän kissattomaan oloon meinata millään tottua. Toivottavasti kissojen salaisessa maailmanjärjestössä jo tiedetään, että meillä on vakanssi auki.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Suru puserossa

Hairy toes

Seitsemäntoista vuotta sitten meille muutti kaukaa Vilnasta pieni karvainen pallero, joka pelkäsi vähän kaikkea ja hotki ruokansa nanosekunnissa peläten, että joku isompi tulee ja vie sen. Ei kulunut montaakaan päivää, kun pallero huomasi, että ruokaa ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, ja suuret metsästäjät osaavat rapsuttaa makoisasti korvan takaa. Säikystä karvapallosta kasvoi arvonsa tunteva karvainen keisarinna.

Home with the flu

Kissakeisarinnamme oli kovin puhelias, ja saattoi suutahtaa ja käydä huitaisemassa tassulla, jos kovaääniseen mäykymiseen ei vastattu. Keisarinna osasi mestarillisesti ilmaista närkästystään niin ilmeillään kuin äänelläänkin - hyvää henkilökuntaa kun on nykyisin niin vaikea löytää, tiedättehän.

Närkästynyt keisarinna

Pienenä keisarinna ei suostunut kenenkään muun kuin minun syliin, mutta vanhemmiten, kun huomion joutui jakamaan lasten kanssa, vieraampienkin rapsutukset kelpasivat. Aikamoinen mammankulta meidän raitapöksymme kyllä oli loppuun saakka.

The Hairy Princess

Yllättävää kyllä, kissamummo oppi tulemaan toimeen lasten kanssa, ja lapset kissan. Raisumpien leikkien ajan kissa pysyi viisaasti piilossa, mutta iltasadun aikaan se tuli pienen pojan syliin paijattavaksi.

The Hairy Princess

Kissa oli tietysti mitä oivallisin malli piirtäjälle, aina paikalla, aina kaunis, ja usein pitkään paikallaan. Arkistoissani on varmasti satoja kissapiirroksia. En kuulu niihin, jotka inhimillistävät eläimen ihmiseksi, mutta en ymmärrä miten kukaan voi väittää kissaa sieluttomaksi luontokappaleeksi.

The Hairy Princess

Mieluiten keisarinna köllötteli sylissä, ja erityisen ilahtunut se oli, kun näki että otin esiin neuleen ja avasin television - tiedossa kun oli pitkät päiväunet sylin lämmössä. Keisarinna oli äärimmäisen aamu-uninen, eikä se koskaan herättänyt perhettä kukonlaulun aikaan - päinvastoin, se tuli keittiöön hitaasti venytellen vasta siinä vaiheessa, kun muut jo lopettelivat aamupalaansa.

Päiväunilla

Keisarinna eli pitkän ja hyvän elämän, vanhuuden vaivat tulivat yllättäen ja nopeasti. Seitsemäntoista vuotta kun jakaa kodin karvaisen ystävän kanssa, niin kissaton koti tuntuu kovin, kovin autiolta.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Terveisiä Tallinnasta

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Tallinnassa

Joka kerta sitä ajattelee, että pitäisi käydä useammin, ja silti reissujen välillä vierähtää huomaamatta vuosi tai pari.

(Ja kyllä, taisinpa hiukkasen kompastua tuon harmaan vironvillahyllyn luona. Hupsis!)

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kehruumojon paluu

Villaa!

Kehrättyä

Olen pitkästä aikaa kehrännyt. Ostin viime kevään retriitistä kaksi lettiä KVG Woolworksin värjäämää shetlanninlampaan villaa, ja kehräsin ensimmäisen säikeen viime syksynä Patakorven linnanneitoviikonloppuna. Toisen säikeen polkaisin rullalle melkein heti perään helmikuussa. Värin nimi on Östersjön, ja kovin merellisiä nuo kauniit siniset ovatkin. Oikein mukavaa kehrättävää, ja langasta tuli juuri semmoista kuin suunnittelinkin. Kaksisäikeistä, ≈ 480 m, 200 gr. Taidan yhdistää tämän johonkin yksiväriseen lankaan, ja kutoa jotain raidallista.

Villaa!

Kauheita villatuholaisia meillä.

Kehruita

Aikoja sitten aloitetusta villatakista loppui semisolidi sinivihreä kesken, joten sitä piti saada lisää. Retriitissä kehräsin Louhittaren luolan böffisilkkiä kaksisäikeiseksi langaksi. Jospa se villatakkikin nyt valmistuisi!

Kehruuvillaa

Kehruita

Retriitissä kehruutti kovin, joten ostin letillisen Yarngrimoiren falklandia, koska arvelin, että saisin siitä räimeistä väreistä pitävälle Pienoismallille pipolangan. Ketjukerrattua, ≈ 170 m. Jokainen retriitissä rukkini ohi kulkenut totesi, että lanka ei ollut yhtään minun väristä. Ei tosiaan, mutta pojan mielestä lanka oli tosi hienoa:)



tiistai 18. maaliskuuta 2014

Sahraminkeltaiset lokakuun lehdet

Sormikkaat

Ostin retriitistä Yarngrimoiren värjäämää hehkuvan keltaista sukkalankaa, ja tiesin heti, että langasta tulisi isona sormikkaat.

Sormikkaat

Malli on October Fingerless Mittens (kudoin aiemmin saman mallin siskolleni), mitä nyt lisäsin nuo fingersit.

Sormikkaat

Näistä tuli kyllä aika kivat!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Koristeltu harmaa

Uusi villatakki

Viime kesänä aloitin kertarytinällä monen monta villatakkia, ja niin ne vain pikku hiljaa valmistuvat, katsokaa vaikka!

Tämä neule onnistui paremmin kuin uskalsin toivoa - värit käyvät mainiosti yhteen (tuo sininen oikein hehkuu!) ja takki istuu hyvin.

Uusi villatakki

Harmaa lanka on Honkarinteen tilan suomenlampaan karitsan villasta kehrättyä, olen ostanut sitä useampana vuonna Tuomaan markkinoilta. Suloisen pehmeää, mutta samalla aika rustiikkista lankaa - oikein mukavaa kudottavaa. Hassua kyllä, eri vuosina ostetut vyyhdit ovat olleet tismalleen samaa sävyä, mikä tarkoittaneee sitä, että karitsatkin ovat olleet saman värisiä (tai ehkä tuo sävy on saatu sekoittamalla eri värisiä villoja?). Hehkuva sininen on Louhittaren luolan Louhitarta sävyssä Valaan laulu (tietenkin!), tummempi keltainen on samaa lankaa sävyssä Oliivi. Tumma indigonsininen on Riihivillalta, ihan vaalea keltainen on aikoja sitten käydyn kasvivärjäyskurssin tuloksia.

Kudoin takin ylhäältä alas ilman saumoja (tai no, onhan tuossa kyljissä nostetuin silmukoin tehdyt valesaumat), malli on vanha tuttu The Tailored Sweater Method, jota suosittelen lämpimästi. Kirjoneulekuviot sommittelin ruutupaperille tyyliin "oisko vaikka tämmönen kiva".

Uusi villatakki

Kirjoneuleen kutominen tasona oli järkyttävän hidasta. Parikymmentä vuotta sitten kudoin monta kirjoneulepaitaa paloina (ja vielä suorilla puikoilla, kun en muusta tiennyt), enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Ehkä olin silloin nopeampi tai kärsivällisempi, ehkä aika kultaa muistot, ken tietää. Ihan heti en kyllä kirjoneuletta enää tasona aio kutoa, sen verran söi hermoja tuo alahelma. Lopputulos on onneksi vaivan arvoinen.

Uusi villatakki

Uusi villatakki

Ainoa harmituksen aihe on se, että tämä villatakki on sopiva vaate paukkupakkasille, eikä niitä ole tänä talvena juuri ollut. Ensi talvena sitten, toivottavasti silloin saadaan lunta ja pakkasta. Kuvista kiitos ihanalle Marjalle!

Uusi villatakki