lauantai 16. tammikuuta 2016

Lapsi on terve kun se leikkii...

Ensimmäinen

...eikä leikki pahaa tee aikuisellekaan. Lapsena kävin äidin mukana keramiikkakursseilla, ja tehtävänannosta riippumatta muovailin aina eläimiä. Viime syksynä satuin saamaan paikan keramiikkakurssilta, ja huomasin ettei mikään ole ratkaisevasti muuttunut. Ei hajuakaan mitä olisi opetussuunnitelman mukaan pitänyt tehdä, kun sain taas kiinni eläinten muovailusta. Ihan ensimmäisenä kyllä tein kiltisti kaulitsemalla kukkaruukun (voi tylsyyttä), mutta sen jälkeen... no, opettaja on antanut minun leikkiä rauhassa.

Keramiikkaa

Kukkaruukkuhaukotuksen jälkeen tein mäyrän, ja muistin mikä savitöissä kiehtoo. Tällaisten otusten tekeminen on ihan huisin hauskaa! Aloitan piirtämällä muutaman luonnoksen, koska ajattelen kynä kädessä, ja sen jälkeen hyökkään saven kimppuun ja aika nopeasti kaivan savesta esille haluamani muodon. Joskus jaksan seuraavalla kerralla viimeistellä työtäni, mutta useimmiten teen kerralla valmista ja jatkan seuraavaan aiheeseen.

Keramiikkaa

Mäyrässä pääsin kokeilemaan myös lasitteita, ja ne onnistuivat yli odotusten. Pohjalla on mustaa ja valkoista engobea ja harmaata savilietettä, kaiken päällä kirkas lasite, joka sävyttää mustan vähän siniseksi. Mäyrästä tuli niin kiva, että saatan joskus tehdä toisenkin.

Mäyrä

Aina ei tietenkään voi onnistua. Mäyrän jälkeen muovailin parasaurolophuksen, mutta hupsis, kuiva savi oli haurasta ja otukselta katkesivat jalat. Vähän kirpaisi, mutta näissä savihommissa ajattelen että tulee mitä on tullakseen. Keramiikka on siitä hauska laji, että vaikka miten tarkkaan suunnittelisi ja huolellisesti valmistelisi, on lopputulos aina yllätys (ainakin tämmöiselle innokkaalle harrastelijalle). Tuossa allaolevassa kuvassa näkyy, miltä saurus näytti heti valmistuttuaan, ja viikon päästä huolellisen rapsuttelun jälkeen.

Keramiikkaa

Niitä koipia ei pystynyt korjaamaan oikein millään, joten toverilla on nyt hauraat, washiteipatut takakoivet. Toisaalta, lasitteen värit toimivat juuri niinkuin toivoinkin (jos jotakuta kiinnostaa, niin alla on mustaa engobea, sen päällä vihertävä temmoku siveltimellä maalattuna, ja ihan päällimmäisenä turkoosi lasite). Kokeilen samaa yhdistelmää, kun keväämmällä yritän uudestaan muotoilla dinosaurusta (koska kyllähän ihmisellä pitää olla kirjahyllyssään keraaminen dinosaurus).

Keramiikkaa

Kärsinyt parasaurolophus

Dinosauruksen jälkeen päätin tehdä jääkarhun. Siitäkin tuli oikein kiva! Tässä on alla musta ja valkoinen engobe, päällä hauskasti vähän säröillyt kirkas lasite (oliskohan sitä tullut liian paksu kerros).

Keramiikkaa

Jatkoin sarjaa vielä ruskeakarhullakin, mutta se jäi hyllylle kuivumaan joululoman ajaksi. Ja koska sattui huvittamaan, karhusarjaan liittyy lähiviikkoina myös panda. Näistä kavereista kerron myöhemmin, kunhan valmistuvat. Keväämmällä kirjahyllyssä kokoontuu toivon mukaan karhutrio.

Kaverit

Aikuinenkin on terve kun se leikkii.

13 kommenttia:

  1. aivan ihania, kyllä olet taitava

    VastaaPoista
  2. voi luoja, toiset noin vain niin kuin leikkii savella. Ihania! tuo mäyrä on näistä miun mielestä ihanin.jään oottamaan lisäleikkien tuloksia.

    VastaaPoista
  3. Voi miten sympaattisia! Kaikki ovat kauniita, mutta jääkarhun silmät napittavat suoraan sydämeen, ja jesarilla korjailtu dino on yliveto juuri siksi.

    VastaaPoista
  4. Ihan mahtavaa! Itselläni alkaa eka keramiikkakurssini ensi kuun alussa, en kestä miten jännää.

    VastaaPoista
  5. Olen niiiin kateellinen! Minäkin olen useamman kerran aloittanut keramiikkakurssin (pienen paikkakunnan etuja, kaikki mahtuvat mukaan) mutta kun en vain osaa toteuttaa sitä mitä sieluni silmillä näen savimöykyssä niin turhaudun ja kurssit jää kesken jo ennen joulua. Mutta onneksi voin katsella toisten töitä :) Mäyrä on söpöin!

    VastaaPoista
  6. Ihania! Nyt on vaarana että itkee tännekin savimuotoilu-kuume. Ja etenkin leikkimisen muodossa...

    VastaaPoista
  7. Jääkarhulle superiso peukku ;)

    VastaaPoista
  8. Oi miten kauniita, niin elävän näköisiä!

    VastaaPoista
  9. No huhhuh kuinka mahtavia! Etenkin tuo dinosaurus kyllä hivelee silmää. Itsekin aloitin keramiikkajutut viime syksynä ja se on kyllä aivan mahtavaa. Nimenomaan eläinten tekeminen.

    VastaaPoista
  10. Voi miten ihania! Jään nyt oikein odottamaan millainen panda onkaan! :)

    VastaaPoista
  11. Miten kertakaikkisen ihania!

    (Onko mitään, mitä et osaisi?!)

    VastaaPoista
  12. Kiitokset kaikille kauniista sanoista! Jatkoa seuraa, kunhan muutaman viikon maltatte odottaa:)

    Ja Kottby, on vaikka mitä, mitä en osaa! Jätän vaan niistä kertomatta:)

    VastaaPoista