
Kureyon sock -polvisukista jäi aika lailla lankaa yli, joten päätin kutoa jämistä raitasukat. Mitään omaperäistä näissä sukissa ei ole, mutta olivat ihanan aivotonta ja samalla koukuttavaa kudottavaa. En kauheasti jaksanut säätää kontrasteja ja värien järjestystä, mutta lopputulos on mielestäni silti aika kiva.

Nämä sukat muistuttavat niistä pitkistä päivistä, jolloin istuin sairaalan sängyllä kutoen ja valvoen valokaaren alla nukkuvan pienen pojan unta.

Onneksi se sama pieni poika nukkuu nykyään raitapeiton alla.
