lauantai 12. maaliskuuta 2011

Keittiönpöydän kasvojenkohotus

Before

Meillä on jo vuosia ollut ruma keittiönpöytä. Silmä on siihen valitettavan tottunut, ja useimmiten pöydällä on tavaraa sen verran, ettei itse pöytää juurikaan näe – meidän perheen elämä kun pyörii keittiönpöydän ympärillä. Siinä syödään, luetaan, surffataan, piirretään, ommellaan, askarrellaan. Pöytä on mukavan tukeva, ja aikoinaan todella halpa kirpparilöytö, mutta kuten sanottua, susiruma*, ja myös hiukan väärän kokoinen.

i heart that table

Kaipaamme pidempää ja kapeampaa pöytää, ja löysimmekin jokseenkin täydellisen yksilön Haarlemista. Ainoa este Piet Hein Eekin suunnitteleman pöydän kotiuttamiselle oli hintalappu, 5 000 € pöydästä on hiukkasen liikaa. Toki tuommoisen voisi askarrella itsekin, mutta siihen eivät riitä aika, tilat saati osaaminen. Pitänee odotella että nikkarointitaitoinen ystävämme kotiutuu maailmanympärimatkaltaan...

No, takaisin susirumaan pöytään. Kaapista löytyi kahdet maalinjämät sekä kakkupaperia. Siitä se ajatus sitten lähti.

After

Kyllä se nyt jonkin aikaa vielä kelpaa.

After

(*Juu, on se Artekia. Mutta olen sillä tavalla epäisänmaallinen, etten oikein lämpene vaalealle koivuvanerille ja Alvar Aallon muotoilulle. Tsk tsk.)

6 kommenttia:

  1. Siitähän tuli hauska! Väri ei puhu mulle, mutta kuvio kyllä :)

    VastaaPoista
  2. Tosi ihana !! Meilläkin pöytä on yleensä kaiken sälän peittämä ja tilaa muka ei ole tarpeeksi vaikka kokoa on 1*2m.

    VastaaPoista
  3. Siitä tuli vallan hauska, mä olen silleen erilainen, että tykkään Artekista. Mä haluaisin Artekin pöydän ja tuolit keittiöön, ne sellaiset pyöreät selkänojalliset tuolit.

    VastaaPoista
  4. Hyvä pöytä! Mulle olis kanssa kelvannut tuo pöytä. Tykkään kanssa Artekista. Mutta sen verran epäisäinmaallinen olen minäkin, että aion tarttua maalipurkkiin ja sutiin ja sutia omat tuolimme (roskiksesta löydetyt 69:t) valkoisella. Kiiltävällä.

    VastaaPoista