Ärrinmurrin

Aloitin innoissani kutomaan Totoro-lapasia rouheasta villalangasta. Sujui hyvin, lanka oli kivan tuntuista ja kirjoneule koukuttavaa, ja yhdessä illassa ehdin kutomaan ensimmäistä lapasta peukaloon saakka. Seuraavana aamuna karu totuus paljastui: lankojen kontrasti ei sittenkään ollut riittävä, vähän niin kuin olin arvellutkin – olisi kannattanut uskoa sitä pientä sisäistä ääntä. Lisäksi lapanen oli auttamatta liian pieni – tämän ei olisi pitänyt olla yllätys, kun ottaa huomioon, että ohjeen lanka oli dk-vahvuista ja omat lankani fingeringiä. Hohhoijaa. Ja arvaatte varmaan, että tuommoisen kivan rouhean takertuvaisen langan purkaminen käy kuin tanssi (sementtikengät jaloissa).

No, jos tästä kokemuksesta nyt jotain positiivista haluaa löytää, niin lanka oli kivaa, ohje oli kiva ja kirjoneuleen kutominen oli kivaa. Neuletiheyden kanssa vaan ei olla puheväleissä.



Eikä siinä vielä kaikki! Kun vastustaa, niin vastustaa oikein urakalla. Sain lahjaksi kauniiden Kissing koi -lapasten ohjeen (kiitos S!) ja valitsin langoiksi Louhittaren luolan Väinämöistä (Villavyyhdistä löytyy) ja 2,25 mm puikot. Kudoin oikein ajatuksella napakkaa, mutta katin kontit, patakinnas oli tulollaan. Värit ja malli miellyttävät kuitenkin edelleen, joten yritetään uudestaan 1,75 mm puikoilla (ne on ihan kamalan ohuet!). Pitäkää peukkuja.