Lämmikettä

Kyllä täällä piirtämisen välissä kudotaankin! Muutama viikko sitten sain valmiiksi tunikan, joka on juuri sopiva neule hiukan viileisiin sisätiloihin. Lanka on ColourMartin merinoangoraa, joka kutoessa oli paperinarua, ja joka kovakouraisen Fairy-pesun jälkeen pörhistyi yhtä suloisen pehmeäksi kuin tuo nyrpeän näköinen kissamummo.



Muokkasin mallia (Idlewood) aika tavalla, sillä ohjeen lanka oli käyttämääni paljon paksumpaa. Jätin pois sinällään ihan söpöt pikku taskut, ja kauluksesta tein paljon ohjeistettua pienemmän. Ohjeen mukainen kaulus oli valtava, eikä se tuntunut kovin käytännölliseltä. Tuommoinen tavallinen väljä poolokaulus toimii mielestäni mainiosti.



Neuletta on tullut käytettyä jo paljon, tykkään! (Vaikka tuo sinisen sävy onkin minulle vähän vieras. Näin sitä taas rikotaan mukavuusalueen rajoja!)



Eikä tässä vielä kaikki! Viikko (tai kaksi) sitten valmistui myös pipo. Lanka on itsekehrättyä corriedalea, minusta tuo navajokerrattu pyöreä lanka sopii oikein hyvin palmikoihin. Malli on Beaumont inspired hat, jota muokkasin aika tavalla. Käyttämäni lanka oli ohjetta ohuempaa (tässä on nyt kyllä toiston tuntua), joten pipo istuu napakasti. Palmikoiden keskelle tulevat pudotetut silmukat jätin pois, koska en halunnut pipooni ilmastointia enkä kirkkoveneitä. Vähän nuo yhdentoista silmukan palmikot paikka paikoin kiristävät, mutta veikkaan, että neulepinta rentoutuu käytössä. Pipon voi vetää syvälle päähän kun oikein tuulee ja pyryttää.



Tavallista laadukkaammat kuvat otti ihana ja taitava Marja, kiitos!