torstai 17. tammikuuta 2013

Elämäni villapaidat

Viime sunnuntaina ruotsinlaivan hytissä aloin pohtia kuinka monta villapaitaa (tai -takkia) olen elämäni aikana kutonut. Ravelryn aikana kudotut olen dokumentoinut huolellisesti, mutta Ravelryn tiedot alkavat heinäkuusta 2007, ja aloitin villapaitojen kutomisen aika paljon sitä ennen. Kaivoin esiin muistikirjani, ja aloitin muistelun ihan ensimmäisestä koskaan kutomastani paidasta (olin muistaakseni kahden- tai kolmentoista vanha). En muista miksi halusin kutoa villapaidan, tai kuka minua neuvoi, mutta äitini varastoista löytyi tarpeeksi harmaata villasekoitetta ja pikku kerät vaaleanpunaista ja persikkaa (kyllä kyllä, se oli kovasti trendikäs väri joskus vuonna 1984), ja pääsin aloittamaan. Olin aiemmin kutonut koulun käsityötunnilla pakolliset sukat ja lapaset, varmaan huivinkin, mutta mitään sen suurempaa en ollut tehnyt. Tuskin tein mallitilkkua, kunhan loin silmukat suorille metallipuikoille ja päästelin menemään. Paidan pintaneule oli vaihteleva, tein sileälle pohjalle ainaoikein-raitoja, ja tosiaan muutaman raidan vaaleanpunaista ja persikkaa rintamukseen. En osannut päätellä silmukoita kunnolla, joten pääntie oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Kudoin neljä suorakaidetta ja ompelin ne yhteen - ei mitenkään tavatonta, 80-luvun vaatteilla oli yleensä taipumus muistuttaa laatikkoa. Olin paidasta kauhean ylpeä ja pidin sitä paljon. Harmi ettei siitä ole kuvia.

Tässä kooste hytissä muistiin kirjatuista neuleista. Kuohuviinillä ja hyttikaraokella on osuutta piirrosten huteruuteen.

Elämäni villapaidat

Elämäni villapaidat

Elämäni villapaidat

Nuo ensimmäiset paidat on kaikki kudottu paloina suorilla puikoilla, kun en muusta tiennyt. Äitini ei harrastanut kutomista, joten häneltä en saanut neuvoja (kummallista kyllä, äidilläni oli silti ihan reilun kokoinen lankavarasto). En muista kuka minut auttoi alkuun, voi olla että omin päin tein. Ensimmäisen kerran kudoin pyöröpuikoilla lukiossa, kämppäkaverini innostamana. En silti muuttanut tapojani ennen kuin paljon myöhemmin, ja nykyään en edes omista suoria puikkoja (ja saumojen ompelemista inhoan yhtä paljon kuin ennenkin).

Huvin vuoksi tein myös koosteet myös myöhemmistä tuotoksista, tässä ennen vuotta 2000 kudotut paidat (muutama näistä esiintyy luonnoskirjassakin):

Elämäni villapaidat

Rakastin tuota pallokuvioista paitaa! Haluaisin oikeastaan kutoa sen uudelleen, paremmin muotoiltuna ja hiukan eri värisenä. Mallikuvio on Kaffe Fassetilta (kopioin sen Taideteollisuusmuseon näyttelyssä esillä olleesta paidasta), samoin kuin hervottoman kirjoneulevillatakin. Kudoin sen ystävälleni, ja käytin siihen kaikki mahdolliset langanloput. Eri värejä oli ainakin 75.

Sitten hypätään vuosiin 2006-2007. Välissä oli useampi villaton vuosi, tapahtui ikäviä asioita ja löysin kutomisen uudestaan vasta kun elämä muuttui valoisammaksi. Olin nähnyt Flickrissä kuvia Noro-langoista, ja rohkeasti tilasin jostain brittiläisestä nettilaupasta (olisko ollut Cucumberpatch?) paidallisen Silk Gardenia. Olin saman tien koukussa.

Elämäni villapaidat

Vuosina 2008-2009 perhe kasvoi ihanalla Pienoismallilla, ja kudoin muutaman pikkuisen nutun pikkuiselle poikaselle. Muokkasin edellisessä kuvassa nähdystä Kureyon-villapaidasta villatakin, joka on edelleen käytössä.

Elämäni villapaidat

Vuodesta 2010 tähän päivään. Pätkis syntyi niin reilusti etuajassa, etten ehtinyt kutoa pojalle mitään, mutta onneksi ihanat ystävät lahjoivat poikaa kauniilla neuleilla. Hauskaa seurata hiusten pituuden ja värin vaihtelua vuosien varrella - neuleiden väreissä kun tuota vaihtelua ei suuremmin ole.

Elämäni villapaidat

Jos oikein lasken, niin 54 paitaa olen kutonut elämäni aikana - tosin olen ihan varma, että unohdan jonkun neuleen, ei voi kaikkia muistaa. Yksi villatakki odottaa pingotusta ja kuvia, joten se ei tähän katsaukseen ehtinyt mukaan. Tahti on vain kiihtynyt viime vuosina, mikä johtuu varmasti suurelta osin Ravelryn ja kanssaneulojien tuomasta innoituksesta. Suurin osa paidoista on yksinkertaisia ja yksivärisiä (vaikka on minulla näköjään ollut palmikko- ja kirjoneulekausikin), koska sellaisia käytän mieluiten. En ole juurikaan valmiista ohjeista kutonut, mutta eipä tuommoisiin perusjuttuihin mitään ohjetta tarvitse. Raitapaidasta olen haaveillut jo pidempään, joten taitaa olla korkea aika kutoa semmoinen. Käsinkehrättyäkin on varastossa parin paidallisen verran, enkä ole aikoihin kutonut palmikoita tai kirjoneuletta... Tekee kuulkaa mieli aloittaa uusi villatakki!

Mitenkäs siellä ruudun toisella puolella? Millainen villapaitahistoria sinulla on?

30 kommenttia:

  1. Vau, oot kyllä ollut aikamoinen paitatehtailija :) Lupasin itselleni, että tänä vuonna tekisin elämäni ensimmäisen villatakin. Osaisitko sanoa, millaisesta mallista olisi hyvä aloittaa?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Taidan olla sinua sen verran vanhempi, että olen jo ehtinyt tehtailemaan:)

    Tykkään ylhäältä alas kudottavista malleista, siinä kun voi koko ajan sovittaa keskeneräistä neuletta - helpompi saada oikean kokoinen neule. Mallitilkku kannattaa myös ehdottomasti kutoa!

    Knittystä löytyi kiva perusvillatakin ohje: http://www.knitty.com/ISSUEdf11/PATTboyfriend.php

    Laura Chaun sivulta löytyy myös simppeli raglan villatakin ohje: http://www.cosmicpluto.com/blog/patterns-by-laura-chau/cosmicpluto-knits-top-down-cardi-new-and-improved/

    Veera Välimäellä on selkeitä, hyvinkirjoitettuja malleja (mutta maksullisia): http://www.ravelry.com/patterns/sources/rain-knitwear-designs/patterns

    Toivottavasti löydät mieluisan mallin!

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava lukea tämä muistelosi. Minun villapaitahistoriani on varsin lyhyt, kuten koko neulomisura, vasta viitisen vuotta takana. Itselleni olen tehnyt vain yhden paidan ja yhden villatakin, lapsille sitten useampia. Kunnioitettava luku siis tuo 54.

    On muuten pitänyt kommentoida, että bongasin sinut kirjasta! Melkein mummulle hihkuin, että hei minä tunnen tämän naisen. Sitten ajattelin, että on ehkä liioittelua sanoa tuntevani ja olin vain hiljaa mielissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaanhan me toki nettituttuja:) Mulla on kutomisvuosia takana jo kohta 30, väkisinkin siinä ajassa ehtii useamman neuleen tikuttamaan - etenkin kun kudon mieluiten juuri niitä villatakkeja.

      Poista
  4. Kuulostaa aika tutulta tuo villapaitahistoriasi, melko samoilla linjoilla mennään - paitsi väreissä. :)
    Pitäisi ehkä suorittaa laskenta...

    VastaaPoista
  5. Aika kunnioitettava historia! Minulla taitaa olla valmistuneena... pari käyttöön päätymätöntä villatakkia ja yksi purettu tekele. Pitäisiköhän joskus neuloa jotain, mitä oikeasti tulisi käytettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi ilman muuta! Itse tehdyt takit on parhautta.

      Poista
  6. Oho. Varmuudella pääsin lukuun 80. Lasten paidat laskin mukaan n. 3v/ 100 cm koosta ylöspäin.
    Tää on aika koukuttavaa, kohta mä alan kirjaamaan ne exceliin ja tekeen tilastoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herttinen, oot ihan kone! Kuvallista raporttia kehiin!

      Poista
  7. Jopa on hurja määrä, pitäis kyllä itsekin laskeskella noita omia, mutta hyvä jos puoleen tuosta pääsen, vaikka vuonna -90 olen ensimmäisen tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kudon mieluiten juuri villatakkeja, se ehkä hiukan selittää tuota määrää - toisilla voi löytyä vastaava määrä sukkia tai pitsihuiveja:)

      Poista
  8. Tosi kauniita takkeja! Olen niitä monesti täällä blogissa ihaillut, mutta en ole saanut aikaiseksi kommentoida.

    Oma villapaitahistoriani: Pitkään kudoin pelkästään sukkia ja ajattelin, ettei minusta ole tekemään mitään isompaa. Kesällä 2007 kuitenkin rohkaistuin kokeilemaan Rogueta, jota näkyi silloin melkein jokaisessa neuleblogissa, ja totesin, että eihän se niin kamalaa ollutkaan. Olen tehnyt yhteensä 30 villapaitaa/takkia, joista 8 vauvoille/taaperoille ja 22 aikuisten kokoa. Alusta asti olen neulonut vartalon saumattomana, ja nykyään teen hihatkin niin ettei saumoja tarvitse ommella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, mukavaa että olet löytänyt tänne:)

      Poista
  9. Hurjaa! Olet ihan uskomaton! Ja niin upeita, kauniita kaikki.

    VastaaPoista
  10. Ihania! Itse olen saanut aikaiseksi vasta kolme kappaletta. Kolme on puikoilla ja viiteen on langat valmiina, kolmeen malli katsottuna. Ehkä tämä tästä. Muutama vuosi olisi kuitenkin aikaa kasvattaa villapaitavarastoa. Mutta kyllä mullakin joskus on ainakin 20 itsetehtyä villapaitaa, ihan omaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme on hyvä alku, ja aina voi tehdä vielä yhden, ja yhden, ja... :)

      Poista
  11. Mielettömän upeasti olet dokumentoinut neuletyösi! Oisinpa itsekin älynnyt olla noin järjestelmällinen. Mulla ei ole ajalta ennen blogia/ravelryä ei ole mitään tallessa, ja näiden mainittujen osaltakaan en ole jaksanut ruveta koostetta tekemään vaikka joskus (nytkin) sitä mietin. Mutta siihen on monta syytä.

    Ja muuten, en tiedä miten innokas näiden suhteen olet, mutta joka tapauksessa blogissani on sinulle tunnustus. Syystä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos tunnustuksesta! Tässä poskien puna senkun syvenee:)

      Ajattelin, että pitää kirjata ylös kun vielä suurimman osan muistaa, hataraan päähän kun ei aina voi luottaa. Harmittaa ettei noista varhaisista neuleista ole kuvia, mutta eipä silloin parikymmentä vuotta sitten käsitöistä kuvia otettu.

      Poista
  12. Mahtavia neuleita. Me joskus laskettiin miehen kanssa, että mulla villapaita/-takkilukema huitelee varmaan jossain lähempänä sataa. Nyt kyllä innostaisi suorittaa oikein kunnollinen laskenta. Vielä kun muistaisi kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sata?! Huimaa. Jäämme odottamaan raporttia:)

      Poista
  13. Johan oli kattaus! Hauskaa että lempivärisi on pysyneet samoina vuosien saatossa. Itsekin tykkään neuloa eniten juurikin villapaitoja ja uskoisin että lähempänä sataa saatan olla. Lukioaikoina (eli köh n. 20 vuotta sitten) ensimmäiset tein ja juurikin noita isoja ja laatikkomaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen ihan urautunut väriasioissa. Olisi kiva nähdä sinunkin villapaitahistoria, vinkvink:)

      Poista
  14. Ei voi muuta sanoa kuin WAU! Kiitos innostavasta ja mielenkiintoisesta postauksesta!

    VastaaPoista
  15. Mahtava postaus ja huikeat pinot toinen toistaan kauniimpia takkeja ja paitoja!

    VastaaPoista
  16. Olipa mielenkiintoinen postaus! Ja kovin tutun kuuloista, minunkin eka villapaitani oli 12-vuotiaana suorakulmioista koottu laatikko - vuonna 1977. Ja sen taideteollisuusmuseon näyttelynkin muistan. Olen kuvaillut vanhoja paitojani, mutta suurin osa niistä on hautautunut historian hämäriin.
    Minun täytyy käydä vakoilemassa stashiasi, ihania värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taidat olla sinisen ja harmaan ystävä;)?

      Poista
  17. Your drawings are beautiful, such a big knit-production!

    VastaaPoista