keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Säikeitä

Lankaa mulle!

Linnanneitoviikonlopun aikana kehräsin kuin heikkopäinen merinosilkkilettiä kolmeksi säikeeksi. Tavoitteenani oli kokeilla perinteisen kolmisäikeisen langan kehräämistä - tähän asti olen ketjukerrannut kolmisäikeiseni siitä yksinkertaisesta syystä, että omistan vain kolme rukinrullaa, ja rullatelineeseenkin mahtuu vain kaksi rullaa. Onnekseni sain lainaksi neljännen rullan (kiitos T!) ja lazy katen (kiitos T!). Jaoin letin silmämääräisesti kolmeen yhtä pitkään pätkään, ja aloin polkea. Säikeistä tuli keskenään aika eri väriset:

Singles

Valmis lanka on mukavan pyöreää ja kuohkeaa, ja väriliu'ut pehmeitä, mutta... ei siitä tullut sellaista kuin kuvittelin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tajuta, että vaikka joukossa on kaunista tummahkoa sinistä ja voimakasta keltaista, villan vaaleat osat laimentavat ne ja kaikki muutkin sävyt pastellisiksi. Kehruu on siitä jännä harrastus, että vaikka miten suunnittelisi etukäteen, lopputulos on useimmiten jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Ei tämä lanka nyt maailman ruminta ole (vaikka myöhään illalla kerratessani moinen ajatus saattoi mielessä pyöriä), mutta minun makuuni liian vaaleaa ja hempeää. Luultavasti kudon siitä lahjahuivin, tai etsin sille arvostavamman kodin. Tai ehkäpä yllätän kaikki ja ihastun siihen itse. Nähtäväksi jää.

Merinosilk

Louhittaren luolan "Myrsky saapuu syysmetsään", 80/20 merino/silkki, 540 m, 220 gr.

Merinosilk

During last weekend I spun, spun, spun some merinosilk like a mad woman. I've been wanting to try spinning traditional 3-ply for quite a while now, but since I only have three bobbins, and my wheel's lazy kate only holds two, it just hasn't happened. Until now, with a little help from my friends (thanks for the loans, T & T)! I divided the roving into three pieces, and started treadling away. The finished yarn is pleasantly round and fluffy, and the colour transitions are soft, but... it didn't turn out quite the way I thought it would. I should have realized that the light parts of the roving would turn the dark blues and strong yellows into pastel-y shades. My spinning seems to have a will of its own, the end result is rarely what I thought it would be. While this is not the ugliest yarn in the world (though the thought did cross my mind while plying), it's just not to my liking. I'll probably knit something out of it for a friend, or find a new home for it. Or, perhaps it'll grow on me, and I'll use it myself. We'll see. "Autumn storm in the woods" by Knitlob's Lair, 80/20 merino/silk, 540 m, 220 gr.



6 kommenttia:

  1. Upea lanka, ei kyllä ole rumaa nähnytkään!

    VastaaPoista
  2. Kehruusta mitään tietämättömänä kyselen: voiko tuollaista lettiä jakaa (halkoa) pituussuunnassa kolmeen osaan, jolloin kai värien pitäisi osua paremmin päällekkäin? Ja miten esim. "nynnysateenkaaressasi" eri säikeet ovat niin samanvärisiä samassa kohtaa? Mummin vanha rukki odottelee vintillä perehtymistä, josko sillä edes teoriassa pystyisi kehräämään, vai vaatiiko korjausta, ja sitten olisi vielä paljon opettelua edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki voi halkaista myös pituussuunnassa, jolloin värien periaatteessa pitäisi osua paremmin kohdalleen. Pätkien vain pitäisi olla aika tismalleen samanpaksuisia, ja pitäisi myös kehrätä kolme tismalleen samanpituista säiettä. Olen sitä muutaman kerran kokeillut, kertaakaan onnistumatta:)

      Tämä topsi oli sen verran iso (240 gr) ja pitkä, että sen jakaminen tasaisesti pituussuunnassa olisi ollut tosi hankalaa. Ajatuksenani oli, että värit sekoittuisivat mahdollisimman paljon, mutta runsas vaalean villan osuus teki tosiaan tepposet. Jakamalla villatopsin eri tavoin voi saada saman värisestä villasta ihan eri näköisiä lankoja. Kehrätessä saa varautua yllätyksiin:)

      Nynnysateenkaari on myös kolmisäikeistä, mutta se on ketjukerrattu (tunnetaan myös navajokertauksen nimellä). Ketjukertauksessa kehrätään vain yksi säie, joka kerrataan itsensä kanssa. Perinteisessä kolmisäikeisessä taas kehrätään kolme säiettä, jotka sitten kerrataan yhteen. Ketjukertaus säilyttää värialueet puhtaina, lopputulos on aika erilainen verrattuna perinteiseen kolmisäikeiseen.

      Onnea rukin kunnostukseen! Ravelryssä Suomalaisten kehrääjien ryhmässä on oma ketjunsa perinnerukeille (Wanhat Rouwat tjsp), sieltä varmasti saa vinkkejä. Moderneja rukkeja voi koepolkea Villavyyhdissä, samassa puodissa on tarjolla myös kehruukursseja. Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirja on myös tutustumisen arvoinen teos. Ja Etsy on tunnetusti pullollaan ihania kehruuvilloja - kysy vaan, jos kaipaat vinkkejä;)

      Poista
  3. On kyllä komeaa lankaa tullut! Itse maistelen ajatusta kehräämisen opettelemisesta, se näyttää niin upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ilman muuta kannattaa kokeilla, kehrääminen on huisin kivaa.

      Poista