Toissa viikonloppuna järjestettiin taas Syksyn kuitupitoiset kokoontumisajot Päivölässä. Oli ihania ihmisiä, lankoja, villoja, hervotonta naurunrätkätystä, herkkuja ja skumppaa - mitäpä sitä muuta viikonlopulta voisi toivoa.
Lankaa ostin vain pari hassua vyyhtiä, vaikka houkutuksia oli yllin kyllin.
Tunnustan, tuon yläpuolella olevan kuvan lankakasasta sieppasin itselleni vyyhdin jonon ohi. Olin kuulemma supissut itsekseni "my precioussss" petrolinsinistä vyyhtiä paijatessani, mutta mitään en tunnusta.
Noin muuten olen täysin vakuuttunut siitä, että aika kuluu tavallista nopeammin tänä syksynä. Mihin ihmeeseen päivät oikein katoavat?
Ihania kuvamuistoja. Sitä kyllä niin mentiin jonon ohitse! ;)
VastaaPoistaNo kun joku olis pian voinut napata Mun Vyyhdin:)
PoistaAijai miten ihanan näkösiä lankoja!
VastaaPoistaEikös! Oikea houkutusten villavuori.
PoistaOi mitä herkkulankoja... Miekin oon huomannut tänä syksynä ajan liian nopean katoamisen, mutta syytän siitä tuota puolivuotiasta tyttölasta :)
VastaaPoistaPuolivuotiaat ovat kyllä tehokkaita ajanviejiä:) Jospa meno edes joulun tienoilla vähän rauhoittuisi?
Poista