Lapsellista

Pienoismalli on tullut vanhempiinsa, ja rakastaa kirjoja, kirjastoja ja lukemista. Virallisena ääneenlukijana on ollut hauskaa seurata, miten kutomista ja kehräämistä on vastaantulleissa lastenkirjoissa kuvattu – kuvista huomaa nimittäin aika selvästi, onko kuvittaja itse koskaan kutonut tai kehrännyt. Nyt mukaan valikoituneet kirjat on julkaistu jo 1970-luvulla, sillä uudemmissa lastenkirjoissa ei ilmeisesti enää kudota – tai sitten emme vain ole törmänneet oikeisiin kirjoihin. On tietysti täysin mahdollista, että Virallinen Ääneenlukija valikoi luettavaksi omia lapsuuden lempikirjojaan... mutta ei mennä nyt siihen.

Hollannin ylpeys Nijntje oppi kutomisen taidon isoäidiltään, ja kutoo paikalliseen tapaan puikko kainalossa:



Jasonin äiti miettii kutoisi:



Vuorisen tädillä on sukan kutominen kesken, näyttäisi olevan kiilakantapää tuloillaan – mutta onkohan puikkoja tarpeeksi?



Barbamaman tekniikka on sangen eksoottinen:



Barbalala-tyttären kutominen sen sijaan näyttää varsin kotoiselta (Barbalala näyttäisi muuten olevan vasenkätinen):



Barbamama myös kehrää. En tosin ihan hahmota mihin rukkia tuossa tarvitaan, mutta ehkäpä taustalla on barbakikka, jota en ymmärrä. Barbalalaltakin näyttää värttinöinti sujuvan:



Myyrälle valmistetaan housukangasta, langan kankaaseen kehräävät hämähäkit:



Kuvat ovat kirjoista Dick Bruna: Opa en oma Pluis, Camilla Mickwitz: Jasonin kesä, Astrid Lindgren: Osaa Lottakin ajaa, Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapan uusi talo, Barbapapan kirjasto 1 & 2 ja Zdeněk Miler & Eduard Petiska: Myyrän housut.

Iloisia lukuhetkiä!