Neuleretriitti 3

Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät viime viikonloppuna Päivölään nauttimaan kutojien ja kehrääjien seurasta. Viikonloppu vierähti kuin siivillä, ja on aina hienoa, kun huomaa silmälasien linssien olevan täynnä ripsivärinsekaisia kyynelroiskeita – vedet silmissä nauramisesta.



En ehkä enää koskaan voi juoda piimää hihittämättä.



Rukkeja oli paikalla lähes kolmekymmentä, eri merkkisiä ja mallisia – täydellinen tilaisuus hankkia kunnon rukkikuume! Onneksi minulla on jo mitä parhain rukki, joten vältyin kiusauksilta. Kamerakuume sen sijaan iski pahemman kerran...



Hämmästyttävä lankazenini jatkui edelleen, en ostanut retriitistä yhtään lankaa/kuitua, vaikka houkutuksia oli pöydän täydeltä. Sen sijaan keskityin kehräämään World of Woolista tilaamaani alpakkasilkkiä. Olin vähän pelännyt kuituun tarttumista, sillä se vaikutti todella liukkaalta ja hankalalta kehrättävältä, mutta käytännössä harmaat haituvat soljuivat rullalle kuin itsestään.



Kuitu muistutti harmaantuneen merenneidon (-mummon?) hiuksia, ja sillä on ikävä taipumus leijua kaikkialle ja peittää ympäröivät pinnat. Kaunista mutta sotkevaa!



Valmiista langasta tuli ihanan pehmeää ja paksua. Pidän erityisesti siitä, miten kovin rustiikkisessa langassa yllättäen onkin silkin hienostunut kiilto.



Paluumatkalla syyssää oli kauneimmillaan:



Suurkiitokset järjestäjille ja mainiolle seuralle!