DIY Denim whale tutorial

perjantai 31. joulukuuta 2010

Kurkistus pukinkonttiin

Ehdin kuin ehdinkin saamaan valmiiksi toisenkin parin villatuppotumppuja, tällä kertaa isälleni:

Thrummed mittens for dad

Lanka on Hjertegarnin Limaa (kamala nimi langalle!), villana BFL-silkkiä. Nämä pääsivät saman tien käyttöön, joten lahja taisi olla mieluinen.

Thrummed mittens for dad

Sisko sai lahjaksi toivomansa pörröhuivin – joka oli kyllä maailman tylsin kudottava, kaksi kerää hammaslanganpaksuista Dropsin Kidsilkiä ainaoikeana. Mutta saaja tykkäsi, ja sehän on tärkeintä.

Fuzzy scarf for sis

Joulu kului paukkupakkasissa postikorttimaisemissa:

Hipstamatic views from the train

Ensi viikolla aion siivota lankavarastoni, luvassa siis lankalaatikkopaljastuksia. Sitä ennen oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

perjantai 10. joulukuuta 2010

Villatuppotumput

Thrummed mittens

Kudoin pukin konttiin lapaset äidilleni, jonka käsiä usein palelee. Näissä pitäisi sormien pysyä lämpiminä kovemmillakin pakkasilla!

Thrummed mittens

Lankana on vaihdossa saamaani Teeteen alpakkaa (raitoina Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena), ja villatuppoina The Thylacinen värjäämää BFL-villaa. Lankaa kului vähän alle 100 gr, villaa reilu 50 gr.

Thrummed mittens

Lapaset on helppo tehdä – itse lapanen kannattaa kutoa hiukan normaalia isommaksi, jotta villakerrokselle jää tilaa. Villasta tehdään soiroja, joista kiepautellaan kahdeksikon muotoisia lenkkejä. Kokeilemalla löytyy soirolle sopiva paksuus ja mitta, itse tykkään aika paksuista ja pitkistä lenkeistä. Joka viidennellä kerroksella kudoin joka viidennen silmukan langan sijasta villasoirolla.

Thrummed mittens

Käsistä tulee melkoiset möhköt näissä lapasissa, mutta ovatpa ainakin lämpimät möhköt.

Thrummed mittens

Nyt pitää vielä kutoa samanlaiset (tai no, eri väriset) isälle, ja ehkä myös itselleni.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

I'm a lumberjack and I'm OK

New scarf!

Retriitissä kehräämäni merenneitomummonhiuskanka päätyi puikoille ja kutoutui hups vaan parissa päivässä huiviksi. Kuidussa on selvästi joku taika, se kehräytyikin hups vaan parissa päivässä. Mallina on Stephanie Pearl-McPheen One row scarf, josta pidän kovasti. Huivissa ei ole nurjaa puolta (aina plussaa), ja mallineule näyttää kivalta ja kuohkealta. Vähän tylsä kudottavahan se oli, muttei lähellekään yhtä tylsää kuin tavanomainen 2o 2n. Huivista tuli paksu, lämmin ja pehmeä. Tykkään!

New scarf!

Ja tuo kuitu, sitä on pakko saada lisää. Ainakin villatakillisen verran.

Ai mikä ihmeen Lumberjack? No, metsurista laulettiin kerran jos toisenkin retriitissä. Youtubesta löytyy.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kuusi metriä raitoja!

New scarves!

Olen tänä syksynä osallistunut kansanopiston koneneulontakurssille, ja ensimmäisenä harjoitustyönä neuloin* huivin. Mies oli jo pidemmän aikaa toivonut itselleen pitkää, lämmintä raitahuivia, joten päätin viimein toteuttaa toiveen. Lanka on Dropsin Alpacaa miehen valitsemissa sävyissä. Tein neuloessani varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva. Ja iso. Ja lämmin. Jossain sääennustuksessa tulevasta talvesta uumoiltiin vuosisadan kylmintä, joten eiköhän huivi tule käyttöön.

New scarves!

Koska miehen raitahuivi oli mielestäni kovin onnistunut, neuloin sellaisen itsellenkin, tosin hieman kapeampana, hieman lyhyempänä, hieman eri värisenä.

New scarves!

Huiveissa on useita herkullisia värihdistelmiä, ja muutama jäi kaihertamaan mieltä. Pitäisiköhän yrittää tehdä villatakki samoilla sävyillä?

New scarves!

Tämä lienee meidän versiomme pariskuntien yhteensopivista tuulipuvuista. Kummankin huivin reunat on huoliteltu ompelukoneella rullautumisen estämiseksi.

New scarves!

Huivi soveltuu myös leikkeihin, tässä tapauksessa lentokoneeksi.

New scarves!

*Neulekoneella sujuvasti neulon, siinä koneessa kun on neuloja. Käsin, puikoilla, ehdottomasti kudon.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Tulevaa ohjelmistoa

Weaving in the ends

Päättelin muutaman langanpään.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kehruita

Handspun socks

Jokin aika sitten sain valmiiksi sukat, ensimmäinen sukkapari itse kehrätystä langasta.

Handspun socks

No. Tunnelma ei nyt ole aivan katossa. Ihan kivat näistä tuli, mutta ei ollenkaan niin tajunnanräjäyttävän ihanat kuin käsinkehrätystä langasta olettaisi tulevan. En kauheasti tykännyt wensleydalen kehräämisestä, eikä langasta tullut sellaista kuin olisin halunnut. Höh.

Squishy

Tämä kehruu sen sijaan on paljon, paljon omemman tuntuinen: merinosilkkiä All Spun Upilta – pehmeää ja kuohkeaa. Ehkä täytyy suosiolla pitäytyä pehmeissä kuiduissa, eikä yrittää väkisin vääntää itsestään sukkalangan kehrääjää.


Laitoin jokin aika sitten viestiä Louëtille, sillä halusin tietää rukkini iän. Vastaus tuli nopeasti: Fiep on valmistettu toukokuussa 1980, eli on jo 30-vuotias. Toimii edelleen ongelmitta kuin se kuuluisa junan vessa!

torstai 11. marraskuuta 2010

Uusiokäyttöä

New jeans

Pidän kovasti kuluneesta denimistä, ja aina kun pari farkkuja hajoaa, leikkaan lahkeet talteen. Aiemmin olen ommellut kankaanpaloista lähinnä laukkuja, mutta tällä kertaa tein farkunlahkeista uudet farkut. Malli on jostain Ottobresta, reilusti kavennettuna ja yksinkertaistettuna (jätin etutaskut pois, vyötäröllä on paksu resori). Takataskujen hauskan koristenauhan olen tilannut Iinusta. Tuli aika kivat!

New jeans

Pidän myös denim-sanan etymologiasta: Denim on saanut nimensä sanoista "de Nîmes", eli "Nîmes'in kaupungista" tai serge de Nîmes, Nîmesin sarssi – lähteenä Wikipedia.

torstai 4. marraskuuta 2010

Lämmikettä

Pidän marraskuusta, hitaasta hämärästä ja verkkaisista päivistä, harmaan sävyistä ja sateen ropinasta kattopeltiä vasten. Viileydestä, villakerroksiin kietoutumisesta, lehtikasoista ja lätäköistä. Marraskuussa lämmikettä tarvitaan muunkin kuin villan muodossa, ja siksi jaankin tässä erään koekeittiöni suosikkiresepteistä. Meillä tätä syödään usein, etenkin niinä päivinä, jolloin ei ehdi käymään kaupassa ja ruoka pitää saada pöytään nopeasti. Linssikastiketta ja riisiä, olkaa hyvät!

Laita riisi kiehumaan. Riisistä tulee parempaa, jos keitinveteen lisää kasvisliemikuution.

One of our favourite meals

Lorauta kylmälle pannulle tilkka öljyä, purista siihen yksi valkosipulinkynsi ja lisää 1 tl jeeraa sekä 2 tl garam masalaa ja pikku ripaus chiliä. Kuumenna mausteita hetki, lisää sitten paketti tomaattimurskaa (Pirkan luomumurska sopii tähän hyvin), vajaa tl sokeria ja saman verran suolaa. Lisää paketti linssejä (käytän yleensä Go Greeniä, niitä, joita ei tarvi liottaa/keittää pitkään). Maista, lisää tarvittaessa suolaa.

Riisi on tällä välin ehtinyt kypsyä, joten perheen voi kutsua pöytään.

One of our favourite meals

Jos haluaa, niin kastikkeen voi toki maustaa tulisemmaksi – meillä tykätään vähän miedommasta. Lisään usein joukkoon kotijuustoa tai halloumia, toisinaan lihasuikaleita tai kasviksia. Toimii kyllä ilmankin. Helppoa, nopeaa ja hyvää arkiruokaa!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Silkkipuutarhan kukkia

Silk Garden flowers

Silk Garden -sukista jäi yli muutamia lankanöttösiä, joita en millään raaskinut heittää pois. Päätin virkata langanlopuista kukkia, joista tulikin ihan kivoja – etenkin kun ottaa huomioon, etten oikeasti osaa virkata. Keskelle ompelin siemenhelmiä koristeeksi. Takana on neula kiinnittämistä varten.

Silk Garden flowers

Pari kukkasta pidän itse, pari menee lahjaksi. Punaisten Silk Garden -sukkien jämäkerä odottaa hyllyssä vuoroaan...

Silk Garden flowers

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Leijona helikopterissa

Lions in helicopters

Tiukkapipoäiti ompelee jälleen! Paita pienoismallille Sampsukasta tilatusta hauskasta leijonajoustofroteesta, malli kaupan paidasta. Kiva tuli!

New outfit

Samaan syssyyn ompelin myös sammarit, kangas Eurokankaan palalaarista, kaava Ottobresta, übersöpö koristenauha Haarlemista Juffvrouw Zonder Zorgenista (ihana puoti, kamalat nettisivut). Kivat tuli näistäkin. Ottobren kaavat ja ohjeet olivat selkeät, mutta housun malli oli oudon leveä – leikkasin kankaan ilman saumanvaroja ja kavensin vielä vähän päälle. Ehkä malli oli tarkoitettu pienille pyöreille hiphoppareille, mutta pitkän ja hoikan pojan yllä ylileveät housut olivat pelkästään hölmön näköiset.

Decoration

Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin tarkkojen kuvien ottaminen liikkuvasta kohteesta on hieman haastavaa.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Neuleretriitti 3

Päärakennus

Olin yksi niistä onnekkaista, jotka pääsivät viime viikonloppuna Päivölään nauttimaan kutojien ja kehrääjien seurasta. Viikonloppu vierähti kuin siivillä, ja on aina hienoa, kun huomaa silmälasien linssien olevan täynnä ripsivärinsekaisia kyynelroiskeita – vedet silmissä nauramisesta.

Pelottava

En ehkä enää koskaan voi juoda piimää hihittämättä.

Mukit

Rukkeja oli paikalla lähes kolmekymmentä, eri merkkisiä ja mallisia – täydellinen tilaisuus hankkia kunnon rukkikuume! Onneksi minulla on jo mitä parhain rukki, joten vältyin kiusauksilta. Kamerakuume sen sijaan iski pahemman kerran...

Rukkilauma

Hämmästyttävä lankazenini jatkui edelleen, en ostanut retriitistä yhtään lankaa/kuitua, vaikka houkutuksia oli pöydän täydeltä. Sen sijaan keskityin kehräämään World of Woolista tilaamaani alpakkasilkkiä. Olin vähän pelännyt kuituun tarttumista, sillä se vaikutti todella liukkaalta ja hankalalta kehrättävältä, mutta käytännössä harmaat haituvat soljuivat rullalle kuin itsestään.

Kehruuta

Kuitu muistutti harmaantuneen merenneidon (-mummon?) hiuksia, ja sillä on ikävä taipumus leijua kaikkialle ja peittää ympäröivät pinnat. Kaunista mutta sotkevaa!

Kehruuta

Valmiista langasta tuli ihanan pehmeää ja paksua. Pidän erityisesti siitä, miten kovin rustiikkisessa langassa yllättäen onkin silkin hienostunut kiilto.

Lankaa

Paluumatkalla syyssää oli kauneimmillaan:

Paluumatkalla

Suurkiitokset järjestäjille ja mainiolle seuralle!

tiistai 12. lokakuuta 2010

Lapsellista

Pienoismalli on tullut vanhempiinsa, ja rakastaa kirjoja, kirjastoja ja lukemista. Virallisena ääneenlukijana on ollut hauskaa seurata, miten kutomista ja kehräämistä on vastaantulleissa lastenkirjoissa kuvattu – kuvista huomaa nimittäin aika selvästi, onko kuvittaja itse koskaan kutonut tai kehrännyt. Nyt mukaan valikoituneet kirjat on julkaistu jo 1970-luvulla, sillä uudemmissa lastenkirjoissa ei ilmeisesti enää kudota – tai sitten emme vain ole törmänneet oikeisiin kirjoihin. On tietysti täysin mahdollista, että Virallinen Ääneenlukija valikoi luettavaksi omia lapsuuden lempikirjojaan... mutta ei mennä nyt siihen.

Hollannin ylpeys Nijntje oppi kutomisen taidon isoäidiltään, ja kutoo paikalliseen tapaan puikko kainalossa:

Knitting and spinning

Jasonin äiti miettii kutoisi:

Knitting and spinning

Vuorisen tädillä on sukan kutominen kesken, näyttäisi olevan kiilakantapää tuloillaan – mutta onkohan puikkoja tarpeeksi?

Knitting and spinning

Barbamaman tekniikka on sangen eksoottinen:

Knitting and spinning

Barbalala-tyttären kutominen sen sijaan näyttää varsin kotoiselta (Barbalala näyttäisi muuten olevan vasenkätinen):

Knitting and spinning

Barbamama myös kehrää. En tosin ihan hahmota mihin rukkia tuossa tarvitaan, mutta ehkäpä taustalla on barbakikka, jota en ymmärrä. Barbalalaltakin näyttää värttinöinti sujuvan:

Knitting and spinning

Myyrälle valmistetaan housukangasta, langan kankaaseen kehräävät hämähäkit:

Knitting and spinning

Kuvat ovat kirjoista Dick Bruna: Opa en oma Pluis, Camilla Mickwitz: Jasonin kesä, Astrid Lindgren: Osaa Lottakin ajaa, Annette Tison & Talus Taylor: Barbapapan uusi talo, Barbapapan kirjasto 1 & 2 ja Zdeněk Miler & Eduard Petiska: Myyrän housut.

Iloisia lukuhetkiä!

lauantai 9. lokakuuta 2010

Pariisinpalpakat

Parisian palpacas vest

Sain viime keväänä Niinalta Pariisi-aiheisen vaihtopaketin, joka sisälsi Bergère de Francen Lima-lankaa. Langat kertoivat haluavansa isona liiviksi, ja aloitin Tuulian hyväksi todetulla The Tailored Sweater -menetelmällä. Loin silmukat jo keväällä, mutta kuuma kesä hidasti edistymistä – sylillinen alpakkasekoitetta hellesäällä kun ei ole kaikkein virkistävintä ajanvietettä.

Parisian palpacas vest

Olkapäillä lisäsin runsaasti silmukoita, koska halusin liiviini hassut pienet puhvihihat. Olen ehkä katsellut liikaa historiallisia pukudraamoja.

Parisian palpacas vest

Hihansuihin ja reunoihin tein kaksinkertaisen vikkeliletin, joka antaa reunalle mukavasti jämäkkyyttä ja estää rullautumisen. Taskuja on vain yksi, koska ei huvittanut kutoa toista.

Parisian palpacas vest

Muutamia virhearviointeja sattui. Lanka on jopa alpakkasekoitteeksi todella karvaista, joten nuo vikkeliraidat (mielestäni oikein kivat yksityiskohdat) eivät oikein erotu. Sama koskee myös Tuulian ihanasta alpakkatunikasta napattua ideaa laittaa helmiä vikkeliraitojen väliin - eivät ne tuolta haituvien keskeltä erotu ollenkaan! Siellä niitä joka tapauksessa on, uskokaa pois.

Parisian palpacas vest

Liivistä tuli kuitenkin oikein mukava ja käyttökelpoinen vaate, ja saattaa olla että teen toisen samantapaisen jossain vaiheessa.



Ja sitten jotain ihan muuta. Torstaiaamuna heräsin voimakkaaseen savun hajuun, ja hetken päästä katu olikin täynnä paloautoja. Naapurissa oli yön aikana syttynyt tulipalo, mutta ihme kyllä kukaan ei loukkaantunut, eikä palo päässyt leviämään muihin asuntoihin. Sen verran läheltä liippasi, että säikähdettiin oikein kunnolla. Muistutankin nyt kaikkia tarkistamaan, että palovaroittimissanne on toimivat patterit, ja että palovaroittimia on tarpeeksi. Meille asennnetaan ensi viikolla yksi ylimääräinen eteiseen, koska on parempi herätä palovaroittimeen kuin ei herätä ollenkaan.