Kovan onnen lanka, hyvän onnen takki

Pari vuotta sitten aloitin villatakin ihanasta Felted Tweedistä (jokseenkin täydellisessä vaaleansinisen sävyssä), vain todetakseni että rivillä muhkeita palmikoita vyötäröllä ei ehkä sittenkään ole hoikistavaa vaikutusta. Huokaus. Ja purkaus. Reilu vuosi sitten kudoin samasta langasta February Lady Sweaterin tyylisen villatakin, ja olin siitä aluksi kovin innoissani. Pitämättä jäi kuitenkin, sillä pääntie oli vähän liian iso, eikä se jotenkin vaan ollut kiva. Huokaus. Ja purkaus. Uusintakierroksella syntyi melkein valmiiksi yksinkertainen ylhäältä-alas-raglanvillatakki hiukan ylipitkillä hihoilla. Sitten totesin, että ei tää sittenkään ole kiva näin. Tuli tehtyä vähän tavallista isompi mallitilkku. Huokaus. Ja purkaus.



Lanka oli juuri niin täydellisen väristä kuin olla ja voi, joten päätin, että neljännellä kerralla on pakko onnistua. Tein luonnoksen, otin mitat, kudoin mallitilkun. Hoin mantraa "Älä tule paha takki, tule hyvä takki". Ja tiedättekö mitä? Tuli hyvä takki!



Pohjana on Tuulia Salmelan The Tailored Sweater Method, jonka avulla on helppo kutoa istuvia saumattomia neuleita istutetulla hihalla ylhäältä alaspäin. Neuletta voi sovittaa koko ajan, ja istutettu hiha ei raglanin tavoin korosta muutenkin ihan tarpeeksi leveitä hartioitani. Suosittelen menetelmää lämpimästi, etenkin jos inhoaa saumojen ompelua yhtä paljon kuin minä.



Hihat ja kauluksen tein samaan tyyliin kuin pari vuotta sitten valmistuneessa villapaidassa. Nappilista on helmineuletta, taskuihin mahtuu sopivasti puhelin ja avaimet. Olen viime aikoina muutenkin tykästynyt taskuihin, niitä nähdään melko varmasti seuraavassakin villatakissa.



Felted Tweed on jo pitkään ollut yksi suosikkilangoistani. Koostumus on mukava, värikartassa on paljon kauniita sävyjä, lanka on riittoisaa (tähän villatakkiin lankaa kului n. 350 gr) ja mukavaa kutoa. Ja se, että kolmeen kertaan purettu lanka näyttää edelleen siistiltä on plussaa sekin.