Löysin lapsuudenkodistani äitini 80-luvulla tekemät keramiikkahelmet, ja pujottelin ne vaijeriin koruksi. Ketju ei oikeastaan ole ollenkaan omaa tyyliäni, mutta tuo elävästi mieleen lapsuusmuistoja. Näiden helmien innoittaja oli muistaakseni jäkälän peittämä kallio.
Äitini alkoi harrastaa kaikenlaista taiteellista kuopuksenkin (eli minun) kasvettua koululaiseksi. Sota-ajan lapsena äiti ei voinut nuorena lähteä opiskelemaan taidealaa, töihin oli mentävä heti kansakoulun jälkeen. Keski-iässä äiti otti vahingon takaisin, ja osallistui maalaus-, valokuvaus-, posliinimaalaus- ja keramiikkakursseille, harrasti sydämensä kyllyydestä. Nykyään ikää on enemmän kuin terveyttä, joten taiteen tekeminen on jäänyt.
En tiedä, olisinko päätynyt luovalle alalle ilman äitini kannustusta. Kenties – mutta ihan varmasti tiedän, mistä omat lahjani ovat peräisin.
Ai niin. Laitoin huutonettiin pieneksi jääneitä vauvanvaatteita, lisää tulee kunhan ehdin kuvaamaan ja naputtelemaan. Jos tarvitset vauvantarvikkeita ja -vaatteita, niin käyhän huutamassa pois. Klik klik.
Kaunis!
VastaaPoista