Kaiken varalta

Tietysti sitä yrittää lapsiaan vahtia ja pitää aisoissa. Mutta siltä varalta, että salamannopea ipana ottaa ja sinkoaa ties minkä houkutuksen perään, tein pojalle rannekorut joissa on vanhempien puhelinnumerot. Löytää sitten helpommin takaisin omiensa luo.



Oikeasti jokaisessa valkoisessa helmessä on numero, mutta jotenkin ajatus oman puhelinnumeron jakamisesta koko internetin kanssa ei tuntunut kovin fiksulta. Idean tuohon koruun löysin Pinterestistä, joka on ihana, inspiroiva, hyödyllinen, koukuttava aikasyöppösivusto.

Puuhelmiä, pöllö ja pipo

Viime sunnuntaina meillä askarreltiin puuhelmistä rannekoruja.



Helmet olen ostanut Figuluksesta Hakaniemen hallin yläkerrasta, ja siitä Tikkurilan perukoilla olevasta helmikaupasta, jonka nimeä en koskaan muista (korutarvikekauppojen nimi on aina helmijotain, enkä koskaan erota niitä toisistaan). Helmet näyttivät kulhossa niin hauskoilta, että taidan etsiä niille sopivan lasipurkin, ja laittaa silmäniloksi hyllynreunalle.



Pienoismalli auttoi värien valitsemisessa, mikä olikin tarkkuutta vaativaa puuhaa. Koruja syntyi monta, yksi pojalle itselleen, yksi isille, äidille monta, lahjaksikin puolenkymmentä. Hauskaa oli!



Omaan koruuni laitoin vielä tuommoisen pöllöhelmen, koska pöllöt ovat kivoja. Nuo toisen korun tummansiniset helmet näyttävät aivan mustikoilta, eikö vain?



Näistä tuli suloisen nostalginen olo, silloin aikoinaan lapsena puuhelmistä askarreltiin yhtä ja toista. Lasten myötä mieleen on noussut monia omasta lapsuudesta tuttuja puuhia, joita on nyt kiva toistaa oman jälkikasvun kanssa. Muutenkin moni 70-luvun asia on alkanut näyttää hurjan kivalta – olen jo jonkin aikaa kopsutellut menemään puukengissä ja sammareissa, seuraavaksi varmaan kudonkin sitten ponchon (vitsi, vitsi!).



On täällä kudottukin, lahjapakettiin valmistui Palleroisen esittelemä myssy. Lankana kaksinkertaista Sivillaa ja nelinkertaista Grignasco-merinosilkkiä. Tuli pehmeä ja lämmin, toivottavasti lahjan saajakin (tai pikemminkin lahjansaajan äiti) tykkää. Kuvasta voi bongata myös isin rannekorun.

Savihelmet

Löysin lapsuudenkodistani äitini 80-luvulla tekemät keramiikkahelmet, ja pujottelin ne vaijeriin koruksi. Ketju ei oikeastaan ole ollenkaan omaa tyyliäni, mutta tuo elävästi mieleen lapsuusmuistoja. Näiden helmien innoittaja oli muistaakseni jäkälän peittämä kallio.



Äitini alkoi harrastaa kaikenlaista taiteellista kuopuksenkin (eli minun) kasvettua koululaiseksi. Sota-ajan lapsena äiti ei voinut nuorena lähteä opiskelemaan taidealaa, töihin oli mentävä heti kansakoulun jälkeen. Keski-iässä äiti otti vahingon takaisin, ja osallistui maalaus-, valokuvaus-, posliinimaalaus- ja keramiikkakursseille, harrasti sydämensä kyllyydestä. Nykyään ikää on enemmän kuin terveyttä, joten taiteen tekeminen on jäänyt.



En tiedä, olisinko päätynyt luovalle alalle ilman äitini kannustusta. Kenties – mutta ihan varmasti tiedän, mistä omat lahjani ovat peräisin.

Ai niin. Laitoin huutonettiin pieneksi jääneitä vauvanvaatteita, lisää tulee kunhan ehdin kuvaamaan ja naputtelemaan. Jos tarvitset vauvantarvikkeita ja -vaatteita, niin käyhän huutamassa pois. Klik klik.

Sininen kausi

Innostuin tekemään vielä muutaman korun, joista huomaa että menossa on sininen kausi. Kirkaslasisen ketjun kaveriksi rannekoru sinisistä lasihelmistä:



Kaulakoru siemenhelmistä - tässä on rinnakkain viisi hieman eripituista ketjua, joten tuo asettuu nätisti kaulalle:



Lopuksi vielä sudenkorentokorvikset, joita voi käyttää äidin vapaailtoina:



Tarvikkeet koruihin olen hankkinut sieltä täältä, Etsystä ja koti- sekä ulkomaisista korukaupoista, netistä ja messuilta. Lisää koruja luvassa lähiaikoina, sinisen kauden lisäksi menossa on myös korukausi.

Koruja

Käytän mielelläni koruja, mutta tällä hetkellä niiden pitämistä rajoittaa eräs pieni ihminen, joka osaa tarttua ja vetää, muttei päästää irti. Tulee käytettyä enimmäkseen sormuksia ja rannerenkaita. Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan:



Ihanan värisiä nuo neliskanttiset. Välissä siemenhelmiä.



Näistä tulee mieleen kasarikaulakorut, muistatteko?



Erikokoisia ja -sävyisiä lasihelmiä. Tämän korun ainoa huono puoli on se, että lukon avaamisen ja sulkemiseen tarvitsee apua.



Helmiä oli sen verran paljon, että tein pienoismallin kummitädillekin rannekoruja syntymäpäivälahjaksi.



Aiemmin keväällä tein korvakorut veljenpojan lakkiaisiin. Näistä tuli oikein kivat, mutta tällä hetkellä en tosiaan niitä uskalla käyttää.



Seuraavaksi sitten neuleita. Tai ompeluksia. Katsotaan kummat saan kuvattua ensin. Mihin tää aika oikein katoaa?

Lahjontaa ja muuta ajanvietettä

Muutama kesän aikana lahjaksi tehty koru – särölasihelmiä kummitytölle:



Kivihelmiranneketju ja -kaulakoru virtahepovauvoista pitävälle ystävälle:





Viime aikoina piirtäminen ja ompeleminen (tai no, ainakin kangaskaupoissa surffaileminen) ovat kiinnostaneet kutomista ja kehräämistä enemmän – mutta eiköhän se neuleinnostuskin pian taas kotiudu. Sitä odotellessa jatkan ompelemista ja lintujen piirtämistä.

Helmeilevää

Rannekoru luonnonkivihelmistä, enimmäkseen jadea ja jaspista:



Kaksi makeanvedenhelmiketjua, harmaan ja samppanjn sävyissä:



Näitä voisi tietysti käyttää kaulakoruinakin, mutta mielestäni ne ovat parhaimmillaan röykkiönä ranteessa:

Oravannahkoja

Koruja ja keskeneräisiä

Hemmottelupaketin helmipussista löytyi ranneketjun verran toisiinsa sointuvia sinisävyisiä helmiä, joista syntyi kesäinen kirpputoriprinsessakoru:



Kivihelmistä koottu ketju menee syntymäpäivälahjaksi (taidan kyllä tehdä itselleni samanlaisen):



Vihreät silmukkamerkit menivät Ravelryvaihtopaketin mukana Hannalle:



Neulerintamalta löytyy valikoima keskeneräisiä villatakkeja. Kasan perusteella ensi syksyn ykkösväri on sininen:



Työn alla on myös Akimbo-huivi, jota kudon yhdessä muutamien kanssaneulojattarien kanssa - vaikkapa aurinkoisella terassilla:



Skål!

Sukkia ja koruja

Sukkaputkesta putkahtivat perussukat siskolle: kahdeksikkoaloitus, kiilakantapää ja uusi joustava päättely varressa. Lanka on Jitterbugia, peräisin joskus muinoin tilaamastani yllätyspaketista. Värit eivät ole mun makuun yhtään, mutta sisko tykkäsi, ja sehän on tärkeintä.

Olen askarrellut muutaman kaulakorun. Retrokukkia:



Ja lasipallo:



Yksinkertaisia, vähän höpsöjä. Tykkään!

Keskeneräisiä neuleita on paljon, kehräämistä odottavia villoja on enemmän kuin haluan tunnustaa, koruideoita niitäkin useampia, ja luonnoskirja kaipaa piirtäjää. Mistä saisi muutaman lisätunnin vuorokauteen että ehtis harrastaa?

Paljastus

Oma Kahelivaihtopakettini on postissa. Jos saat paketin, ja sieltä löytyy tämmöinen koru, niin hei vaan vahelikaihtoparini! Toivottavasti tykkäät!