Still light valmistui jokunen aika sitten, ja siitä tuli juuri niin kiva kuin toivoinkin!
Lanka on merino-jakki-mohair-silkkisekoitetta
ColourMartilta, kudottu 2,75 mm puikoilla pitkään ja hartaasti. ColourMartin langoille tyypilliseen tapaan lanka tuntui kutoessa paperinarulta, mutta ronskin pesun jälkeen se pehmeni ja pörhistyi huomattavasti. Pitkään pohdin, että tohdinko tätä mallia itselleni kutoa – ajattelin että sen sopivan vain hentoisille pajunvitsoille. Onneksi satuin näkemään kauniita versioita muutaman tavallisen kokoisen ihmisen yllä, joten rohkaistuin aloittamaan omani.
Järkyttävän tylsä kudottavahan tämä oli, loputonta sileää pienillä puikoilla – mutta ihan täydellinen matkaneule, etenkin autoon (
loputtoman sileän kutominen ympäriympäriympäri on toisaalta kyllä rentouttavaa). Noudattelin ohjetta melko tarkkaan, mitä nyt hihoja kaventelin vähän enemmän ja sivuilla levensin vähemmän, ja taskut aloitin neuvottua myöhemmin. Muutaman lyhennetyn kerroksenkin tein. Pääntietä olisi pitänyt muokata syvemmäksi, mutta siinä uuden neuleen alkuhuumassa unohtui mokoma pikkuseikka. Huomasin virheeni vasta kuherruskuukauden loputtua, ja siinä vaiheessa en todellakaan edes harkinnut purkamista. Taskujen rakenne on mainio, sitä voisin käyttää toisenkin kerran. Niskan nappi on myös hieno pieni yksityiskohta.
Äitienpäivälahjakoru sopii tähän neuleeseen just eikä melkein.
Ilmassa on jo lupaus syksystä, mutta vähän viileämpää saisi olla – tämä Still light on nimittäin todella lämmin. Kuvista kiitos
lähilankakaupan Rouva Kauppiaalle:)