Minä ainakin tarvitsen aika monta, ja sitä on joittenkin ihmisten kovin vaikea sulattaa.
– Miten monta pipoa sulla oikein on?
– En ole laskenut, on niitä jonkun verran. Ehkä kymmenkunta?
– Mutta ethän sä oikeasti tarvitse niin montaa pipoa!
– No ei kai kukaan
tarvitse, mutta musta on mukavaa, että on eri mallisia ja -paksuisia myssyjä. Nollakelille tarvitsee ihan erilaisen pipon kuin –20° pakkasilla. Ja mulla on talvella pipo päässä joka päivä, kyllä noita kaikkia tulee käytettyä. Toisia enemmän, toisia vähemmän.
– Miksi ne kaikki on melkein saman värisiä?
– No kun mä tykkään sinisestä. Ja se sopii mulle. En kai mä nyt kudo semmoisista väreistä, joista en tykkää.
– Eikö noihin lankoihin mene kauheasti rahaa?
– Jonkun verran joo. Mutta tää on harrastus, sivutuotteena nyt sattuu syntymään käyttövaatetta. Halvempaa tää on kuin joku kuntosalijäsenyys. Montako kertaa muuten olet tässä kuussa käynyt salilla?
– Se nyt on ihan eri asia! Et sä oikeasti tarvitse noin montaa pipoa!
Kurillani kudoin vielä yhden. Ja laskin ne vanhat. Kyllä kaappiin vielä muutama mahtuu ihan hyvin!
Kuplapipo, lanka Artesano Aran merino-alpakka.