Sinistä ...pellavaa

Ompelin mekon. Kangas on aiemmin keväällä messuilta ostettua pellavaa (Raijan aitasta, jos jotakuta kiinnostaa). Malli on tuttuun tapaan stetsonista. Simppeli, mukava, hyvän värinen, ennustan tästä kesän suosikkivaatetta.





Mekon myötä iski keskivaikea ...tai no, aika paha pellavakuume. Pari pellavanpalaa odottaa ompelua, seuraava kangasostos on jo mietittynä. Vaatekaappiin löytyi pellavainen t-paita ja huivi, ja kaiken lisäksi puikoilla on puolipellavainen neule. Onneksi aika harmiton keväthullaannus:)

Harmaita

Viimeistely, se on joskus työvaiheista hitain. Sain itse takin kudottua jo ennen joulua, mutta nappien ompelu vei sitten pari kuukautta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Malli on Tailored Sweater Method (taas), lanka The Uncommon Threadin merino sportia.

Aloitin villatakin Magnolia cardiganin ohjeella, mutta aika pian totesin, ettei 80-luvusta ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta voisin käyttää pudotettua hartialinjaa vaatteissani (muotitraumoja, kai näitä on muillakin?).



Ihan mukava perustakki tästä tuli, käy melkein kaikkien vaatteiden kanssa. Vähän pidempi se olisi saanut olla, mutta lanka otti ja loppui kesken (eikä riittänytkään, mutta onneksi sain kaverilta jämiä, kiitos H!) Robottinapit pääsivät taas käyttöön, alkuperäisen takin kun olen jo aikoja sitten uusiokäyttänyt.



Mekkokin on omaa tuotantoa, mutta nyt en ole ihan varma että tuliko hitti vai huti. Sammalpolku-kangas on ihanan pehmeää ja kuvio on hauska mutta... En oikein osaa käyttää kuviollisia vaatteita. Ja näyttääkö se nyt kuitenkin yöpaidalta? Saa nähdä kuinka mekolle käy, ehkä siedätän itseäni kuviokankaisiin käyttämällä tätä kotona.



Ei kai kukaan kuvittele, että meillä voisi kuvia ottaa ilman karvaista avustajaa?

Korjausliike

En osaa käyttää lyhythihaisia neuleita. Luulin, että osaisin, mutta vaatekaappia siivotessani huomasin, että viime kesänä kutomani ihan kiva villatakki ei ole ollut käytössä kertaakaan. No, langan olin kutonut viimeistä metriä myöten, mutta onnekseni varastoista löytyi toisen värjärin koostumusta myöten lähes identtistä lankaa (aika hassu yhteensattuma, sillä molemmat langat ovat väriltään ihan muuta kuin mitä kaupan kuvan perusteella odotin saavani - minulla olisi muutama painavahko mielipide aiheesta lankojen kuvaus ja photoshopin käyttö, mutta jääköön toiseen kertaan).



Purin resorit, ja kudoin purkulangan raidoittaen uuden langan kanssa hihaksi. Aika täydestä menee, vaihtumiskohdan toki löytää jos tietää mistä etsiä, mutta en usko että kukaan muu kiinnittää tuohon mitään huomiota. Takki on ollut päällä jo useamman kerran, kesäsäät kun nyt ovat mitä ovat.



Sinisen mekon ompelin aiemmin keväällä, se on ollut ahkerassa käytössä. Malli on sama kuin viime syksynä ompelemassani vakosamettimekossa, kangas on farkkuhenkistä puuvillaa Eurokankaasta. Seuraavaan mekkoon on jo kangas valmiina, mutta jospa yrittäisin edes hiukan varioida mallia, kolme samanmallista kolttua on ehkä kuitenkin liioittelua. Ehkä.

Tuulisena päivänä

Ihana ystävä lahjoitti pätkän hauskaa maatuskakangasta, ja ompelin siitä hameen - kiitos T! Tuulisena sunnuntaina oltiin menossa Suvilahteen kirpparille, mutta perillä huomattiin, että oltiin viikon verran aikaisessa. Parin päivän päästä paremmalla onnella.

Vasarahai

Vanhat kesähousuni saivat uuden elämän vasarahaina. Vähän olisin halunnut vielä hioa yksityiskohtia ja tehdä paremmat silmät, mutta kun vieressä hoetaan joko se vasarahai on valmis? äiti milloin se on valmis? äiti eikö se vieläkään ole valmis?, niin totesin että menköön noin.



A new lease of life for my old summer trousers: a hammerhead shark.

Lahjontaa

Ompelin kesällä syntyneelle tyttöselle lahjaksi pitkäkorvaisen pupun, kankaina miehen vanhojen sammareitten lahkeet ja pätkä jotain marimekkolaista, huivin lanka on jämälankapussista.





Samainen tyttö sai myös junasukat pieniä varpaita lämmittämään, lanka on muinaista Regiaa, jämälankapussista löytynyttä sekin. Miten äkkiä sitä unohtaakaan kuinka pieniä ne vauvojen varpaat ovat!



Pohjoiseen postitettu syyskuun hippo on tällä kertaa kassi, kankaan olen ostanut monta vuotta sitten japanilaiselta Etsy-kauppiaalta:



Aika hilpeä kangas – sitä jäi vielä, joten taidanpa ommella omalle väelle uuden kirjastokassin.



Jostain syystä kangasvaraston koko on viime aikoina alkanut ahdistaa, joten veikkaanpa että lähiaikoina ompelukonetta tulee poljettua tavallista enemmän. Mekko, hame vai paita, kas siinäpä pulma.

Mekko!

Muutama vuosi sitten ostin kangaskaupan palalaarista reilunmittaisen pätkän maitosuklaanruskeaa vakosamettia, jonka värjäsin tummanharmaaksi (tai no, kangasväri oli laivastonsinistä, lopputulos tummanharmaa). Aikomuksenani oli jo silloin ommella siitä mekko, mutta tuli muita kiireitä, ompelukone vaati huoltoa ja unohtui koko kangas. Mutta hätäkös tässä, valmista tuli, vaikka nyt sitten vähän aiottua myöhemmin.



Mallin otin kaupan mekosta, ja sovittelin, lisäsin muotolaskoksia ja kavensin saumoja, kunnes tuli sopiva. Ompelutaiteen sääntöjen mukaan en todellakaan osaa tehdä, mutta tuskinpa kukaan tulee helmojen alle saumojen huolitteluita kurkkimaan, ja päällepäin jälki on ihan siistiä. Erityisen tyytyväinen olen noihin isoihin taskuihin ja vetoketjukin onnistui ensimmäisellä yrittämällä. Kyllä tätä mekkoa kehtaa käyttää!



Kuvat otti Tuulia (kiitos!) linnanneitoiluviikonloppuna Patakorven kauniissa maisemissa.



I made a corduroy dress for myself:)

Vihainen pöllö

Tiimarin askarteluhuovasta on moneksi.

Ichthyosaurus

Pienoismallin kanssa lueskeltiin kirpparilta löytynyttä mainiota Knuffel beestjes -kirjaa, ja poika valitsi sieltä muutaman toivelelun. Aloitin helpoimmasta, eli kalalisko Ichthyosauruksesta.



Kangas on ostettu Ikeasta kauan, kauan sitten, siitä piti tulla kassi joogamatolle. Noo, kerrankos sitä suunnitelmat muuttuvat matkan varrella.



Käyttäjä on kovin tyytyväinen, ja tilasi jo seuraavan sauruksen.

Puhuva papukaija

Pienoismalli sai viime viikolla syntymäpäiväkutsun, jossa "saa pukeutua". Poika ilmoitti saman tien haluavansa pukeutua papukaijaksi.





Leikkelin kolme kulahtanutta t-paitaa suikaleiksi ja ompelin suikaleet siipihihoihin. Naamarin askartelin väripapereista. Asusta tuli mielestäni aika hauska kaikessa yksinkertaisuudessaan ja krouviudessaan, ja mikä tärkeintä, tilaaja oli tyytyväinen.

Kilkekassi

Ylihuomenna on taas keväisen neuleretriitin aika, oi riemua! Olen osallistunut kaikkiin retriitteihin yhtä lukuunottamatta, ja joka kerta olen kaivannut sopivan kokoista kassia villoille, neuleille ja kaikelle muulle oheissälälle. Enpä kaipaa enää!



Ompelin kassin kavereitten vanhoista farkunlahkeista (kiitos T ja S!). Vaatimuksia oli useita: kassi ei saa olla liian syvä, koska tarvittava on aina pohjimmaisena, eikä liian iso, koska silloin pakkaa mukaan liikaa tavaraa. Veikkaisin, että onnistuin koon määrittämisessä aika hyvin, kassiin mahtuu hyvin kaksi isoa villatopsia ja pari keskeneräistä neuletta sekä vyyhdinpuut.



Vuorikangas on vanha vauvalakanani, jonka löysin joululomalla vanhempien varastoista. Kangas on mielestäni aivan ihana, vaikka hevosten anatomia on vähintäänkin mielenkiintoista.



Samaan syssyyn ompelin pari projektipussukkaa Etsystä tilaamistani Heather Rossin kankaista. Mainio tuo Tähkäpää-kuosi!



En millään malttaisi odottaa huomiseen asti!

Yksi

Meillä juhlittiin eilen Palleroisen ensimmäistä syntymäpäivää. Pikkuruisesta varaslähdön elämään ottaneesta rääpäleestä on kasvanut touhukas, ehtiväinen, aurinkoinen, melkein-kävelevä iso poika. Viisas lastenlääkäri sairaalassa sanoi, että vuoden päästä kukaan ei huomaa, että alkutaival oli vähän kivikkoinen. Silloin sitä ei meinannut uskoa, mutta onneksi lääkäri oli oikeassa. Tein pojalle lahjaksi oman unikisun, sillä isoveljelle unikisu on tärkein unikaveri – oltiin jo vähän huolissaan, kun pikkuveljellä ei ollut omaa kisua. Toistaiseksi kakku oli kyllä pehmeää pakettia kiinnostavampi.



Tässä kisut yhteispotretissa, ja kuten näkyy, toista on halattu tiukasti monena yönä. Materiaalina molemmissa vanhat kesähousut, ja jemmasta löytynyttä puuvillaa.



Äidin pikku hurmuri:)

Ompeleita

Pienoismalli kasvaa vauhdilla, paidanhihat jäävät lyhyeksi ja nilkat vilkkuvat housunlahkeista. Ompelin ensi hätiin paidan Ikasyrin Folklore fish -trikoosta.



Tykkäsin kankaasta niin paljon, että tilasin sitä pätkän itsellenikin. Soinnutaan sitten hyvin yhteen pojan kanssa!



Pienensin pihakirppikseltä ostetun aikuisten t-paidan pojalle sopivaksi – Pikku Kakkonen kun on meilläpäin aika kova juttu.



Taannoin sattui pieni pyykkionnettomuus: ColourMartin merinokashmirista koneneulotut villatakinpalat kutistuivat vahingossa (muistutus itselle: pyykkituvan koneiden villapesuohjelma on huijausta). No, leikkelin paloista pienen villatakin.





Poika valitsi napeiksi Esystä tilatut robottinapit, hihansuut koristelin Peikonpojasta ostetulla robottinauhalla. Tuli aika kiva, ja lämmin. Eikä kuulemma kutita!