Ensimmäinen
Tuulian metodilla kudottu villatakkini on valmistunut! Siitä tuli vallan kiva. Tykkään!
Suunnitelmana oli yksinkertainen villatakki muutamalla hauskalla yksityiskohdalla höystettynä. Rullautuva kaulus, kanssaneulojan Senecasta apinoidut kädentiet, hupsu pikkutasku iPod nanolle, resoriraita kyljissä kierretyistä silmukoista ja mikä parasta, robottinapit! (
Etsystä, tietenkin.)
Tykkään kovasti tuosta funktionaalisesta, mutta oi niin höpsöstä taskusta.
Robotit on ihania:
Ohjeesta tekeminen on mulle to-del-la hankalaa, joten olen ihan ihmeissäni, kun takista tuli istuva ja jokseenkin sopivan kokoinen. Olen valaistunut. Ja edelleen ihmeissäni.
Lanka on ColourMartin paksua merinokashmiria, joka tuttuun tapaan tuntui puikoilla paperinarulta, mutta joka ronskin pesun jälkeen muuttui ihanan pehmeäksi ja pörröiseksi. Muistan pohtineeni viitsinkö ostaa koko lankaa, kun kashmiria oli
vain 5 % - onneksi sisäinen lankasnobini tykkäsi väristä niin paljon, että klikkasi "Add to cart"-nappia. Takki valmistui ihmeen nopeasti, kolmessa viikossa, ihan huomaamatta. Hupsista!
Jos jotain muuttaisin, niin pääntie saisi olla ylhäältä ehkä pikkuisen kapeampi, ja koko takki kauttaaltaan ihan vähän väljempi. Väitän että mallitikku huijasi. (Jälkimmäisen ongelman voisi tietysti ratkaista kutistumalla itse hieman, mutta höh, ei huvita.) Seuraavassa villatakissa sitten...
Lankaa on jäljellä vielä kartiollinen, mitäköhän siitä keksis? Jotain
kaulan ympärille kieputettavaa ehkä?