Ei niitä sinisiä pipoja vieläkään ole tarpeeksi. Uusin tulokas on Lanitium ex Machinan luksussukkalangasta kutomani
Voleur. Tykkään kovasti! Pitkää pinnaa tämän kutominen kyllä vaati, kerroksella on silmukoita 288 - mutta mielestäni myssy on kyllä vaivan arvoinen, palmikkopinta on mukavan kuohkea. Ohjeen lanka olisi ollut sport-vahvuista, mutta pelkäsin lopputuloksen muistattavan enemmän kypärää kuin pipoa. Kuvista kiitos Kristalle!
Lapsetkin tarvitsivat pipoja. Isompi poika toivoi pipoa, joka olisi "
samanlainen kuin viimetalvinen, mutta vihreä".
Viimetalvinen (ja
sitä edellinenkin) pipo oli
Quynn, langaksi poika valitsi kehräämäni polwarthin (Keesindustriesin värjäämää, retriitin lankalotosta voitettua). Lanka on sen verran ohutta, että kovemmille pakkasille pitää kutoa paksumpi pipo, mutta syyskeleille tämä on aivan sopiva.
Pienemmän pojan pipoon valitsin Pepperpantsin merinokasmirsilkistä kehräämäni unelmanpehmeän langan. Värit sopivat Pätkiksen sinisiin silmiin just eikä melkein.
...todellisuudessa poika malttoi poseerata pipo päässä ehkä 15 sekuntia. Onhan se nyt kamalaa kuluttaa hyvää leikkiaikaa valokuvamallina olemiseen!
Tuo Quynn on loistava malli, suosittelen lämpimästi! Pipo pysyy hyvin päässä, suojaa sekä korvat että otsan, on mukava kudottava ja vielä näyttääkin söpöltä.