Näytetään tekstit, joissa on tunniste villapaita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villapaita. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. helmikuuta 2016

Palkkiraitoja ja väärä väri

Viime keväänä messuilla kävi niin, että aivan oudon värinen lanka puhutteli niin kovaäänisesti, että se oli pakko ostaa – vaikka hyvin tiesin, ettei se sovi minulle yhtään. Mutta kun oli niin nätti! Ja jännä! Satuin kotona mallailemaan vyyhtiä parin harmaan vyyhdin viereen, ja lamppu syttyi: raitoja!

Raitapaita

Langat ovat kaikki The Uncommon Threadilta, vaaleanharmaa nimeltään Plata, tummanharmaa Cobble ja hurmaava outoväri Meadow Grass, Tough sockia ja Super sockia. Hankin kaikki harmaat langat kanssaräveltäjien varastoista, siksi tuossa on sekaisin kahta erilaista pohjalankaa. Oikein kivoja olivat molemmat, saattaisin käyttää toistekin. Vaaleaa harmaata meni kaksi vyyhtiä, tummaa ja kellertävää yksi kumpaakin.

Raitapaita

Lämpimät sävyt eivät oikein sovi minulle, mutta kun on viileää harmaata lähinnä kasvoja, niin menee vääräkin väri aivan hyvin. Tuo Meadow grass muuten vaihtaa hauskasti sävyään valon mukaan, välillä se on selvästi keltaisempi, välillä vihreämpi. Mallina on taas kerran The Tailored Sweater Method (saatavilla nykyään myös kirjana, jos mieluummin suomeksi lukee ohjeita).

Raitapaita

Halusin paidasta mahdollisimman yksinkertaisen, joten tein käännetyt hihansuut ja helmat, pääntiellä on icord (Mikä se on suomeksi? Tuppilo?). Hihoissa ja sivuilla on nostetuin silmukoin tehty valesauma. Hihat ovat sen verran pitkät, että peittävät rystyset.

Raitapaita

Onnistuin kerrankin ompelemaan käännökset siististi!

Raitapaita

Raitapaita

Paita valmistui hämmästyttävän nopeasti, puolessatoista kuukaudessa. Yleensä ohuen paidan kutomiseen menee paljon kauemmin, mutta joululoma ja raidat olivat yllättävän tehokas yhdistelmä (tiedättehän: räntäsade, ei viitsi lähteä ulos ja kudon vaan tän raidan loppuun vielä).

Raitapaita

Aika kiva tuli, vaikka itse sanonkin!




perjantai 17. huhtikuuta 2015

Meren sinistä, veden vihreää

Handspun

Jokunen vuosi sitten pyörittelin itse kehräämiäni lankoja, ja tuskailin että ei näistä oikein mitään saa, kun on vain vyyhti per väri. Vierekkäin ne näyttivät kuitenkin oikein kivoilta, vähän niin kuin vihreän ja sinisen sävyissä päilyvä meri. Lamppu syttyi pään päällä: raitoja! Aloitin suinpäin ilman sen suurempia suunnitelmia ja päätin tavoistani poiketen kutoa raglan-paidan.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Kudoin innoissani, sillä raitojen kutomiseen jää koukkuun, neulepinta näytti oikein kivalta, värit olivat oi niin kauniit ja merinosilkkiä nyt vaan on tosi mukava kutoa. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, ettei yksivärinen lanka tule riittämään, joten sitä piti tilata lisää, ja sitten vielä kehrätä villat langaksi. Malli alkoi näyttää ei-niin-kivalta, ja sitten aloitin innolla jonkun toisen neuleen, ja kolmannen, neljännen… ja raitapaita hautautui kaapin perille.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Vuodenvaihteessa on tapana tehdä kaikenlaisia päätöksiä, ja päätin, että keskeneräisten neuleiden kasan olisi syytä pienentyä. Niin pääsi raitapaitakin takaisin puikoille, eikä siitä puuttunut oikeastaan kuin helman ainaoikea ja hihat (joiden kutominen tosin on toisinaan yllättävän tahmeaa). Paitaan meni melko tarkkaan neljästä topsista (merinosilkkiä ja BFL-silkkiä) kaksisäikeisiksi kehrätyt langat.

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Pääntie on vähän pöhkö, eikä malli ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta nuo värit, nuo värit!

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Kiitos kauniista villoista kuuluu tietenkin taitaville värjäreille: Pigeonroof Studiosin Krista, Corgi Hill Farmin AnnaMarie ja Louhittaren luolan Tuulia (ihan omalla vastuulla sitten noitten linkkien kanssa). Kuvista kiitos Terhille!

Käsinkehrätty, käsin kudottu

Pitkään aikaan ei ole tehnyt mieli kehrätä, mutta nyt kyllä hiukan kiehtoo ajatus toisesta käsinkehrätystä sinisävyisestä paidasta.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Hyviä hetkiä

Simple sprinkle

Muutama viikko sitten sain valmiiksi Simple sprinkle -kaulurin. Ohjeen vaatimia paksuja lankoja ei varastostani juurikaan löydy, mutta hyvin onnistui dk-vahvuisellakin langalla. Tykkään kovasti noista väreistä, mitä nyt tuo yksi kohta vasemmalla olalla vähän häiritsee (turhan jyrkkä kontrasti tumman ja vaalean langan välillä). Käännänkin sen kohdan yleensä niskan puolelle piiloon. Yhden raitaosion purin kokonaan pois, kun se ei kertakaikkiaan istunut kokonaisuuteen.

Simple sprinkle

Viime kesänä aloitettu villapaitakin valmistui vihdoin. Malli on taas kerran The Tailored Sweater Method, lanka on Ziljan varastosta kotiutettua Hopeasäikeen sukkalankaa. Langan neuletuntuma oli vähän turhan puuvillainen omaan makuuni, mutta neulepinta tuntuu mukavalta, ja värit käyttäytyivät hyvin, ei tullut yhtään lätäkköä, salamaa tai seepraraitaa.

Villis

Aika kiva peruspaita! Tykkään erityisesti kauluksesta, ja tuosta poronsarvisesta napista, jonka isä toi Lapintulaisena joskus 70-luvulla.

Villis

Kuvat otti ihana Terhi mukavan messuretkemme jälkeen. Kiitos!

Messusaalis

En ole pariin vuoteen käynyt messuilla, mutta nyt tuli huolella koluttua Titityyn ja Kerän nurkka, kaikenlaisia ihanuuksia löytyi. Raitatunika, kirjoneulelapaset, sormikkaat ja raitapaita sekä kesämekko, kuvassa aloittamista vaille valmiina.

Kissa kassissa

Ostoskassista oli hupia vielä kotimiehellekin.



tiistai 17. syyskuuta 2013

Merellisiä raitoja

Raitapaita

Kun keltaraitaisesta takista jäi yli Cascaden harmaata fingeringiä, ja samoihin aikoihin sain lahjaksi vyyhdin Louhittaren Luolan Väiskiä sävyssä Itämeri, ja kun raitakuume riehui edelleen täydellä voimalla, niin siitä se ajatus sitten lähti.

Raitapaita

Mallina taas kerran TTS, käännetty alahelma, rullautuva kaulus ja hihansuut. Vähän vielä mietin, että pitäisikö hihoja jatkaa pikkuisen pidemmiksi - katsellaan hetki, miltä tuntuvat käytössä. Sininen näyttää hauskasti harmaan rinnalla kiiltelevän melkein metallisen oloisena. Aika kiva tuli!

Raitapaita

Raitapaita

Cascade 220 fingering + Knitlob Lair's sock yarn in colourway Baltic sea + The Tailored Sweater Method = a simple stripey sweater. Not too bad!



maanantai 5. elokuuta 2013

Driftwood

Rannalla

Matkaneuleeni, Driftwood, valmistui sopivasti lomareissun viimeisenä päivänä. Tästä projektista ei ole kuin hyvää sanottavaa! Kokeilin ensimmäistä kertaa contiguous-rakennetta (mikähän tuo mahtaa olla suomeksi?), ja ohjetta sokeasti seuraamalla se onnistui ensi yrittämällä. Aika jännä tapa tehdä saumatonta, käytän sitä varmasti toistekin. Käyttämäni lanka (ihanaa Geilsk Tweediä Villavyyhdistä) oli aika tavalla ohjeen lankaa ohuempaa, joten otin silmukkamäärät suurimmasta koosta, ja toivoin päätyväni jonnekin M-koon tietämille - ja kerrankin uhkapeli onnistui! Tykkäsin langasta kovasti, mitä nyt tummemman sinisestä jouduin nyppimään pois punaiset tweed-knöölit, koska ne nyt vain olivat kertakaikkisen väärin (kylläkyllä, minulla on Mielipiteitä väreistä).

Rannalla

Pikkuinen moka sattui alkumetreillä - reissuun lähtiessäni unohdin pakata ohjeen mukaan, joten kainaloista eteenpäin paita on kudottu muistikuvien perusteella. Nappilista näyttää olevan lyhyempi kuin alkuperäisessä mallissa, mutta eipä tuo haittaa. Olen lopputulokseen todella tyytyväinen, tätä paitaa tulee varmasti käytettyä paljon, kunhan säät syksyn tullen viilenevät.

Rannalla

Nyt on kesken enää viisi villapaitaa. Kohta voisi taas aloittaa jonkun uuden!

Rannalla


Finished my holiday travel knitting, Driftwood. Everything kind of fell into place with this project: it was the first time I used the contiguous method, and by following the pattern it worked out fine on the first try. The yarn I used was a lot thinner than the one pattern calls for, so I took the stitch count from the largest size, hoping to get a medium - and it worked! The yarn, Geilsk Tweed from my LYS, was lovely, even though I had to pick out the red tweedy bits from the darker blue yarn (why yes, I do have Issues with colour). I'm really happy with the finished sweater, I'll probably wear it all the time when autumn comes.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kehräämisestä ja karanneista mopoista

TdF 2013

Tour de Fleece alkoi viime viikonloppuna, ja vaikka aiempina vuosina olen osallistunut innolla, nyt olen saanut kehrätyksi vaivaisen puolikkaan letin polwarthia. Kuidussa ei ole mitään vikaa, eikä kehräämisessä, eikä itse tapahtumassakaan. Kivoja kaikki, mutta kun ei vaan yhtään innosta.

Mutta arvatkaapa mikä innostaa? Tämä kasa:

Keskeneräisiä

Siinä on kuusi keskeneräistä villatakkia tai -paitaa. Itsekehrätystä raitapaita (tai villatakki, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn - ja lankaakin pitäisi kehrätä lisää), harmaa kirjoneulevillatakki (en ole vielä päässyt kirjoneuleosuuteen, mutta tästä tulee ihana), raitavillapaita tämän raitavillatakin mukaan, Driftwood, Owls-villatakin hihanalut sekä ihan vasta aloitettu melkein-Sauble. Jos joku sattuu näkemään karanneen moponi, niin sanokaa terveisiä ettei kotiin ole tulemista ennenkuin nämä ovat valmiita.


It's Tour de Fleece time, but this year the spinning bug hasn't bitten me. I just don't feel like spinning. It's not because of the roving, or the wheel, or the event - it's because of that pile of knitting pictured above.

Six cardigans or sweaters in progress. One out of my handspun, grey one with blue stripes, grey one with some colourwork, Driftwood, Owls and a sort of Sauble. Why yes, I did get a bit carried away.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Raitapaita

New sweater

Kudoin Pienoismallille kevääksi uuden villapaidan. Malli on omasta päästä, raglania ylhäältä alas. Langat ovat Filatura di Crosan Zaraa (suurkiitokset T!), mukavan pehmeää superwash-merinoa. Tuon oranssin värjäsin itse, alunperin lanka oli vaisun tiilenpunainen. Väristä tuli just sopivan voimakas ja täyteläinen, olen siihen kovin tykästynyt.

New sweater

Sammakkonapit olen tilannut Etsystä aikoja sitten.

New sweater

Jäin perinteiseen raitakoukkuun, joten paita valmistui nopeasti. Vielä yks raita, ja vielä yksi... Kahdeksan kerrosta harmaalla, kaksi valkoisella, oranssit ainaoikeaa. Tekee mieli kutoa lisää raitoja!

New sweater

Poika tykkää paidasta kovasti, ja sehän on tärkeintä. "Äiti, tästä tuli tosi hieno!"

lauantai 17. lokakuuta 2009

Antiikkineuleesta ja ihkulangan olemuksesta

Lankavarastoni pohjalta löytyi erittäin hyvin marinoitunutta, äitini 80-luvulla ostamaa Novita Victoriaa. Vyöte kertoo tarpeelliset tiedot: 30% villaa, 70% puuvillaa, 100 gr/238 m, made in Finland, täyttää Tavaraselosteliiton värinkestovaatimukset. Puuvillan raikkaus, villan pehmeys!



En ollut langasta kauhean innostunut (mitenpä se muuten olisikaan jäänyt vuosikymmeniksi odottamaan vuoroaan), mutta koska väri oli kuitenkin aika kiva, ja tavoitteenani on saada lankavarasto tolkun kokoiseksi ja ihanammaksi, päätin vihdoin kutoa langan pois kuleksimasta. Tuli perusvillapaita, ylhäältä alas -raglan perinteisellä "sovita ja pura"-menetelmällä. Ihan kiva, ehkä tätä tulee pidettyäkin.



Syy haaleaan tunnelmaan on se, että olen lankasnobi. Tykkään ihanista langoista, joten ihankivoista langoista kutominen maistuu pakkopullalta. Kutominen on rakas harrastus (en todellakaan kudo säästääkseni vaatekuluissa!), ja yksi suurimmista huvin ja inspiraation lähteistä on ihana lanka. Ihana ei tarkoita, että lanka on kehrätty enkelinhiuksista tai Brad Pittin rintakarvoista*, kuten eräs kanssaräveltäjä taannoin asian ilmaisi. Omalla kohdallani ihkulangan kriteerit täyttyvät, kun 1) lanka on kehrätty laadukkaasta materiaalista, 2) langan väri on kaunis ja mieluinen ja 3) se kertoo heti, minkälaiseksi neuleeksi se isona haluaa muuttua.

Ihkulankaa. Koska olen sen arvoinen:)

(*Piti ihan googlettaa ja tarkistaa Bradin rintakarvojen määrä. Niitä oli ehkä kolme, joten aika eksklusiivista niistä kehrätty lanka olisi, monellakin tapaa.)