Kesäterässä

Pakko tunnustaa, tämän kesän helteillä villa ei juuri ole kiinnostanut. Tour de Fleece oli ja meni, mutta osui harmillisesti juuri kesälomareissujen aikaan. Kehräsin yhden vaivaisen vyyhdin, ja senkin sain valmiiksi viikon myöhässä. Noo, kaikkeen ei aika riitä, viime aikoina olen mieluummin polkenut pyörää kuin rukkia. Langasta tuli kyllä aika kivaa, Widdershin Woolworksin böffisilkkiä, reilu 100 gr ja 330 metriä kaksisäikeistä:



Kattiainen on huolestuttavan kiinnostunut langoista, heiluvat puikot saavat vähäisetkin itsehillinnän rippeet katoamaan.



Yhden pipon olen kesän aikana saanut valmiiksi. Malli on Hinagiku hat, josta voin sanoa sen verran, että mallineuleen k3tog, yo, k3tog into the same 3 sts on todella, todella hidasta kudottavaa. Lanka on Plucky Knitterin primo worstedia, jonka väri on jotain aivan muuta kuin kaupan myyntikuvassa. Ihan kiva pipo tuosta tuli kuitenkin. Kuvia on tasan yksi, tuli liian kuuma niin kuvaajalle kuin mallillekin.



Yleisön pyynnöstä loppuun vielä viikon Mörkö, koska internetissä ei kuulemma ole vielä läheskään tarpeeksi kissakuvia:)

Kehräämisestä ja karanneista mopoista

Tour de Fleece alkoi viime viikonloppuna, ja vaikka aiempina vuosina olen osallistunut innolla, nyt olen saanut kehrätyksi vaivaisen puolikkaan letin polwarthia. Kuidussa ei ole mitään vikaa, eikä kehräämisessä, eikä itse tapahtumassakaan. Kivoja kaikki, mutta kun ei vaan yhtään innosta.

Mutta arvatkaapa mikä innostaa? Tämä kasa:



Siinä on kuusi keskeneräistä villatakkia tai -paitaa. Itsekehrätystä raitapaita (tai villatakki, saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn - ja lankaakin pitäisi kehrätä lisää), harmaa kirjoneulevillatakki (en ole vielä päässyt kirjoneuleosuuteen, mutta tästä tulee ihana), raitavillapaita tämän raitavillatakin mukaan, Driftwood, Owls-villatakin hihanalut sekä ihan vasta aloitettu melkein-Sauble. Jos joku sattuu näkemään karanneen moponi, niin sanokaa terveisiä ettei kotiin ole tulemista ennenkuin nämä ovat valmiita.


It's Tour de Fleece time, but this year the spinning bug hasn't bitten me. I just don't feel like spinning. It's not because of the roving, or the wheel, or the event - it's because of that pile of knitting pictured above.

Six cardigans or sweaters in progress. One out of my handspun, grey one with blue stripes, grey one with some colourwork, Driftwood, Owls and a sort of Sauble. Why yes, I did get a bit carried away.

Maalissa

Tour de Fleece (ja se toinenkin ympäriajo) päättyvät tänään, ja omalta kohdaltani voin sanoa, että ihan mukavasti meni. Kehräsin joka päivä ainakin vähän, ja sain kehrättyä suunnittelemani villat sekä lisäksi yhden bonusletin. Louhittaren luolan suomenlammassilkistä tuli yhteensä 990 m lankaa (tosin tuon ihan vaaleimman letin lähetin Annelin faksina pahaa-aavistamattomalle tuttavalle), ja bonusletti, taivaallisen pehmeä Pepperpantsin merino-silkki-kashmir (50/25/25) kehräytyi kuin itsestään (249 m/85 gr) kaksisäikeiseksi huivilangaksi. Säikeiden määrää ja kertaustyyliä pähkäilin vuosi sitten, nyt vihdoin sain kudottua mallitilkut. Kaksisäikeinen voitti, joten sitä kehrään vielä lisää. Kuitu on pehmeää kuin kissanpennun massu, aivan ihanaa kehrättävää, joten suosittelen lämpimästi kokeilemaan.



Ensi viikolla alkavatkin sitten yhtä jalkaa Olympialaisten kanssa Ravellenic Games, joihin aion myös ottaa osaa. Kuitu-urheilijan kesä on kiireinen!

Tour de Fleece

Tour de Fleece, kehrääjien versio Tour de Francesta, käynnistyi alkukuusta. Kehräämistä rajoittivat helle (villa huopuu hikisissä sormissa!) ja lomamatkailu, mutta jotain olen sentään saanut aikaiseksi:



Kehräsin kaksi lettiä taannoin Chimeran Etsy-kaupasta ostamaani merinoa. En erityisesti pidä merinosta, mutta värit olivat kauniit (niistä tuli mieleen marraskuisen iltapäivän hämärä pellon reunalla), joten päätin tarttua juuri näihin villoihin.



Villalettien piti olla samanväriset, mutta en kyllä sanoisi näitä kaksosiksi:



Oikeanpuoleisesta pidän kovasti, mutta vasemmanpuoleinen... eih.

Mustaviinimarjahuivi

Viikko sitten sain valmiiksi Blackcurrant Shawlin (ohjeesta kiitos kaunis lahjoittajalle!), mutta kuvien ottaminen on jäänyt - helteellä ei tee mieli poseerata paksun villahuivin kanssa.



Ohje oli selkeä ja nätisti taitettu (ei todellakaan mikään itsestäänselvyys neuleohjeiden maailmassa), ja huivia oli mukava kutoa. Ohjeen jujuna ovat huivin päihin kudottavat erilliset siivekkeet, joiden ansiosta huivi on hieman tavallista kätevämpi kietoa hartioille.



Lanka on Malabrigo Worsted, sävyssä Emerald, sitä kului noin puolitoista vyyhtiä. Lanka on juuri niin pehmoista kuin kaikki hehkuttavat, aika näyttää miten se kestää käytössä. Vyyhti, ja sen myötä sävy, vaihtuu hieman tuossa reunuksessa, mutta se tapahtuu niin sopivassa kohdassa, että se melkein näyttää tarkoitukselliselta designelementiltä.



Puikoilla on pari muutakin melkein valmista huivia, mutta ensi viikolla aion keskittyä kehräämiseen Tour de Fleecen merkeissä: