Oi kuusipuu

Tuossa joku aika sitten valittelin, että pipon sävy ei sovi kaulurin sävyyn. No, nyt sopii!




Malli on Tincan Knitsin Sitka Spruce. Ohje on selkeä ja helppo seurata, mutta jösses että oli hidasta tuon mallineuleen tikuttelu! Ranteetkin tykkäsivät vähän huonoa kaikista kierretyistä silmukoista, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.




Lanka on De Rerum Naturan Gilliatt, jota ostin yhden kerän ihan vain kokeillakseni, kun oli pehmeää, niin nätin väristä ja luomuakin vielä. Niinhän siinä kävi, että tätä on pakko saada lisää, ainakin villatakillinen, tai ehkä kaksi. Miten tässä nyt taas näin kävi?

Rantapäivä marraskuussa

Syksy on ollut erikoisen lämmin, meren rannassakin tarkenee tyynenä päivänä hyvin leikkiä. Viime sunnuntaina hypeltiin rantakivillä ja harjoiteltiin leipien heittämistä.



Marraskuu on yksi lempikuukausistani, pidän luonnon pelkistetystä väriskaalasta, hämärästä, matalasta valosta, viileydestä ja vesisateestakin.



Syksyllä puikot suihkivat entistä tiuhempaan tahtiin, ja tänä vuonna olen jostain syystä ollut aivan pitelemätön. Kuinka monta keskeneräistä on liikaa? En tiedä, raja ei vielä ole tullut vastaan.



Kuitupitoisista ostamastani Hopeasäikeen Aadasta tuli Pätkikselle pipo. Langan valinta oli tarkkaa hommaa, muutamakin kuvaviesti suihki Päivölän ja kodin välillä, kun etsin lankatarjonnasta pojan toiveiden mukaista lankaa. Malli on Dani Sunshinen Raindrop, joka on oikein kiva, mutta ei ihan yhtä kiva kuin paljon käyttämäni Quynn. Lopputulos on kuitenkin käyttäjälleen mieleinen, ja saisin kuulemma kutoa vielä villasukatkin.





Ihanaa marraskuuta kaikille!

Myssyjä

Myssyjä ei voi olla liikaa, ainakaan sinisiä. Syksyn Kuitupitoisista ostamastani KeesiIndustriesin jokseenkin täydellisen värisestä merinosta tuli Get the picture -myssy. Kiva lanka, kiva ohje, suosittelen molempia.



Sormikkaista jäi yli juuri sopiva nöttönen Monte Rosa -pipoa varten. Harmaa lanka on Dropsin Big Merinoa, joka on kyllä mukavan pehmeää, mutta joka myös hakeili ikävästi puikoilla. Lopputulos on kyllä silti aika kiva!



Mies toivoi itselleen raitapipoa, joten pitihän sellainen kutoa. Vaaleansininen on Yarngrimoiren Eco woolia, valkoinen Filatura di Crosan merinoa kaksinkertaisena. Ihan pirteä pipo, vaikka vähän tuosta tulee mieleen Waldo-kirjat.



Ei niitä pipoja vieläkään ole tarpeeksi, seuraava on jo suunnitelmissa.

Syyslomalla

Pätkiksen Quynn valmistui jo jokunen aika sitten, mutta kuvaaminen tähän aikaan vuodesta... no, tiedätte. Lanka on Yarngrimoiren falklandia, pojan itse valitsemaa. Mieluinen myssy, on ollut käytössä joka päivä valmistuttuaan.

Tyyliniekka

Jos itselläni on jokseenkin tiukkoja mielipiteitä väreistä, niin eipä ole tuo omenakaan kovin kauas puusta pudonnut. Pienoismalli tilasi itselleen pipon, jossa piti olla sinistä ja valkoista sekä keltainen tupsu. Yhdessä sitten valittiin langat, ja tupsulangat saatiin avuliaalta ravelrytoverilta (kiitos, M!). Tuli kyllä aika kiva pipo!



Seuraavaksi poika toivoi samanlaisia kämmekkäitä kuin isillä. No, samaa lankaa ei enää ollut, mutta Frog treen alpakkaa löytyi passeli jämäkerä. Malli mukailee Camp Out mittsejä.



Sukkia poika toivoi juuri tästä langasta (Mind the gap, täältä sitä saa) jo viime talvena, mutta joutui odottamaan syksyyn (koska tuo lapsi kasvaa ihan silmissä, myös maata pitkin). Vähän jouduin jatkamaan muinaisella Opalilla, mutta kivat sukat noista tuli.



Äitinsä poika.

Kesäterässä

Pakko tunnustaa, tämän kesän helteillä villa ei juuri ole kiinnostanut. Tour de Fleece oli ja meni, mutta osui harmillisesti juuri kesälomareissujen aikaan. Kehräsin yhden vaivaisen vyyhdin, ja senkin sain valmiiksi viikon myöhässä. Noo, kaikkeen ei aika riitä, viime aikoina olen mieluummin polkenut pyörää kuin rukkia. Langasta tuli kyllä aika kivaa, Widdershin Woolworksin böffisilkkiä, reilu 100 gr ja 330 metriä kaksisäikeistä:



Kattiainen on huolestuttavan kiinnostunut langoista, heiluvat puikot saavat vähäisetkin itsehillinnän rippeet katoamaan.



Yhden pipon olen kesän aikana saanut valmiiksi. Malli on Hinagiku hat, josta voin sanoa sen verran, että mallineuleen k3tog, yo, k3tog into the same 3 sts on todella, todella hidasta kudottavaa. Lanka on Plucky Knitterin primo worstedia, jonka väri on jotain aivan muuta kuin kaupan myyntikuvassa. Ihan kiva pipo tuosta tuli kuitenkin. Kuvia on tasan yksi, tuli liian kuuma niin kuvaajalle kuin mallillekin.



Yleisön pyynnöstä loppuun vielä viikon Mörkö, koska internetissä ei kuulemma ole vielä läheskään tarpeeksi kissakuvia:)

Jämälankamyssyt

Kaivelin lankavarastoni jämälankapussista toisiinsa sointuvia, suunnilleen samaa paksuutta olevia lankoja...



...ja kudoin niistä pipon. Mies on mallina, mutta myssy on syntymäpäivälahja miehen enolle. Edellinen hänelle kutomani, paljon pidetty pipo oli joutunut syksyllä vahingossa pyykkiin ja kutistunut, joten tämä pääsee varmasti käyttöön.



Miehen mielestä lahjapipo oli oikein kiva, joten luonnollisesti kudoin pipon hänellekin. Aika kiva tuli tästäkin! Iltaa kohden sinertyvä iltapäivä ei ehkä ollut paras mahdollinen hetki kuvata sinistä pipoa, mutta olkoon.



Jostain syystä jämälangat inspiroivat nyt kovasti, taisi jäädä into päälle joulukalenterisukista. On kivaa ja välillä vähän haasteellistakin suunnitella kuvioita ja raitoja rajoitetulla väripaletilla (sitä käytetään, mitä löytyy), ja oi että on mukavaa käyttää joku lanka viimeistä metriä myöten loppuun. Raidoista voi vielä muistella mistä isommasta työstä lanka on jäänyt yli - näissä pipoissa on langanloppuja useammastakin huivista, muutamasta piposta ja parista villatakista, taitaa siellä olla pari raitaa Pienoismallin villahaalarilangoistakin. Minkäköhän jämälankaneuleen sitä seuraavaksi tekisi? Sukkia vai lapasia, kirjoneuletta vai raitoja?

Pehmeitä paketteja

Tänä vuonna innostuin kutomaan tavallista enemmän lahjaksi. Joulukuun alussa valmistui Sinterklaas-pakettiin pari lapasia miehen enolle. Lanka on taannoin villatakista yli jäänyttä jesaria, malli peruslapanen omasta päästä höystettynä tuommoisella vohvelimaisella pintaneuleella. Ihan kivat tuli, ja sopivan kokoisetkin:



Isälleni kudoin sukat Regian angorasekoitelangasta, toivon mukaan lämmittävät palelevia varpaita. Malli on mainio Petäjä – hieno yhdistelmä helppoa, mutta sopivasti hereillä pitävää pintaneuletta ja kaunista neulepintaa. Silmukoita loin 72 ohjeen 66:n sijaan, muuten taisin seurata ohjetta. Näistä tuli kivat, taidanpa jonain päivänä kutoa nuo sukat itsellenikin.



Sisko toivoi Ysolda Teaguen Rose red -myssyä, ja valitsi varastostani langaksi Wollmeisea värissä Sabrina. Hiukkasen oli mutkia matkassa tämän neuleen kanssa, neuletiheys ja kokoasiat tekivät kiusaa, ja käytännössä kudoin myssyn kahteen kertaan. Onneksi malli on helppo ja nopea kutoa, niin eivät hermot menneet ihan riekaleiksi.



Vanhempani saivat lahjaksi vuosia (Seitsemän? Kahdeksan? Ei voi muistaa.) sitten aloittamani tilkkupeiton. Paloja tuli kudottua yksi silloin ja toinen tällöin, joten ne kaikki olivat hiukan eri kokoisia. Virkkasin valmiit palaset tyynesti yhteen, heitin peiton muutamaksi minuutiksi kuivaajaan ja hops, kummasti tasoittuivat kokoerot. Lanka on Létt-Lopia, värejä taitaa olla kymmenkunta. Olen kauhean tyytyväinen kun sain tuon vihdoin viimein pois nurkista pyörimästä.



Päätin aikoinaan, etten aloita uutta peittoa ennenkuin tuo ikuisuusprojekti on valmis. Tässähän voisi pikku hiljaa alkaa pohtia mistä langasta sitä seuraavan peiton kutoisi!

Kerran vielä, tunteella

...Rikke nimittäin. Tykkään tästä mallista niin kovasti, että kudoin jo kolmannen (ensimmäinen ja toinen, jos jotakuta kiinnostaa) version. Lanka on itsekehrättyä pilvenhattaran pehmeästä Pepperpantsin värjäämästä merinokashmirsilkkitopsista (kashmiria on 25 %, ja silkkiä samanverran - pehmeämpää kuin kissanpennun massu).



Kuvasta huomaan, että harmaa pipo korostaa hiusten harmaita suortuvia, mutta enpä taida antaa sen häiritä. Hiukseni ovat värjäämättömät ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984, enkä ihan heti aio aloittaa värjäysrumbaa uudelleen - etenkin, kun oma värini ei yllättäen olekaan samaa sävyä maantien kanssa. Mutta pidätän oikeuden mielenmuutoksiin:)

Pipotrio

Ei niitä sinisiä pipoja vieläkään ole tarpeeksi. Uusin tulokas on Lanitium ex Machinan luksussukkalangasta kutomani Voleur. Tykkään kovasti! Pitkää pinnaa tämän kutominen kyllä vaati, kerroksella on silmukoita 288 - mutta mielestäni myssy on kyllä vaivan arvoinen, palmikkopinta on mukavan kuohkea. Ohjeen lanka olisi ollut sport-vahvuista, mutta pelkäsin lopputuloksen muistattavan enemmän kypärää kuin pipoa. Kuvista kiitos Kristalle!



Lapsetkin tarvitsivat pipoja. Isompi poika toivoi pipoa, joka olisi "samanlainen kuin viimetalvinen, mutta vihreä". Viimetalvinen (ja sitä edellinenkin) pipo oli Quynn, langaksi poika valitsi kehräämäni polwarthin (Keesindustriesin värjäämää, retriitin lankalotosta voitettua). Lanka on sen verran ohutta, että kovemmille pakkasille pitää kutoa paksumpi pipo, mutta syyskeleille tämä on aivan sopiva.



Pienemmän pojan pipoon valitsin Pepperpantsin merinokasmirsilkistä kehräämäni unelmanpehmeän langan. Värit sopivat Pätkiksen sinisiin silmiin just eikä melkein.



...todellisuudessa poika malttoi poseerata pipo päässä ehkä 15 sekuntia. Onhan se nyt kamalaa kuluttaa hyvää leikkiaikaa valokuvamallina olemiseen!



Tuo Quynn on loistava malli, suosittelen lämpimästi! Pipo pysyy hyvin päässä, suojaa sekä korvat että otsan, on mukava kudottava ja vielä näyttääkin söpöltä.

Lehtimyssy

Jokunen aika sitten, ennen perheessä riehunutta vatsatautia, valmistui lehtikuvioinen myssy. Ohje on Rustling leaves beret Coastal Knits -kirjasta, lanka Frog Treen alpakkaa Villavyyhdistä. Ohje oli kiva, lanka oli kivaa, mutta en jaksa tästä enempiä intoilla, sillä on jo kevät, eikä lämpimiä myssyjä enää hetkeen tarvitse. Eihän?

Musteinen Rikke

Töppöjalkakoirain värjäämää böffisilkkiä sävyssä Tropical Ink 2:



...kehrättynä kaksisäikeiseksi paksuksi langaksi:



...kudottuna Rikke-myssyksi:



Aika kiva.

Harmaat ruusut

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:



...ja pesun jälkeen:



Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:





Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.