KAListelua

Joulun alla innostuin osallistumaan jo toistamiseen Titityyn Mysteerihuiviklubiin. Mallin oli suunnitellut Veera Välimäki, lanka oli Louhittaren luolan Tuulen tytärtä väreissä keltamulta ja platina.



Välimäelle tuttuun tapaan ainaoikeaa, raitoja ja lyhennettyjä kerroksia, rentouttavan yksinkertaista kudottavaa. Reunuksen kohdalla sävelsin omiani, koska en kerta kaikkiaan saanut ohjeen mukaan tehden nättiä jälkeä – neljä kertaa yritin, ja lopputulos muistutti joka kerralla haukiverkkoa. Jatkoin siis ainaoikeaa ja lyhennettyjä kerroksia, ja mielestäni tuli ihan kiva noinkin - muoto vain muuttui hartiahuivista pitkäksi kaulaliinaksi.



Harmaan ja keltaisen yhdistelmä toimii kyllä aina. Tykkäsin langasta, voisin hyvinkin käyttää sitä toistekin (myönnetään, villapaitasuunnitelma on jo mielessä).

Pikkubaktus

Keväällä huomasin, että vaatekaapissani on pikkuhuivin mentävä aukko. Talvisin käytän huivia, jonka voi kietoa kaulan ympäri vähintään kolme kertaa, mutta joskus vähempikin riittää. Langaksi valitsin jokunen vuosi sitten kehräämäni polwarth-silkin, malliksi halusin jotain yksinkertaista, joka ei veisi huomiota langalta. Lacy Baktus vastasi kaikkiin vaatimuksiin.



Näyttää siltä, että huomenna vihdoin on tarpeeksi viileää villahuiville. Paras aika vuodesta on taas täällä!

Patakorvessa

Viime viikonlopun vietin Patakorvessa linnanneitona hyvässä seurassa. Puikot suihkivat, rukit surisivat, nauru raikui, ruoka oli hyvää ja skumppa kylmää. Ulkona leijui hiljalleen lunta ja maisema oli kuin postikortista.



Oli kyllä niin kivaa taas, kiitokset ja terveiset mukana olleille!



Sain vihdoin viimein kuvattua joulun alla valmistuneen huivin, jonka kutominen tuntui kestävän ikuisuuden. Lanka on itse kehrättyä merinosilkkikashmiria (50/25/25), pehmeää kuin pilvenhattara, malli One row handspun scarf.



Mutta mutta. Väri on pikkuisen väärä, enkä ole malliinkaan kovin ihastunut, joten taidan kääräistä huivin lahjapakettiin. Näyttää ihan nätiltä kuvassa, mutta turkoosi on vähän liian heleä, eikä ruskeakaan oikein puhuttele.





Ovat joskus vähän hankalia nämä väriasiat, mutta minkäs teet, väärän värinen neule jää käyttämättä.

Marraskuun harmaat

Kudoin pienen harmaan huivin. Langat ovat purkulankoja (Tuulian värjäämää Floricaa) epäonnisesta huivista sekä omia ja muiden jämiä taannoisesta Varjo-KALista (Madelinetoshin Merino lightia eri sävyissä). Ohje, jota yritin seurata, on Luna2. Kävi vain niin, että neule oli mukana reissussa, mutta ohje ei, ja päätin jatkaa kutomista hataran muistin varassa. Ei tullut Lunaa, tuli Lunan pikkuserkku - ihan kiva huivi kuitenkin.





Muutama noista väriyhdistelmistä jäi vaivaamaan mieltä, pitää keksiä joku projekti jossa voin käyttää niitä uudestaan. Katsokaa nyt tuota siniharmaata raidoitusta, aivan ihana. Tai nuo tumman ja vaalean harmaan raidat, oijoi. Ei taida raitakuume vielä tänä talvena hellittää.

L'ombre de ton ombre -huivi

Tässä vihdoin huivin ohje sitä kaivanneille! Pdf löytyy Ravelrystä, ja jos jokin kohta kummastuttaa, sivupalkista löytyvällä sähköpostiosoitteella tavoittaa. Kiitokset vielä testineulojille!



L’ombre de ton ombre -huivi on yksinkertainen, mukavasti harteille ja kaulan ympäri asettuva huivi. Huivin muoto tehdään lyhennetyin kerroksin, kokoon voi vaikuttaa langan paksuutta ja neuletiheyttä vaihtamalla.

Tarvikkeet: 2 vyyhtiä Lanitium ex Machinan luksussukkalankaa tai Madeline Tosh merino lightia (≈ 800 m/200 gr)
• 3,75 mm pyöröpuikot, tai käsialan mukaan

Neuletiheys: 23 s/10 cm, 46 krs/10 cm ainaoikein-neulosta



Neuletiheys vaikuttaa huivin kokoon ja laskeutuvuuteen, mutta ei ole kriittinen onnistumisen kannalta. Valitse puikot, joilla saat valitsemastasi langasta mukavan tuntuista neulosta. Huomioi kuitenkin, että tiheys vaikuttaa langan riittävyyteen. Kannattaa valita pehmeä, laskeutuva lanka, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten. Malli sopii hyvin myös käsinkehrätyille ja kirjavillekin langoille. Valmis huivi on loivan C-kirjaimen muotoinen, kooltaan n. 39 x 165 cm (leveämmästä reunasta mitattuna).

Kuvan huiveista harmaa on kudottu Madeline Toshin Merino Lightista (yksisäikeinen 100 % merino), sininen Lanitium ex Machinan luksussukkalangasta (merino/kashmir/nylon-sekoite).

Tekniikat: Kierrä ja käännä (k&k): kudo ilmoitettu määrä silmukoita, nosta seuraava silmukka kutomatta oikealle puikolle. Kierrä lanka nostetun silmukan taakse ja nosta silmukka neulomatta takaisin vasemmalle
puikolle. Käännä työ. Silmukan ympärille kierretyn lenkin voi halutessaan nostaa puikolle ja kutoa yhteen kierretyn silmukan kanssa seuraavalla kerroksella, mutta se ei ole välttämätöntä. Lenkki ei erotu aina-oikein-neuloksesta.

Tämä tekniikka tunnetaan englanniksi nimellä wrap and turn. Tarkempia ohjeita löytyy esim. Youtubesta.



Ohje
Luo 84 s. Kudo ainaoikeaa 120 kerrosta, eli
60 ainaoikean harjannetta.

Mallikerta:
Oikea puoli: kudo 10 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 10 s ohi ensimmäisten 10 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 8 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 8 s ohi ensimmäisten 8 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 6 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 6 s ohi ensimmäisten 6 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 8 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 4 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 4 s ohi ensimmäisten 4 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 6 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Kudo 50 krs ainaoikeaa (25 harjannetta).

Toista mallikertaa kaksi kertaa. Voit lisätä mallikertojen määrää, jos haluat huivista pidemmän.

Kudo vielä kiila:
Oikea puoli: kudo 10 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 10 s ohi ensimmäisten 10 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 8 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 8 s ohi ensimmäisten 8 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 10 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 6 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 6 s ohi ensimmäisten 6 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 8 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Oikea puoli: kudo 4 s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Oikea puoli: Kudo 4 s ohi ensimmäisten 4 s
sekä kierretty s, k&k.
Nurja puoli: kudo oikeaa puikko loppuun.
Kun vasemmalla puikolla on vähemmän kuin 6 s,
kudo puikko loppuun, sekä seuraava krs oikein.

Kudo lopuksi ainaoikeaa 120 kerrosta, eli
60 ainaoikean harjannetta, tai kunnes lanka loppuu.
Päättele silmukat, päättele langanpäät. Pingottaminen ei ole välttämätöntä.



Ohjeen ja kuvien kaupallinen
käyttö on kielletty.

Sorry, only in Finnish for the time being.

Des perles de pluie

Kudoin sinisen version harmaasta huivista, lankana Tikkitakkisilta ostettu Lanitium ex machinan luksussukkalanka (merino/kashmir/nylonia, ihanaa). Tykkään, oi tykkään! Muistin jopa tehdä muistiinpanoja kutoessani, ja ohje on nyt testineulojien syynissä.



Kuvista kiitokset Tuulialle:)

Sinivalaan syvänmeren laulu*

Jokunen aika sitten sain Tuulialta kauniin villaletin nimeltään Valaan syvänmeren laulu, jonka kehräsin kerrassaan kivaksi langaksi (60% BFL, 20% silkkiä, 20% firestar. Bling!). Toinen ystävä taas hemmotteli minua lahjoittamalla Stephen Westin Blue whale -huiviohjeen (kiitos A!). Kuten nimistä voi jo päätellä, lanka ja ohje oli tarkoitettu toisilleen.







Käsinkehrätyn kutominen on aina yhtä kiehtovaa, joten ei ihme että huivi valmistui alle viikossa. Pidän huiveista joissa molemmat puolet ovat oikeita puolia, ja mielestäni malli tuo langan hyvin esille. Ensi syksynä tuon voi sitten kietoa kaulaansa:)



*Tiedän toki että ryhävalaat niitä meren laulajia ovat, mutta taiteellinen vapaus otsikoinnissa sallittakoon.

Kotiäidin viikonloppuvapaa

Retriitissä oli mukavaa. Aikaa istua, kehrätä, kutoa, kälättää ja räkättää ystävien kanssa. Taisin olla pikkuisen väsynyt, sillä lauantaina en tullut ottaneeksi yhden yhtä kuvaa, ja muutenkin istua kökötin melko tiiviisti rukin takana. Arvatkaa kenen pienet ikenet pukkaavat poskihampaita? Väsymyksen piikkiin laitan myös sen, että kaikista ihanista houkutuksista huolimatta en ostanut yhtään lankaa.*



Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen päivä, ja reipastuin sen verran, että sain kuvattua aiemmin viikolla valmistuneen huivin. Huivi on yllätyslahja eräälle sukulaiselle, joka on tässä kevään aikana ollut suureksi avuksi perheelleni. Huivin malli on The Age of Brass and Steam Kerchief, jota muokkasin sen verran, että tein yhden ylimääräisen mallikerran ja leveämmän reunuksen. Lanka on yksi suosikeistani, Manos Silk blend -merinosilkki. Lanka oli edellisessä elämässään sivuttain kudottu ainaoikein-huivi, joka oli niin väärän kokoinen ja vähän väärän värinenkin, että jäi kokonaan käyttämättä – lanka ei onneksi näyttänyt olevan purkamisesta moksiskaan. Toivottavasti saaja pitää lahjastaan.



Retriitissä innostuin kehräämään Louhittaren Luolan merinoangoraa. Jännä kuituyhdistelmä siinä mielessä, että vaikka kuitu ei ollut yhtään huopunutta eikä painunutta, se vaati todella paljon venyttelyä ja valmistelua ennen kehräämistä. Pienet angorakuidut siellä varmaan pitivät vieruskaverista tiukasti kiinni. Jos venytti liian kovaa, koko soiro lehahti yhdeksi kuitupilveksi ja karvasi lähiympäristön varsin tehokkaasti. Itse kehrääminen oli kuitenkin helppoa ja rentouttavaa.



Kerratessa rulla tuli aika täyteen, mutta ehkä vielä vähän enemmänkin olisi mahtunut. Langasta tuli pilvenhattaran pehmeää ja kuohkeaa, ja se päätyy jossain vaiheessa kauluriksi tai huiviksi, kunhan keksin kivan mallin. Kriittiset mitat ovat 260 grammaa ja 450 metriä.



Kilkelaukku toimi oikein hyvin:)


*Tai sitten samaan aikaan kurssiaan pitäneitten kristalliotsaisten turbaanipäiden yöllisillä menoilla oli eheyttävä ja voimaannuttava vaikutus viattomiin sivullisiinkin. Vähän kyllä epäilen.

Marjapuuronpunainen

...on yksi siskoni lempiväreistä. Sisko oli taannoin putkiremontin aikana suureksi avuksi asumisjärjestelyjen sumplimisessa, joten kiitokseksi kudoin hänelle huivin. Malli on Veera Välimäen Blackcurrant shawl, lanka itse kehräämääni böffisilkkiä Corgi Hill Farmsilta. Suosittelen lämpimästi sekä ohjetta että villakauppiasta.



Muokkasin ohjetta sen verran, että kudoin keskiosaa niin kauan kuin ensimmäistä lankaa riitti, ja reunusta niin kauan että toinen lanka loppui. Viimeiset kerrokset veivät jo aika hyvän tovin, kun silmukoita oli rapian viisisataa.



Huivin reunan lanka on kehrätty eri värjäyserän villasta, joka on ihan eri sävyinen, vaikka saman nimen alla olikin. Ei haittaa, näyttää oikeastaan vain hauskalta, kun reunus korostuu noin. Huivi on iso ja suloisen pehmeä, siihen kelpaa kääriytyä ilmojen viiletessä.

Frillaa!

Parahultaisesti äitienpäiväksi valmistui suloisen pehmeä ja lämmin huivi. Ohje on Just enough ruffles, lanka Cascade Cloud 9 (merinoa ja angoraa, oijoi!) - ohje on lahja yhdeltä neuleystävältä, lanka saatu vaihtokaupassa toiselta. Kiitokset vielä, S ja S! Tykkäsin kovasti ohjeesta, siinä on sopivasti koristeellisuutta mutta ei liikaa. Saatanpa kutoa toisenkin jossain vaiheessa.

Muutoin toukokuu on meidän perheessä alkanut hiukan kurjasti:



Pikku potilas pystyy onneksi jo kävelemään, mutta arvatkaapa vaan miten pitkäksi toivelista lelueläimistä on kasvanut!

Arkistojen aarteita

Neulehyllystä löytyi pari vuotta sitten kudottu Woodland shawl, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Lanka on ihanan pehmeää Mini Maidenia, mutta sinisen sävy ei ole ihan oikea, ja itse huivi on makuuni liian pieni.



Onneksi miehen sisko ihastui siihen, joten huivi pääsee käyttöön. Mallineule sinällään on kaunis, joten ehkäpä joskus vielä teen huivista isomman, paremman värisen version.



Kaksi vuotta sitten aloitetut kynsikkäätkin valmistuivat viimein. En tiedä mikä niissä kesti, muutama jakso Housea pyörimään ja valmista tuli.



Lanka on Shibui Sockia (väri peony), mukavan kuohkeaa ja pyöreää lankaa, jota en tosin sukkiin tohtisi käyttää. Näistä tuli kivat, ja pääsevät käyttöön kunhan ilmat vähän lämpenevät.



Pari päivää sitten sain myös uuden lelun, jossa onkin aika lailla opiskeltavaa. En lupaa kuvien laadun huimaa parantumista, mutta ainakin kuvaajalla on entistä hauskempaa.

Kurkistus pukinkonttiin

Ehdin kuin ehdinkin saamaan valmiiksi toisenkin parin villatuppotumppuja, tällä kertaa isälleni:



Lanka on Hjertegarnin Limaa (kamala nimi langalle!), villana BFL-silkkiä. Nämä pääsivät saman tien käyttöön, joten lahja taisi olla mieluinen.



Sisko sai lahjaksi toivomansa pörröhuivin – joka oli kyllä maailman tylsin kudottava, kaksi kerää hammaslanganpaksuista Dropsin Kidsilkiä ainaoikeana. Mutta saaja tykkäsi, ja sehän on tärkeintä.



Joulu kului paukkupakkasissa postikorttimaisemissa:



Ensi viikolla aion siivota lankavarastoni, luvassa siis lankalaatikkopaljastuksia. Sitä ennen oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

I'm a lumberjack and I'm OK

Retriitissä kehräämäni merenneitomummonhiuskanka päätyi puikoille ja kutoutui hups vaan parissa päivässä huiviksi. Kuidussa on selvästi joku taika, se kehräytyikin hups vaan parissa päivässä. Mallina on Stephanie Pearl-McPheen One row scarf, josta pidän kovasti. Huivissa ei ole nurjaa puolta (aina plussaa), ja mallineule näyttää kivalta ja kuohkealta. Vähän tylsä kudottavahan se oli, muttei lähellekään yhtä tylsää kuin tavanomainen 2o 2n. Huivista tuli paksu, lämmin ja pehmeä. Tykkään!



Ja tuo kuitu, sitä on pakko saada lisää. Ainakin villatakillisen verran.

Ai mikä ihmeen Lumberjack? No, metsurista laulettiin kerran jos toisenkin retriitissä. Youtubesta löytyy.

Kuusi metriä raitoja!

Olen tänä syksynä osallistunut kansanopiston koneneulontakurssille, ja ensimmäisenä harjoitustyönä neuloin* huivin. Mies oli jo pidemmän aikaa toivonut itselleen pitkää, lämmintä raitahuivia, joten päätin viimein toteuttaa toiveen. Lanka on Dropsin Alpacaa miehen valitsemissa sävyissä. Tein neuloessani varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva. Ja iso. Ja lämmin. Jossain sääennustuksessa tulevasta talvesta uumoiltiin vuosisadan kylmintä, joten eiköhän huivi tule käyttöön.



Koska miehen raitahuivi oli mielestäni kovin onnistunut, neuloin sellaisen itsellenkin, tosin hieman kapeampana, hieman lyhyempänä, hieman eri värisenä.



Huiveissa on useita herkullisia värihdistelmiä, ja muutama jäi kaihertamaan mieltä. Pitäisiköhän yrittää tehdä villatakki samoilla sävyillä?



Tämä lienee meidän versiomme pariskuntien yhteensopivista tuulipuvuista. Kummankin huivin reunat on huoliteltu ompelukoneella rullautumisen estämiseksi.



Huivi soveltuu myös leikkeihin, tässä tapauksessa lentokoneeksi.



*Neulekoneella sujuvasti neulon, siinä koneessa kun on neuloja. Käsin, puikoilla, ehdottomasti kudon.