Kehruita

Päivölässä kehräsin letillisen Pepperpantsin merinokashmirsilkkiä (kyllä, juuri niin pehmeää kuin miltä kuulostaakin). Kaksi säiettä, 95 gr, metrejä en ole jaksanut laskea, mutta sanoinko jo että pehmeää?



Toinen pikkuvyyhti on Yarngrimoiren näytenöttösistä kehrätty - tässä on ihanan räimeät värit:



Kotona kehrääminen ei ole oikein sujunut, ammattikehrääjä kun ei meinaa antaa harrastelijalle työrauhaa.

Kehruumojon paluu

Olen pitkästä aikaa kehrännyt. Ostin viime kevään retriitistä kaksi lettiä KVG Woolworksin värjäämää shetlanninlampaan villaa, ja kehräsin ensimmäisen säikeen viime syksynä Patakorven linnanneitoviikonloppuna. Toisen säikeen polkaisin rullalle melkein heti perään helmikuussa. Värin nimi on Östersjön, ja kovin merellisiä nuo kauniit siniset ovatkin. Oikein mukavaa kehrättävää, ja langasta tuli juuri semmoista kuin suunnittelinkin. Kaksisäikeistä, ≈ 480 m, 200 gr. Taidan yhdistää tämän johonkin yksiväriseen lankaan, ja kutoa jotain raidallista.



Kauheita villatuholaisia meillä.



Aikoja sitten aloitetusta villatakista loppui semisolidi sinivihreä kesken, joten sitä piti saada lisää. Retriitissä kehräsin Louhittaren luolan böffisilkkiä kaksisäikeiseksi langaksi. Jospa se villatakkikin nyt valmistuisi!





Retriitissä kehruutti kovin, joten ostin letillisen Yarngrimoiren falklandia, koska arvelin, että saisin siitä räimeistä väreistä pitävälle Pienoismallille pipolangan. Ketjukerrattua, ≈ 170 m. Jokainen retriitissä rukkini ohi kulkenut totesi, että lanka ei ollut yhtään minun väristä. Ei tosiaan, mutta pojan mielestä lanka oli tosi hienoa:)

Merinonarua

Yleensä en pidä merinon kehräämisestä, mutta tämä värjäämätön topsi oli niin täydellisen kauniin harmaa, ja oi niin pehmeä, että oli ihan pakko kokeilla. Suunnitelmissa oli ketjukerrattu, sport-vahvuinen pyöreä pipolanka, vaan kuinkas sitten kävikään?



Ei pitäisi katsoa liian jännittäviä ohjelmia* kehrätessään. Tuli narua. Epätasaista, pehmeää narua. Huokaus. Kyllä tuosta varmasti jonkunlaisen pipon saa, täytyy vain muuttaa suunnitelmia.



Liian jännittävä ohjelma oli Game of Thrones. Yleensä heittäydyn tarinan vietäväksi, enkä huomaa klaffivirheitä sun muita, mutta voi pojat että häiritsee kun Jon Snow taivaltaa tuiskussa ja pakkasessa takki auki ja ilman pipoa sormet sinisinä. Luulisi pohjoisen miehen osaavan pukeutua niin ettei tule vilu!

Säikeitä

Linnanneitoviikonlopun aikana kehräsin kuin heikkopäinen merinosilkkilettiä kolmeksi säikeeksi. Tavoitteenani oli kokeilla perinteisen kolmisäikeisen langan kehräämistä - tähän asti olen ketjukerrannut kolmisäikeiseni siitä yksinkertaisesta syystä, että omistan vain kolme rukinrullaa, ja rullatelineeseenkin mahtuu vain kaksi rullaa. Onnekseni sain lainaksi neljännen rullan (kiitos T!) ja lazy katen (kiitos T!). Jaoin letin silmämääräisesti kolmeen yhtä pitkään pätkään, ja aloin polkea. Säikeistä tuli keskenään aika eri väriset:



Valmis lanka on mukavan pyöreää ja kuohkeaa, ja väriliu'ut pehmeitä, mutta... ei siitä tullut sellaista kuin kuvittelin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt tajuta, että vaikka joukossa on kaunista tummahkoa sinistä ja voimakasta keltaista, villan vaaleat osat laimentavat ne ja kaikki muutkin sävyt pastellisiksi. Kehruu on siitä jännä harrastus, että vaikka miten suunnittelisi etukäteen, lopputulos on useimmiten jotain ihan muuta kuin oli tarkoitus. Ei tämä lanka nyt maailman ruminta ole (vaikka myöhään illalla kerratessani moinen ajatus saattoi mielessä pyöriä), mutta minun makuuni liian vaaleaa ja hempeää. Luultavasti kudon siitä lahjahuivin, tai etsin sille arvostavamman kodin. Tai ehkäpä yllätän kaikki ja ihastun siihen itse. Nähtäväksi jää.



Louhittaren luolan "Myrsky saapuu syysmetsään", 80/20 merino/silkki, 540 m, 220 gr.



During last weekend I spun, spun, spun some merinosilk like a mad woman. I've been wanting to try spinning traditional 3-ply for quite a while now, but since I only have three bobbins, and my wheel's lazy kate only holds two, it just hasn't happened. Until now, with a little help from my friends (thanks for the loans, T & T)! I divided the roving into three pieces, and started treadling away. The finished yarn is pleasantly round and fluffy, and the colour transitions are soft, but... it didn't turn out quite the way I thought it would. I should have realized that the light parts of the roving would turn the dark blues and strong yellows into pastel-y shades. My spinning seems to have a will of its own, the end result is rarely what I thought it would be. While this is not the ugliest yarn in the world (though the thought did cross my mind while plying), it's just not to my liking. I'll probably knit something out of it for a friend, or find a new home for it. Or, perhaps it'll grow on me, and I'll use it myself. We'll see. "Autumn storm in the woods" by Knitlob's Lair, 80/20 merino/silk, 540 m, 220 gr.

Nynnysateenkaari

Toinen kehruuni mukavuusalueeni ulkopuolelta (ensimmäistä voi kauhistella täällä), omasta mielestäni aika raisu, kanssakehrääjien nynnyksi tuomitsema letti. No, semisolideista sinisistä pitävälle tuo on aika villiä villaa. Värit ovat ensimmäiseen kokeiluun verrattuna kauniin murrettuja, ja vaikka punaista onkin omaan makuuni vähän turhan runsaasti, on lopputulos mielestäni aika kiva. Kuitu on Greenwood Fiberworksin BFL:ää, oikein mukavaa kehrättävää, ketjukerrattua, 255 m/110 gr. Lapaslankaa, veikkaisin.

This spring in the Finnish spinners group on Ravelry we've been challenged to spin outside our comfort zone (you can find my first, rather scary attempt here) - for me the challenge was to spin something that wasn't blue. I'm naturally drawn towards semisolids (mainly blues, yes), so to me this roving was quite a daring leap outside my comfort zone. The fibre comes from Greenwood Fiberworks, and it was lovely to spin. BFL, 255 m, 110 gr, chain-plied. I'm pretty sure this yarn wants to be mittens.

Maailman rumin lanka

Ravelryssä suomalaisten kehrääjien ryhmässä tämän kevään kehruuhaasteena on kehrätä jotain oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Jollekin haaste voi olla uuden kuidun tai tekniikan kokeileminen, tai vaikka tavallista ohuemman tai paksumman langan kehrääminen. Itselläni on tapana kehruu- ja neuleasioissa mennä väri edellä, joten päätin kehrätä jotain itselleni vieraan väristä villaa (avainsanoina pellenoksennus ja sateenkaari). Ehdinkin jo tilaamaan Etsystä monivärisen shettisletin, jota en muutoin kuuna päivänä olisi klikannut ostoskoriin. Aikamoinen värikimara, katsokaa vaikka:



Ritvis oli kuitenkin sitä mieltä, että sateenkaareni on ihan nynny, ja lykkäsi käteeni kaksi lettiä silkkivillaa kehrättäväksi. Nämä vetivät kyllä aika hiljaiseksi:



Kirkkaat, pimeässä hohtavat värit eivät ole minun juttuni sitten yhtään. Suhtaudun yleensäkin väreihin tunteellisesti ja kiihkeästi, joten tämän kuidun kehrääminen oli kovin, kovin hankalaa. Vaikka villa oli hyvälaatuista ja sinällään mukavaa kehrättävää, epämieluisat värit häiritsivät niin, että säikeestä tuli epätasaista ja möykkyistä. Yhtenä iltana jopa sammutin valot ja kehräsin television sinisessä loisteessa, jotta en näkisi mielestäni erityisen vastenmielistä punaviolettia. Tämmöistä lankaa sain aikaiseksi:





Voi yök. Kiitos ja anteeksi, Ritvis!

Ymmärrän toki, että jonkun mielestä nuo värit ovat kauniita ja mieluisia, ja mikäs siinä, makuja on monia. Minulle taas nämä värit olivat valtava loikka kauas omalta mukavuusalueeltani. Rakastan värejä, ja tiedän että nillitykseni kuulostaa lapselliselta, mutta... tiedättekös, en mahda sille mitään. Olen värinatsi, enkä muuta voi. Huomaan, että väreistä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta se taitaa olla uuden postauksen paikka.

Retriitti

Olin yksi niistä onnekkaista nopeista (paikat taisivat mennä alle viidessä minuutissa), jotka pääsivät viettämään neuleretriittiviikonloppua Päivölään. Hyvää seuraa, notkuva herkkupöytä, villaa, lankaa, naurua, kyseenalaista huumoria ja finnhitsejä. Parhautta.



Oli lankaa. Paljon lankaa.



Rukkejakin oli aika monta.



Etsi kuvasta etualan sähkörukin kehrääjä.



Sääkin suosi.



Viikonlopun aikana kehräsin kaksisäikeiseksi langaksi kaksi letillistä All Spun Upin böffisilkkiä. Eräs toveri tosin vannoi nähneensä blogissa jo aiemmin ihan samannäköistä käsinkehrättyä lankaa, mutta eihän se nyt voi pitää paikkaansa. Mitään en tunnusta!

Villa ei lopu

Jokunen aika sitten kehräsin Edgewood Gardenilta tilaamani BFL-letin kolmisäikeiseksi mukavan pehmeäksi langaksi (230 m, 119 gr). Alunperin ajattelin kutoa langan lapasiksi, mutta nyt epäröin – lanka on melko tarkkaan samanväristä kuin silmäni, joten siitä tulisi varmasti kiva pipo. Mutta tarvitseeko ihminen kolmatta sinistä Rikke-pipoa? Taitaa tarvita.



Tuo villa tuli ihan uskomattoman tiukkana lettinä, ja pelkäsin jo sen olevan huopunutta, mutta kun letin avasi, villa pelmahti kuohkeaksi. Tykkäsin, tilaan varmasti toistekin.



Tour de Fleece (rukkia polkevien versio Tour de Francesta) alkaa tänään, ja olen varautunut kasalla Louhittaren luolan Tuulian värjäämää suomenlammas-silkkiä. Allons-y!

Norjalaisen valaan laulu

Kehräsin Louhittaren luolan Tuulian värjäämää norjalaista villaa, jonka sain aikoinaan kaikkien aikojen vaihtopaketista (kiitos vielä, J!). 200 gr, 405 m.



Lämmittää myös päätä viileämpinä päivinä.

Veden sävyjä

Kehräsin lankaa, Corgi Hill Farmin BFL/silkkiä, 265 m/140 gr. Ihana kuitu, ihana väri, ihana kehrättävä. Taisin postipakettia avatessani kuiskia "my preciousssss".



Ajattelin että lanka olisi hyvä kaveri kahdelle aiemmin kehräämälleni Pigeonroof Studion BFL/silkille. Väreistä tulee mieleen meren sävyt aurinkoisena päivänä.



Olen kovin innoissani tuosta väriyhdistelmästä, toivottavasti se toimii valmiissa neuleessa toivomallani tavalla.



Mallitilkku ainakin näyttää lupaavalta!

Kotiäidin viikonloppuvapaa

Retriitissä oli mukavaa. Aikaa istua, kehrätä, kutoa, kälättää ja räkättää ystävien kanssa. Taisin olla pikkuisen väsynyt, sillä lauantaina en tullut ottaneeksi yhden yhtä kuvaa, ja muutenkin istua kökötin melko tiiviisti rukin takana. Arvatkaa kenen pienet ikenet pukkaavat poskihampaita? Väsymyksen piikkiin laitan myös sen, että kaikista ihanista houkutuksista huolimatta en ostanut yhtään lankaa.*



Sunnuntaina oli kaunis aurinkoinen päivä, ja reipastuin sen verran, että sain kuvattua aiemmin viikolla valmistuneen huivin. Huivi on yllätyslahja eräälle sukulaiselle, joka on tässä kevään aikana ollut suureksi avuksi perheelleni. Huivin malli on The Age of Brass and Steam Kerchief, jota muokkasin sen verran, että tein yhden ylimääräisen mallikerran ja leveämmän reunuksen. Lanka on yksi suosikeistani, Manos Silk blend -merinosilkki. Lanka oli edellisessä elämässään sivuttain kudottu ainaoikein-huivi, joka oli niin väärän kokoinen ja vähän väärän värinenkin, että jäi kokonaan käyttämättä – lanka ei onneksi näyttänyt olevan purkamisesta moksiskaan. Toivottavasti saaja pitää lahjastaan.



Retriitissä innostuin kehräämään Louhittaren Luolan merinoangoraa. Jännä kuituyhdistelmä siinä mielessä, että vaikka kuitu ei ollut yhtään huopunutta eikä painunutta, se vaati todella paljon venyttelyä ja valmistelua ennen kehräämistä. Pienet angorakuidut siellä varmaan pitivät vieruskaverista tiukasti kiinni. Jos venytti liian kovaa, koko soiro lehahti yhdeksi kuitupilveksi ja karvasi lähiympäristön varsin tehokkaasti. Itse kehrääminen oli kuitenkin helppoa ja rentouttavaa.



Kerratessa rulla tuli aika täyteen, mutta ehkä vielä vähän enemmänkin olisi mahtunut. Langasta tuli pilvenhattaran pehmeää ja kuohkeaa, ja se päätyy jossain vaiheessa kauluriksi tai huiviksi, kunhan keksin kivan mallin. Kriittiset mitat ovat 260 grammaa ja 450 metriä.



Kilkelaukku toimi oikein hyvin:)


*Tai sitten samaan aikaan kurssiaan pitäneitten kristalliotsaisten turbaanipäiden yöllisillä menoilla oli eheyttävä ja voimaannuttava vaikutus viattomiin sivullisiinkin. Vähän kyllä epäilen.

Musteinen Rikke

Töppöjalkakoirain värjäämää böffisilkkiä sävyssä Tropical Ink 2:



...kehrättynä kaksisäikeiseksi paksuksi langaksi:



...kudottuna Rikke-myssyksi:



Aika kiva.

Kuitu yllättää kehrääjän

Jokin aika sitten kehräsin Corgi Hill Farmsin polwarth-kuitua. Tein ohutta, napakkaa säiettä (kyllä kyllä, ihan totta), jonka navajokertasin, edelleen napakalla kierteellä. Tuli nättiä, ohuehkoa, kivanväristä lankaa, jonka arvelin sopivan hienosti kynsikkäisiin. Olin niin tyytyväinen, että hyrinä kuului varmaan naapuriin asti.

Noh. Tuli aika kylvettää lanka. Lämmintä vettä, loraus greipintuoksuista Eucalania ja PUFFF. Lanka kasvoi paksuksi, pyöreäksi, kuohkeaksi naruksi. Pesussa pullahtaminen on kuulemma ihan polwarthin ominaisuus, kertoivat viisaammat. Hetken nikotteltuani totesin, että näköjään osanani on kehrätä paksuja pehmolankoja. Mihinkä sitä kissa viiksistään jne.



Ei tullut kynsikkäitä, tuli... niin, mitäköhän tästä kutoisi? Toinen Rikke, vai ehkä kauluri?

Lisää lankaa!

Itsetehtyä tällä kertaa. Pulukaton pehmoista merinosilkkiä, 116 gr/300 m sävyssä Dusky plum. Väri ei ole todellakaan kuulu omiin suosikkeihini, mutta tämä lanka onkin lahja siskolle.



Louhittaren luolan Valaan syvänmerenlaulu, 60% böffiä, 20% silkkiä, 20% firestaria, 150 gr/380 m – sanoo auringossa isosti bling! Mun kehräämäksi suorastaan tiukkakierteistä lankaa. Pitäkää peukkuja, että lankaa on riittävästi valittua huivimallia varten.



Louhittaren luolan navajokerrattua böffisilkkiä, 86 gr/176 m. Pienoismalli toivoo tästä pipoa, joten pipo tästä tulee.

Lankaa!

Bongaa kuvasta Pienoismalli:



Lankakaupan avajaiset olivat niin hauskat, että onnittelin itseäni meikittömyydestä, ripsivärit olisivat nimittäin olleet pitkin poskia. On se kyllä hienoa, että lähin lankakauppa on kaupungin paras lankakauppa.



Tässä ensimmäiset ostokseni uudesta kaupasta! Omaa tunikaa varten Geilskin Tund uldia, ja etualalla Pienoismallin itse valitsema pipolanka. Pojan isä totesi langan nähdessään että "Eikös meillä kotona ole tuon väristä lankaa jo aika paljon?". On toki, mutta ei tämä olekaan minulle. Äitinsä poika selvästi:)