Lämmikettä

Kyllä täällä piirtämisen välissä kudotaankin! Muutama viikko sitten sain valmiiksi tunikan, joka on juuri sopiva neule hiukan viileisiin sisätiloihin. Lanka on ColourMartin merinoangoraa, joka kutoessa oli paperinarua, ja joka kovakouraisen Fairy-pesun jälkeen pörhistyi yhtä suloisen pehmeäksi kuin tuo nyrpeän näköinen kissamummo.



Muokkasin mallia (Idlewood) aika tavalla, sillä ohjeen lanka oli käyttämääni paljon paksumpaa. Jätin pois sinällään ihan söpöt pikku taskut, ja kauluksesta tein paljon ohjeistettua pienemmän. Ohjeen mukainen kaulus oli valtava, eikä se tuntunut kovin käytännölliseltä. Tuommoinen tavallinen väljä poolokaulus toimii mielestäni mainiosti.



Neuletta on tullut käytettyä jo paljon, tykkään! (Vaikka tuo sinisen sävy onkin minulle vähän vieras. Näin sitä taas rikotaan mukavuusalueen rajoja!)



Eikä tässä vielä kaikki! Viikko (tai kaksi) sitten valmistui myös pipo. Lanka on itsekehrättyä corriedalea, minusta tuo navajokerrattu pyöreä lanka sopii oikein hyvin palmikoihin. Malli on Beaumont inspired hat, jota muokkasin aika tavalla. Käyttämäni lanka oli ohjetta ohuempaa (tässä on nyt kyllä toiston tuntua), joten pipo istuu napakasti. Palmikoiden keskelle tulevat pudotetut silmukat jätin pois, koska en halunnut pipooni ilmastointia enkä kirkkoveneitä. Vähän nuo yhdentoista silmukan palmikot paikka paikoin kiristävät, mutta veikkaan, että neulepinta rentoutuu käytössä. Pipon voi vetää syvälle päähän kun oikein tuulee ja pyryttää.



Tavallista laadukkaammat kuvat otti ihana ja taitava Marja, kiitos!

Still light

Still light valmistui jokunen aika sitten, ja siitä tuli juuri niin kiva kuin toivoinkin!



Lanka on merino-jakki-mohair-silkkisekoitetta ColourMartilta, kudottu 2,75 mm puikoilla pitkään ja hartaasti. ColourMartin langoille tyypilliseen tapaan lanka tuntui kutoessa paperinarulta, mutta ronskin pesun jälkeen se pehmeni ja pörhistyi huomattavasti. Pitkään pohdin, että tohdinko tätä mallia itselleni kutoa – ajattelin että sen sopivan vain hentoisille pajunvitsoille. Onneksi satuin näkemään kauniita versioita muutaman tavallisen kokoisen ihmisen yllä, joten rohkaistuin aloittamaan omani.



Järkyttävän tylsä kudottavahan tämä oli, loputonta sileää pienillä puikoilla – mutta ihan täydellinen matkaneule, etenkin autoon (loputtoman sileän kutominen ympäriympäriympäri on toisaalta kyllä rentouttavaa). Noudattelin ohjetta melko tarkkaan, mitä nyt hihoja kaventelin vähän enemmän ja sivuilla levensin vähemmän, ja taskut aloitin neuvottua myöhemmin. Muutaman lyhennetyn kerroksenkin tein. Pääntietä olisi pitänyt muokata syvemmäksi, mutta siinä uuden neuleen alkuhuumassa unohtui mokoma pikkuseikka. Huomasin virheeni vasta kuherruskuukauden loputtua, ja siinä vaiheessa en todellakaan edes harkinnut purkamista. Taskujen rakenne on mainio, sitä voisin käyttää toisenkin kerran. Niskan nappi on myös hieno pieni yksityiskohta.



Äitienpäivälahjakoru sopii tähän neuleeseen just eikä melkein.



Ilmassa on jo lupaus syksystä, mutta vähän viileämpää saisi olla – tämä Still light on nimittäin todella lämmin. Kuvista kiitos lähilankakaupan Rouva Kauppiaalle:)

Harmaat ruusut

Muutamassa päivässä valmistui Ysolda Teaguen Rose red -myssy. Ohje oli hyvä ja selkeä, tykkäsin. Lanka on robottitakista ylijäänyttä ColourMartin merinokashmiria, joka ennen pesua tuntuu paperinarulta ja pesun jälkeen kissanpennunpehmeältä.

Ennen pesua:



...ja pesun jälkeen:



Luulin että kartionloppu kuluisi mukavasti tähän myssyyn, mutta mitä vielä, lankaa jäi reilusti. Aloitin toisen myssyn saman tien, sillä kyläilemässä olleen, kutomista seuranneen anopin mielestä malli näytti tosi, tosi kivalta. Tein kakkosversion pienimmän koon mukaan, ja lanka riitti juuri sopivasti, vain pari metriä ja mallitilkku jäi yli. Pipon esittelyyn käytin lapsityövoimaa:





Tämä oli ensimmäinen valmistunut 12in2012-haastetyö tälle vuodelle, ja seuraavakin haasteneule on jo päässyt puikoille. Muutenkin olen aloittanut uusia projekteja kuin heikkopäinen, ja taidan aloittaa vielä muutaman, kun kerran vauhdissa olen. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Ihana Harmaa

Ensimmäinen Tuulian metodilla kudottu villatakkini on valmistunut! Siitä tuli vallan kiva. Tykkään!



Suunnitelmana oli yksinkertainen villatakki muutamalla hauskalla yksityiskohdalla höystettynä. Rullautuva kaulus, kanssaneulojan Senecasta apinoidut kädentiet, hupsu pikkutasku iPod nanolle, resoriraita kyljissä kierretyistä silmukoista ja mikä parasta, robottinapit! (Etsystä, tietenkin.)



Tykkään kovasti tuosta funktionaalisesta, mutta oi niin höpsöstä taskusta.



Robotit on ihania:





Ohjeesta tekeminen on mulle to-del-la hankalaa, joten olen ihan ihmeissäni, kun takista tuli istuva ja jokseenkin sopivan kokoinen. Olen valaistunut. Ja edelleen ihmeissäni.



Lanka on ColourMartin paksua merinokashmiria, joka tuttuun tapaan tuntui puikoilla paperinarulta, mutta joka ronskin pesun jälkeen muuttui ihanan pehmeäksi ja pörröiseksi. Muistan pohtineeni viitsinkö ostaa koko lankaa, kun kashmiria oli vain 5 % - onneksi sisäinen lankasnobini tykkäsi väristä niin paljon, että klikkasi "Add to cart"-nappia. Takki valmistui ihmeen nopeasti, kolmessa viikossa, ihan huomaamatta. Hupsista!



Jos jotain muuttaisin, niin pääntie saisi olla ylhäältä ehkä pikkuisen kapeampi, ja koko takki kauttaaltaan ihan vähän väljempi. Väitän että mallitikku huijasi. (Jälkimmäisen ongelman voisi tietysti ratkaista kutistumalla itse hieman, mutta höh, ei huvita.) Seuraavassa villatakissa sitten...



Lankaa on jäljellä vielä kartiollinen, mitäköhän siitä keksis? Jotain kaulan ympärille kieputettavaa ehkä?

Puputakki

Seireenilangasta kudottu pupuvillatakki on valmis! Siitä tuli aika ihana.

Suunnitelman mukaan mentiin: hihansuissa ja kauluksessa ainaoikeaa, nappilista helmineuletta, alhaalla leveä resori. Lämmin, pehmeä ja sopivan kokoinen. Napit Stockalta.



Tuntui että kudoin tätä pienen ikuisuuden, mutta Ravelryn mukaan aikaa meni tasan kuukausi. Kuvat ovat valitettavan marraskuisia (eli terävämpiäkin voisivat olla), mutta minkäs teet, on marraskuu.

ColorMartin lankojen pesu on jollain tapaa samanlainen prosessi kuin pitsineuleen pingottaminen, rumasta ankanpoikasesta joutseneksi. Pesuvesi oli ensin äklön ruskeaa, sitten äklön harmaata, mutta kolmannella kierroksella huuhteluvesi oli kirkasta, ja näki miten neuleen pinta yhtäkkiä aukesi ja muuttui pörröiseksi angorapupuksi.

Mäoonniintyytyväinen.

Seireenilanka

Colourmartilta tilaamani merino-angoralanka alkoi huhuilla kutsuvasti heti kotiuduttuaan, mutta velvollisuuksien vuoksi en voinut aloittaa uutta neuletta saman tien. Tuskallista!





Lanka kertoi heti miksi se haluaa tulla isona:





Colourmartin langat ovat usein ennen pesua kovan ja paperisen tuntuisia, mutta tämäpä tuntui aika mukavalta suoraan kartiolta neulottunakin.





Pesun jälkeen mallitilkku muuttui pehmeäksi kuin pupu:





Velvollisuusneule valmistui vihdoin, ja nyt angoramerino saa jakamattoman huomioni:




Oi onnea.