Siniset salamat

Linnanneitoviikonloppuna ihastuin Neulistin puikoilla oleviin Vasama-kämmekkäisiin, ja voi riemua, näistä löytyy ohjekin!



Minulla on tapana räplätä puhelinta junaa odottaessani, ja sormethan siinä jäätyvät. Ei enää! Näissä kännykkäissä on omat huppunsa peukaloille ja sormille, joten kädet pysyvät lämpiminä. Olihan noissa aikamoinen näpertäminen, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.





Tykkään kovasti tuosta kämmenselän salamakuviosta.



Lanka on The Uncommon Threadin Everyday sportia (väri on Seascape), johon ihastuin niin, että sitä täytyy jossain välissä hankkia paidallinen. Kuvista voi päätellä, että hanskat ovat olleet käytössä jo toista kuukautta, kuvien ottaminen kesti aikansa ja raportointikin meinasi unohtua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!



Hanskat mätsäävät kivasti myös puhelimen kuoriin:)

Lahjontaa

En ole koskaan kovin innokkaasti kutonut joululahjoja (koska aikataulutetut neulomukset tuppaavat stressaamaan), mutta muutaman pehmeän paketin tein viime vuonna. Anopin Sinterklaas-pakettiin kudoin Camp Out Fingerless Mitts -kämmekkäät. Lankoina Sandnes Garnin alpakkaa ja jämälankapussista löytynyttä harmaata villaa (ehkä Karismaa? ei voi muistaa).



Ohje on kiva, ja väriyhdistelmä on mielestäni onnistunut. Anoppi tykkäsi (ja kissaakin kiinnosti).



Sisko sai uudet villasukat, malli on Ullasta löytyvä Petäjä, lanka Lanitiumin merino-kashmir-nylonia.



Petäjä-sukkien pintaneule on kivaa kudottavaa, ohjetta ei tarvitse seurata, mutta joka kerroksella tapahtuu jotain.



Olen kutonut kuudet Camp Out -kämmekkäät ja Petäjä-sukkiakin kaksi paria, kaikki lahjaksi. Pitäisiköhän vihdoin kutoa nuo itsellenkin?

Tyyliniekka

Jos itselläni on jokseenkin tiukkoja mielipiteitä väreistä, niin eipä ole tuo omenakaan kovin kauas puusta pudonnut. Pienoismalli tilasi itselleen pipon, jossa piti olla sinistä ja valkoista sekä keltainen tupsu. Yhdessä sitten valittiin langat, ja tupsulangat saatiin avuliaalta ravelrytoverilta (kiitos, M!). Tuli kyllä aika kiva pipo!



Seuraavaksi poika toivoi samanlaisia kämmekkäitä kuin isillä. No, samaa lankaa ei enää ollut, mutta Frog treen alpakkaa löytyi passeli jämäkerä. Malli mukailee Camp Out mittsejä.



Sukkia poika toivoi juuri tästä langasta (Mind the gap, täältä sitä saa) jo viime talvena, mutta joutui odottamaan syksyyn (koska tuo lapsi kasvaa ihan silmissä, myös maata pitkin). Vähän jouduin jatkamaan muinaisella Opalilla, mutta kivat sukat noista tuli.



Äitinsä poika.

Tammikuun lehdet

Kudoin siskolle syntymäpäivälahjaksi kämmekkäät:



Malli on October Leaves Fingerless Mittens, lanka Wollmeisen Sabrinaa - sopivat kivasti yhteen joululahjamyssyn kanssa. Kudoin nämä kakkosen puikoilla saadakseni tarpeeksi pienen koon - pinnasta tuli samalla mukavan tiivis. Oikein mukava ja selkeä malli, mielestäni tuo peukalon tyvessä oleva lehtiaihe on kaunis. Aion kutoa nämä itsellenikin, sormikkaina, kunhan vain saan päätettyä minkä väriset hanskat haluan (Harmaat? Vai villisti vihreät?). Tämä oli muuten ensimmäinen 14in2014-haasteeseen valmistunut projekti!



Puksulle kiitos sopivan pienten käsien lainasta!

Kuvan vyyhtiä ei vahingoitettu kuvauksissa

Kudoin pehmeät vihreät kämmekkäät, koska lehtiaihe oli niin kiva, ja varastoistani löytyi juuri sopivankokoinen jämäkerä Casbahia. Mikä tahansa syy kutoa Casbahia on hyvä syy. Malli oli kiva, Spring foliage siitä Alana Dakosin kirjasta, jossa malli näyttää nyrpeältä joka kuvassa.



Paras "sujautan tän ihkuvyyhdin povariin hups vaan, kukaan ei huomaa"-ilmeeni. No, ei sentään. Lanka jäi toistaiseksi kauppaan, mutta vain koska en osannut päättää haluanko sitä sukkien vai villatakin verran. Champagne problems.

Välipalaneule

Nappien ompelua vältellessäni kudoin kämmekkäät aikoja sitten kehräämästäni Pigeonroof Studion merinosilkistä. Näistä tuli kyllä kivat!

Sinistä!

Ystävä, joka tuntee heikkouteni erääseen tiettyyn sinisen sävyyn, toi tuliaisina vyyhdin Old Maiden Auntin superwash-merinoa (merci beaucoup, J!). Lanka hihkaisi* haluavansa kämmekkäiksi, joten semmoiset pääsivät puikoille saman tien. Malli on Nalu Mitts. Tykkään kovasti lopputuloksesta, ja aion käyttää tuota kiemurakuviota toistekin. Mikä parasta, lankaa jäi vielä sen verran, että taidan saada uuden sinisen pipon. Niitähän ei voi koskaan olla liikaa:)



(*Ei, en ole sekoamassa. Tunnen muitakin, joille langat juttelevat.)

Kädet lämpimiksi

Käsinkehrättyä lapaslankaa jäi yli kaksi pientä nöttöstä, joista kudoin kämmekkäät Camp out mittens -ohjeella. Hurjan kiva ohje, mies toivoi itselleen samanlaisia, ja taidanpa kutoa yhdet itsellenkin – tämä pari lähtee lämmittämään syntymäpäiviään viettävän ystävän käsiä.



Kuvista kiitos kaunis lähilankakaupan kauppiaalle:)