Palkkiraitoja ja väärä väri

Viime keväänä messuilla kävi niin, että aivan oudon värinen lanka puhutteli niin kovaäänisesti, että se oli pakko ostaa – vaikka hyvin tiesin, ettei se sovi minulle yhtään. Mutta kun oli niin nätti! Ja jännä! Satuin kotona mallailemaan vyyhtiä parin harmaan vyyhdin viereen, ja lamppu syttyi: raitoja!



Langat ovat kaikki The Uncommon Threadilta, vaaleanharmaa nimeltään Plata, tummanharmaa Cobble ja hurmaava outoväri Meadow Grass, Tough sockia ja Super sockia. Hankin kaikki harmaat langat kanssaräveltäjien varastoista, siksi tuossa on sekaisin kahta erilaista pohjalankaa. Oikein kivoja olivat molemmat, saattaisin käyttää toistekin. Vaaleaa harmaata meni kaksi vyyhtiä, tummaa ja kellertävää yksi kumpaakin.



Lämpimät sävyt eivät oikein sovi minulle, mutta kun on viileää harmaata lähinnä kasvoja, niin menee vääräkin väri aivan hyvin. Tuo Meadow grass muuten vaihtaa hauskasti sävyään valon mukaan, välillä se on selvästi keltaisempi, välillä vihreämpi. Mallina on taas kerran The Tailored Sweater Method (saatavilla nykyään myös kirjana, jos mieluummin suomeksi lukee ohjeita).



Halusin paidasta mahdollisimman yksinkertaisen, joten tein käännetyt hihansuut ja helmat, pääntiellä on icord (Mikä se on suomeksi? Tuppilo?). Hihoissa ja sivuilla on nostetuin silmukoin tehty valesauma. Hihat ovat sen verran pitkät, että peittävät rystyset.



Onnistuin kerrankin ompelemaan käännökset siististi!





Paita valmistui hämmästyttävän nopeasti, puolessatoista kuukaudessa. Yleensä ohuen paidan kutomiseen menee paljon kauemmin, mutta joululoma ja raidat olivat yllättävän tehokas yhdistelmä (tiedättehän: räntäsade, ei viitsi lähteä ulos ja kudon vaan tän raidan loppuun vielä).



Aika kiva tuli, vaikka itse sanonkin!

Kesätakki

Yleensä olen vannoutunut villan kannattaja, mutta joskus on hyvä varovasti astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Tarvitsin uuden kesävillatakin (ilman sitä villaa), ja langaksi valikoitui pellavaa ja puuvillaa sisältävä BC Garnin Alllino. Mallia en sentään mennyt vaihtamaan, The Tailored Sweater Methodilla mentiin taas kerran (laskujeni mukaan tämä oli TTS nro 19*).



Lanka oli ihan kivaa, ei ollenkaan niin kovaa ja kuollutta kuin etukäteen pelkäsin, mutta eihän se nyt mitään villaa ollut. En tiedä teistä, mutta omissa käsissäni villa tuntuu joustavalta ja elävältä, kasvikuituiset langat taas elottomilta ja lötköiltä. Saattaisin tosin ehkä joskus kokeilla ihan täyspellavaistakin lankaa. Ehkä. Tai pellavan ja villan sekoitetta.



Siskoni mielestä kudon aina samanvärisiä neuleita, mutta kyllä tämä minun silmissäni on raisusti ihan erivärinen kuin tavallisesti, vallan vihreä. Että tässä on kolisteltu laatikon reunoja vähän enemmänkin!



Kyllä tästä ihan käyttövaate tuli. Mutta seuraavaksi pitää kyllä saada puikoille taas villaa!


*Pitää varmaan keksiä jotain kivaa seuraavaan versioon, pyöreitten lukujen kunniaksi. Ehdotuksia?

Harmaita

Viimeistely, se on joskus työvaiheista hitain. Sain itse takin kudottua jo ennen joulua, mutta nappien ompelu vei sitten pari kuukautta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Malli on Tailored Sweater Method (taas), lanka The Uncommon Threadin merino sportia.

Aloitin villatakin Magnolia cardiganin ohjeella, mutta aika pian totesin, ettei 80-luvusta ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta voisin käyttää pudotettua hartialinjaa vaatteissani (muotitraumoja, kai näitä on muillakin?).



Ihan mukava perustakki tästä tuli, käy melkein kaikkien vaatteiden kanssa. Vähän pidempi se olisi saanut olla, mutta lanka otti ja loppui kesken (eikä riittänytkään, mutta onneksi sain kaverilta jämiä, kiitos H!) Robottinapit pääsivät taas käyttöön, alkuperäisen takin kun olen jo aikoja sitten uusiokäyttänyt.



Mekkokin on omaa tuotantoa, mutta nyt en ole ihan varma että tuliko hitti vai huti. Sammalpolku-kangas on ihanan pehmeää ja kuvio on hauska mutta... En oikein osaa käyttää kuviollisia vaatteita. Ja näyttääkö se nyt kuitenkin yöpaidalta? Saa nähdä kuinka mekolle käy, ehkä siedätän itseäni kuviokankaisiin käyttämällä tätä kotona.



Ei kai kukaan kuvittele, että meillä voisi kuvia ottaa ilman karvaista avustajaa?

Hyviä hetkiä

Muutama viikko sitten sain valmiiksi Simple sprinkle -kaulurin. Ohjeen vaatimia paksuja lankoja ei varastostani juurikaan löydy, mutta hyvin onnistui dk-vahvuisellakin langalla. Tykkään kovasti noista väreistä, mitä nyt tuo yksi kohta vasemmalla olalla vähän häiritsee (turhan jyrkkä kontrasti tumman ja vaalean langan välillä). Käännänkin sen kohdan yleensä niskan puolelle piiloon. Yhden raitaosion purin kokonaan pois, kun se ei kertakaikkiaan istunut kokonaisuuteen.



Viime kesänä aloitettu villapaitakin valmistui vihdoin. Malli on taas kerran The Tailored Sweater Method, lanka on Ziljan varastosta kotiutettua Hopeasäikeen sukkalankaa. Langan neuletuntuma oli vähän turhan puuvillainen omaan makuuni, mutta neulepinta tuntuu mukavalta, ja värit käyttäytyivät hyvin, ei tullut yhtään lätäkköä, salamaa tai seepraraitaa.



Aika kiva peruspaita! Tykkään erityisesti kauluksesta, ja tuosta poronsarvisesta napista, jonka isä toi Lapintulaisena joskus 70-luvulla.



Kuvat otti ihana Terhi mukavan messuretkemme jälkeen. Kiitos!



En ole pariin vuoteen käynyt messuilla, mutta nyt tuli huolella koluttua Titityyn ja Kerän nurkka, kaikenlaisia ihanuuksia löytyi. Raitatunika, kirjoneulelapaset, sormikkaat ja raitapaita sekä kesämekko, kuvassa aloittamista vaille valmiina.



Ostoskassista oli hupia vielä kotimiehellekin.

Raidallinen valas

On täällä sentään kudottu, vaikka muuten onkin ollut hiljaista! Joskus alkutalvesta näin useammankin kivan raitavillatakin Ravelryssä, mutta takkien ohje, Blue Sands, ei oikein napannut (siinä oli liikaa asioita yhdessä paketissa minun makuuni: raitoja, pintaneuletta ja vielä erimittaiset helmat, taskutkin jotenkin oudot). Raidat jäivät silti mieleen pyörimäään, ja kun lähilankakauppaan tuli houkuttelevaa uutuuslankaa, niin siitä se ajatus sitten lähti.



Perusvillatakki The Tailored Sweater Methodilla (jota suosittelen lämmöllä) sport-vahvuisesta Louhittaren Luolan Väinämöisestä, 2,75 mm puikoilla. Lankaa kului melko tarkkaan 650 gr, Valaan laulua (tietenkin!) yksi vyyhti, Hopeaa (tuo vaaleampi harmaa) kaksi ja Savua kolme ja puoli. Tykkäsin langasta, vaikka se pikkuisen halkeilikin kutoessa. Valmis neulepinta on siisti ja mukavan tuntuinen, eikä nypyistä ainakaan vielä näy merkkiäkään. Tykkään myös takin pienistä yksityiskohdista, nurjasta raidasta miehustan ja nappilistan välissä, taskunkäänteen nurjasta taitoksesta. Löysin vielä just sopivat napitkin!



Tästä tuli kyllä aika kiva! Takki istuu hyvin, ja ehti olla ahkerassa käytössä reilun viikon, ennen kuin kesä tuli kaupunkiin. Aluksi vähän arvelutti, että tuleeko liian levoton, kun on kolme väriä ja kontrastia ja... no, semmoisia yksiväristen neuleiden ystävän murheita.

Koristeltu harmaa

Viime kesänä aloitin kertarytinällä monen monta villatakkia, ja niin ne vain pikku hiljaa valmistuvat, katsokaa vaikka!

Tämä neule onnistui paremmin kuin uskalsin toivoa - värit käyvät mainiosti yhteen (tuo sininen oikein hehkuu!) ja takki istuu hyvin.



Harmaa lanka on Honkarinteen tilan suomenlampaan karitsan villasta kehrättyä, olen ostanut sitä useampana vuonna Tuomaan markkinoilta. Suloisen pehmeää, mutta samalla aika rustiikkista lankaa - oikein mukavaa kudottavaa. Hassua kyllä, eri vuosina ostetut vyyhdit ovat olleet tismalleen samaa sävyä, mikä tarkoittaneee sitä, että karitsatkin ovat olleet saman värisiä (tai ehkä tuo sävy on saatu sekoittamalla eri värisiä villoja?). Hehkuva sininen on Louhittaren luolan Louhitarta sävyssä Valaan laulu (tietenkin!), tummempi keltainen on samaa lankaa sävyssä Oliivi. Tumma indigonsininen on Riihivillalta, ihan vaalea keltainen on aikoja sitten käydyn kasvivärjäyskurssin tuloksia.

Kudoin takin ylhäältä alas ilman saumoja (tai no, onhan tuossa kyljissä nostetuin silmukoin tehdyt valesaumat), malli on vanha tuttu The Tailored Sweater Method, jota suosittelen lämpimästi. Kirjoneulekuviot sommittelin ruutupaperille tyyliin "oisko vaikka tämmönen kiva".



Kirjoneuleen kutominen tasona oli järkyttävän hidasta. Parikymmentä vuotta sitten kudoin monta kirjoneulepaitaa paloina (ja vielä suorilla puikoilla, kun en muusta tiennyt), enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Ehkä olin silloin nopeampi tai kärsivällisempi, ehkä aika kultaa muistot, ken tietää. Ihan heti en kyllä kirjoneuletta enää tasona aio kutoa, sen verran söi hermoja tuo alahelma. Lopputulos on onneksi vaivan arvoinen.





Ainoa harmituksen aihe on se, että tämä villatakki on sopiva vaate paukkupakkasille, eikä niitä ole tänä talvena juuri ollut. Ensi talvena sitten, toivottavasti silloin saadaan lunta ja pakkasta. Kuvista kiitos ihanalle Marjalle!

Merellisiä raitoja

Kun keltaraitaisesta takista jäi yli Cascaden harmaata fingeringiä, ja samoihin aikoihin sain lahjaksi vyyhdin Louhittaren Luolan Väiskiä sävyssä Itämeri, ja kun raitakuume riehui edelleen täydellä voimalla, niin siitä se ajatus sitten lähti.



Mallina taas kerran TTS, käännetty alahelma, rullautuva kaulus ja hihansuut. Vähän vielä mietin, että pitäisikö hihoja jatkaa pikkuisen pidemmiksi - katsellaan hetki, miltä tuntuvat käytössä. Sininen näyttää hauskasti harmaan rinnalla kiiltelevän melkein metallisen oloisena. Aika kiva tuli!





Cascade 220 fingering + Knitlob Lair's sock yarn in colourway Baltic sea + The Tailored Sweater Method = a simple stripey sweater. Not too bad!

Toinen kuudesta

Muistatteko heinäkuussa esittelemäni kasan keskeneräisiä villatakkeja? Ensin valmistui Driftwood, ja nyt Sauble, tai no, Saublen serkku. Kyseessä on Laura Chaun nätti malli, joka ohjeen mukaan kudotaan paloina alhaalta ylös – paitsi jos inhoaa saumojen ompelemista, eikä ole ihan varma langan riittävyydestä. Nappasin siis mallineuleen ja kudoin takin ylhäältä alas TTS-menetelmällä. Hiukan pidemmät hihat olisivat olleet mieleisemmät, mutta tuon mittaisiin lanka riitti, ja niillä mennään. Lanka on Sweet Fiber Yarnsin käsinvärjättyä merino-kashmir-nylon-sukkalankaa, aivan ihanaa.



Koska keskeneräisten villatakkien pino näytti yhtäkkiä kovin pieneltä, aloitin viime viikolla vielä yhden villatakin, ja saattaapa olla, että luon kohtapuoliin silmukat toiseenkin. Oi mopo, missä lienet?



Do you remember the pile of cardigans in progress I showed you back in July? Well, Driftwood is finished, and so is Sauble - or a sort of Sauble. This pretty cardigan, designed by Laura Chau, should be knitted in pieces from the bottom up, but since I wanted to use up all the yarn I had (and seaming really isn't my forte), I modified the pattern to be knit top-down (using The Tailored Sweater method) in one piece. In a perfect world I would've had more yarn to make the sleeves just a little bit longer, but oh well, they are what they are. The yarn is a lovely merino-cashmere-nylon blend from Sweet Fiber Yarns.

So, after finishing two out of six WIPs, I felt the urge to cast on another cardigan, and I just might've knitted a swatch for just one more... Moderation, is it something to eat?

Tuttua ja turvallista, tulta ja tappuraa

Nyt jos koskaan ollaan tiukasti mukavuusalueella, avainsanoina TTS, petrooli, villatakki ja ainaoikea. Viime kesän alussa aloitin omatoimi-TTS:llä villatakin Wollmeisen sukkalangasta, värinä oi niin kaunis Neptun. Ajattelin kutoa tylsiä sileitä osuuksia kesäloman auto- ja junamatkoilla, ja sitten lopuksi tehdä helmaan ja hihansuihin hienot palmikot. Sileä osuus valmistuikin nopeasti, mutta sitten meno hyytyi. Suunnittelemani palmikkokuvio oli alunperin kudottu alhaalta ylös pyörönä, ja likimain joka kierroksella tapahtuu jonkinlaista silmukoitten kiepauttelua. Minä taas kudoin takkiani ylhäältä alas ja tasona. Eihän siitä mitään tullut, ja neule joutui jäähylle kuukausiksi. Muutama viikko sitten sisuunnuin, purin pois palmikontekeleet ja kudoin helmaan, hihansuihin ja nappilistoihin sekä pääntielle tyynesti ainaoikeaa. Ratkaisu on mielestäni toimiva, sillä takin väri on niin intensiivinen, että palmikot eivät kuitenkaan olisi saaneet ansaitsemaansa huomiota (jos nyt olisivat edes onnistuneet, mokomat).



Lopputulos on mielestäni onnistunut, mutta itse kutominen oli kyllä aikamoista tahkoamista. Lanka, niin villaa kuin onkin, tuntuu nimittäin puikoilla aivan puuvillalta – enkä pidä puuvillan kutomisesta. Siitä puuttuu täysin villan kimmoisuus ja eloisuus, ja valmis neulekin tuntuu painavalta ja laskeutuu puuvillamaisesti. Väri on kuitenkin niin upea, että kärsimys kannatti.



Keräsin vyyhtejä sieltä täältä, ja valmiista pinnasta huomaa selvästi eron eri värjäyserien välillä. En anna sen häiritä.



Puikkokoko oli 2,75 mm, ja lankaa kului 3,5 vyyhtiä, jos en ihan väärin muista. Napit löytyivät omista varastoista. Ravelryssä takki löytyy nimellä Vonken en vuur (tämän voisi kääntää vaikka tulta ja tappuraa), mikä johtuu siitä, että aloittaessani neuletta piporadioni soitti tauotta belgianpoppia.

Musteen ja indigon sävyjä

Maaliskuun lopulla lähilankakauppaani Villavyyhtiin tuli myyntiin Ilun musteisen siniseksi värjäämää Aholaidan tilan rouheaa lanoliinista villalankaa. Varomattomasti otin yhden vyyhdin käteeni ja kohta oli syli täynnä villaa, jota en pystynyt laittamaan takaisin hyllyyn. Lanka ilmoitti päättäväisesti haluavansa villatakiksi, mieluiten heti. Suunnitelmissa oli yksinkertainen villatakki isolla kauluksella, omatoimi-Tailored Sweater -menetelmällä.*



Aloitin kutomisen heti samana iltana, ja kudoin vain ja ainoastaan tätä villatakkia, mikä on jokseenkin ennenkuulumatonta, sillä tavallisesti minulla on oikea haaremi keskeneräisiä neuleita. Tasan kuukaudessa tuli valmista! Ihan suunnitelmien mukaista takista ei tullut – kudoin alussa niin tohkeissani, että pääntiestä tuli liian iso suunnittelemalleni kaulukselle. Mutta eipä tuo suuremmin harmita, tykkään tuosta suunnitelma B:stä aika tavalla. Alareunaan tuli ainaoikeaa joustimen sijasta, samoin kaulukseen ja hihansuihin. Sivuilla ja nappilistassa on kierretyin silmukoin kudottua resoria (noita kyljen vauhtiraitoja olen käyttänyt muutaman kerran ennenkin). Napit ovat nekin Villavyyhdistä.





Taskuihin en ole täysin tyytyväinen. Normaalisti poimin taskun alareunan silmukat valmiista neuleesta, ja kudon taskut paikoilleen. Tällä kertaa jätin taskun silmukat apulangalle, ja kudoin lopuksi taskun sisäpuolen. Virhe! Taskuista tuli hiukan liian kapeat, ja paikkakin on vähän väärä. Kyllä noihin silti puhelin ja avaimet mahtuvat, mutta eivät ne niin siistit ole kuin soisin.



Hihoista tein tarkoituksella hiukan ylipitkät, ne voi taittaa siististä kaksinkerroin, mutta jos käsiä palelee pyöräillessä tai lastenvaunuja lykkiessä, hihat voi vetää kämmeniä lämmittämään.





Omasta mielestäni olin aika hurja, kun turvallisen petrolinsinisen sijasta valitsin musteista indigonsinistä lankaa (siis aivan eri sinisen sävy! hui!), mutta kuten mieheni totesi, takki näyttää aika samalta kuin muutkin villatakkini. Joku ikävämpi ihminen voisi moittia tylsäksi, mutta pidän enemmän versiosta "olen löytänyt oman tyylini ja pidän siitä kiinni".





*Olen kutonut tuolla mainiolla menetelmällä jo niin monta villatakkia, etten enää käytä ohjelmaa silmukoitten laskemiseen. Mallitilkusta lasken alun silmukat, ja loppu sujuu sovittamalla ja maalaisjärjellä. Suosittelen menetelmää lämpimästi kaikille, jotka pitävät istuvista neuleista ja inhoavat saumojen ompelemista.