Vasarahai

Vanhat kesähousuni saivat uuden elämän vasarahaina. Vähän olisin halunnut vielä hioa yksityiskohtia ja tehdä paremmat silmät, mutta kun vieressä hoetaan joko se vasarahai on valmis? äiti milloin se on valmis? äiti eikö se vieläkään ole valmis?, niin totesin että menköön noin.



A new lease of life for my old summer trousers: a hammerhead shark.

Lahjontaa

Ompelin kesällä syntyneelle tyttöselle lahjaksi pitkäkorvaisen pupun, kankaina miehen vanhojen sammareitten lahkeet ja pätkä jotain marimekkolaista, huivin lanka on jämälankapussista.





Samainen tyttö sai myös junasukat pieniä varpaita lämmittämään, lanka on muinaista Regiaa, jämälankapussista löytynyttä sekin. Miten äkkiä sitä unohtaakaan kuinka pieniä ne vauvojen varpaat ovat!



Pohjoiseen postitettu syyskuun hippo on tällä kertaa kassi, kankaan olen ostanut monta vuotta sitten japanilaiselta Etsy-kauppiaalta:



Aika hilpeä kangas – sitä jäi vielä, joten taidanpa ommella omalle väelle uuden kirjastokassin.



Jostain syystä kangasvaraston koko on viime aikoina alkanut ahdistaa, joten veikkaanpa että lähiaikoina ompelukonetta tulee poljettua tavallista enemmän. Mekko, hame vai paita, kas siinäpä pulma.

Villatakin uusi elämä

Pari vuotta sitten kutomani villatakki oli tullut tiensä päähän, mutta en millään raaskinut heittää reuhkaksi käytettyä neuletta roskiin. Päähän pälkähti ajatus, ja heitin neuleen kirjopyykin sekaan huopumaan. Hiukkasen saksintaa, muutama sauma, kirjontapistoja ja kas, harmaavalashan se siinä. Täytteenä on itseensä ottanutta kehruuvillaa, vähän vähemmän napakasti täytettynä, niin että pehmoista valasta on mukava halia. Simät kirjoin villalangalla, samoin merirokot (pistoina french knot ja bullion knot, mitä lienevät suomeksi).



Kaikki valaaseen käytetyt materiaalit ovat kierrätettyjä tai jämiä, mikä on ainakin minulle tekemisen kannalta todella vapauttavaa. Uuden kankaan leikkaaminen hirvittää aina vähän (kun se on uutta ja voi mennä pieleen ja sitten se on pilalla), mutta kangasta, joka on jo kertaalleen ollut jotain muuta, voi saksia rennommalla otteella. Jos ei onnistukaan, ei vahinko ole suuren suuri.



A couple of years ago I knitted a cardigan, and wore the daylights out of it. It now has a new life as a grey whale.

Hiphei hippo!

Heinäkuussa kudoin muutamassa illassa hassun pienen hipon. Ohje, Hipponymous, on mukavan selkeä, ja lisäksi saumaton, mikä on aina plussaa. Lankavaraston uumenista löytyi paksun Pirkkalangan jämiä, jotka sain kulutettua viimeisiä metrejä myöten. Täytteenä on superlonia, ja hippo pyörähti muutaman kerran pyykkikoneessa, jotta neulepinta tiivistyi hieman. Kaulahuivi on itsekehrättyä merinosilkkiä, jonkun villatilauksen mukana tullut näytenöttönen. Eipä tule hipolle kylmä uudessa kodissaan - terkkuja vaan sinne pohjoiseen!





Some time ago I knitted a funny little hippo. The pattern, Hipponymous, was easy to follow, and the whole thing was knitted seamlessly, which in my opinion is always a bonus. The yarn was some leftovers from the most ancient part of my stash. The scarf around the hippo's neck is handspun merinosilk - that way she won't catch a cold in her new home.

Ichthyosaurus

Pienoismallin kanssa lueskeltiin kirpparilta löytynyttä mainiota Knuffel beestjes -kirjaa, ja poika valitsi sieltä muutaman toivelelun. Aloitin helpoimmasta, eli kalalisko Ichthyosauruksesta.



Kangas on ostettu Ikeasta kauan, kauan sitten, siitä piti tulla kassi joogamatolle. Noo, kerrankos sitä suunnitelmat muuttuvat matkan varrella.



Käyttäjä on kovin tyytyväinen, ja tilasi jo seuraavan sauruksen.

Neljä

Eilen meillä ei juhlittu ystävänpäivää, vaan Pienoismallin nelivuotissynttäreitä. Päivänsankari on edelleen hurjan kiinnostunut dinosauruksista, joten ompelin pojalle lahjaksi pteranodonin.





Materiaalina jälleen kerran miehen vanhat sammarit ja muuttama tilkku vanhoista pellavahousuista. Siipien sisällä on kankaaseen käärittyä rautalankaa, pysyvät noin vähän paremmin asennossa.



Ohje on peräisin tästä mainiosta kirjasta, jonka löysin Hollannista kirpputorilta viime syksynä. Aivan loistava opus! Ei mitään perinteisiä nalleja ja pupuja, vaan dinosauruksia, liskoja ja lohikäärmeitä, nostalgiseen 1970-luvun tyyliin riemunkirjavista kankaista ommeltuina. Kaavat ja ohjeet ovat varsin vapaamuotoisia, mutta pienellä pähkäilyllä niistä selviää. Tässä vielä kuva kirjan pteronodonista, tuossa etualalla lentelee rhamphorhyncus.



Lahja oli mieluinen, ja dinosaurusleluja tilattiin heti lisää – mieluiten "kaikki dinosaurukset ja meren eläimet", mutta siihen eivät taida aika, housunlahjevarasto saati taidot riittää. Mutta melkoisella varmuudella voin luvata, että housunlahkeista ommeltuja dinoleluja nähdään tässä blogissa vielä monen monta kertaa.



Kakkua leivottiin tietysi myös – ohjeen nappasin Kauhaa ja rakkautta -blogista. Lisäsin täytteeksi banaania ja kermavaahtoa, koska päivänsankarin toiveena oli suklaatäytekakku. Kakku oli tuhtia mutta oikein hyvää. Nelivuotiskakkuun sopii legoukko koristeeksi enemmän kuin hyvin.



Helmikuu on mielestäni aina ollut vähän tylsä välikuukausi talven ja kevään välillä, mutta nykyään se sujuu paljon mukavammin kaksien synttärien voimin!

Yksi

Meillä juhlittiin eilen Palleroisen ensimmäistä syntymäpäivää. Pikkuruisesta varaslähdön elämään ottaneesta rääpäleestä on kasvanut touhukas, ehtiväinen, aurinkoinen, melkein-kävelevä iso poika. Viisas lastenlääkäri sairaalassa sanoi, että vuoden päästä kukaan ei huomaa, että alkutaival oli vähän kivikkoinen. Silloin sitä ei meinannut uskoa, mutta onneksi lääkäri oli oikeassa. Tein pojalle lahjaksi oman unikisun, sillä isoveljelle unikisu on tärkein unikaveri – oltiin jo vähän huolissaan, kun pikkuveljellä ei ollut omaa kisua. Toistaiseksi kakku oli kyllä pehmeää pakettia kiinnostavampi.



Tässä kisut yhteispotretissa, ja kuten näkyy, toista on halattu tiukasti monena yönä. Materiaalina molemmissa vanhat kesähousut, ja jemmasta löytynyttä puuvillaa.



Äidin pikku hurmuri:)

Äitivalas

Jos edellinen ompelus oli pieni ja tarpeellinen, niin tämä on iso eikä ollenkaan välttämätön. Ompelin pojille vielä yhden valaan, jossa koon määräsi lahkeen pituus. Tulihan siitä aikamoinen, puolivuotiaan vauvan kokoinen – Pienoismallin mukaan tämä on äitivalas.



Valasta on mukava halia, ja se toimii myös tyynynä löhöilijälle. Pojat tykkäävät.



Seuraavaksi lelutehtaalta on tilattu sammakko, jonka voi laittaa taskuun. Onkohan mulla vihreää kangasta?

D niinkuin dinosaurus

Kolmivuotias on valtavan kiinnostunut dinosauruksista, tunnistaa kymmeniä erilaisia nimeltä* ja dinosauruskirjoja pitää lainata joka ainoalla kirjastoreissulla. Ei siis tullut yllätyksenä, että äidin lelutehtaalta toivottiin dinosaurusta, mieluiten mallia brachiosaurus. Onneksi valinta ei kohdistanut triceratopsiiin, sillä sen kokoaminen olisi ollut ehkä hiukan turhan haasteellista.



No, tuumasta toimeen, vanhat kesähousut palasiksi ja ompelemaan. Aikamoista purkamista ja palasten lisäilyä, levennystä siellä ja kavennusta täällä – kolmiulotteinen hahmottaminen ei ole vahvimpia puoliani. Valmista tuli kuitenkin – vähän vino, mutta aika sympaattinen.



Brachiosaurus on jo päässyt mukaan pelaamaan muistipeliä, kirjastoon ja hiekkalaatikolle. Karvainen keisarinnakin kävi tutkimassa uusimman tulokkaan.



Saisihan niitä leluja tietysti helpommalla kaupasta, juuri viime viikolla näin hurjan söpön stegosauruksen lelukaupassa. Mutta mutta. Niitä kaupan leluja kertyy kuitenkin väistämättä isot kasat, ja meillä suuri osa huvista on se, että yhdessä suunnitellaan lelua, seurataan valmistumista ja lopulta saadaan uusi otus leikkeihin. Haluan, että lapseni oppivat pitämään itse tekemistä tavallisena arkipäivään kuuluvana touhuna, ja vähän isompina innostuisivat itsekin tekemään, rakentamaan ja askartelemaan. Toivoa ainakin on, sillä pienoismalli on jo ilmoittanut haluavansa isojen poikien ompelukoneen ja rukin, kunhan vähän vielä kasvaa.


*Pakko tunnustaa, että ennen lasten tuloa tunnistin tasan tyrannosaurus rexin, mutta nykyään tunnen jo ainakin toistakymmentä dinosauruslajia – oma suosikkini on parasaurolophus. Hurjan mielenkiintoista itse asiassa, ajattelin jossain välissä etsiä käsiini aikuisille tarkoitetun dinosauruskirjan.

Tee se itse -valas

You can find the tutorial in English here.

ETA in February 2012: Hi! Nice of you to stop by! There will eventually be an English translation of this tutorial, so please have some patience:)

In the meanwhile, I'm sorry to put up this disclaimer: It's OK to link back to this post, but it is not OK to copy all the photos and the tutorial, or translate it to another another language. Posting this as your own creation is even worse. Making whales for yourself or as gifts is ok, selling them or producing them commercially is so not OK. Would you be happy if you had this happen to something you made and shared on your blog? Didn't think so. Stealing just isn't nice.

Ja mainittakoon sama myös suomeksi: valaitten ompelu omaan käyttöön tai lahjaksi on OK, mutta kaupallinen käyttö ja kopiointi on kielletty. Kuvien ja tutoriaalin kopioiminen ei myöskään ole sallittua.



Denimvalaan ohjeesta tuli useampikin kysely, mikä ilahdutti kovin ja kauhistutti vielä enemmän – en nimittäin tule kovin hyvin juttuun ohjeitten kanssa. Koska Pikkuveli tarvitsi joka tapauksessa oman valaansa (joitain leluja ei todellakaan jaeta veljen kanssa), dokumentoin prosessin kaikkine mutkineen. En kauheasti suunnittele etukäteen, ja lelu muotoutuu tehdessä. Pahoin pelkään, että selostus pikemminkin hämmentää kuin innostaa (ja aiheuttaa päänsärkyä kaikille siistin ompelun ystäville), mutta menköön.

Valaaseen tarvitaan laje vanhoista farkuista, pikkutiplu sinistä puuvillaa silmiä varten, täytevanua, ompelukone, lankaa ja hiukan kärsivällisyyttä.



Aloitetaan leikkaamalla farkunlahkeista valaan selkäpalat (2 kpl), vatsapuoli (2 kpl), pyrstö (2 kpl) ja evät (4 kpl). Vatsapaloissa oikea puoli on farkun nurja puoli.



Vatsapuolen muodon voi kopioida selkäpalasta. Tässä paljastuu, että piirrän kaavat suoraan kankaalle punaisella kuulakärkikynällä.



Ommellaan pyrstöpalat yhteen, käännetään ympäri ja ommellaan muutama koristesauma (tykkään käyttää jotain kankaasta erottuvaa väriä). Sama homma eville.



Ommellaan selkäsauma.



Ommellaan vatsakappaleen saumat kankaan nurjalle puolelle. Sauman pitää kaartua hieman, kappaleen muotoa noudatellen.



Liitetään selkä- ja vatsakappaleet toisiinsa, muistetaan sujauttaa evä kappaleitten väliin.



Käännetään ympäri ja tarkistetaan, että evä on hyvässä asennossa. Ei kiinnitetä huomiota Pienoismallin pöydälle levittämiin omenanpalasiin.



Huomataan, että selkäpuoli on liian pullakka, ja ommellaan uusi sauma.



Kiinnitetään pyrstö selkäkappaleisiin. Todetaan, että vähän vinoon meni, mutta päätetään pitää sitä pikantin persoonallisena yksityiskohtana.



Ommellaan silmät. Tätä varten tarvitaan pyöreä pala puuvillakangasta, joka ommellaan käsin tiuhoin pistoin kiinni hieman evien etupuolelle. Silmät voisi tietty kirjoakin, tai ostaa valmiit kaupasta, mutta tykkään tällä konstilla syntyvistä. Tässä vaiheessa voi ommella myös suuta merkkaavan sauman.



Lisätään musta ja valkoinen tiplu. Ihan tavallinen ompelulanka kelpaa.



Ommellaan vatsanalussauma (ja jätetään pyrstön tienoille kolo täyttämistä varten), ja huomataan, että valaan vatsakin on liian pullakka. Lisätään pari vekkiä lisää, ja uusi sauma.



Käännetään ympäri, täytetään napakasti ja ommellaan käsin kiinni täyttöaukko.





Tadaa! Valas on valmis!



Vertailun vuoksi molemmat valasveljekset yhteiskuvassa, ylempi Pienoismallin ja alempi Pikkuveljen. Hauskasti samannäköiset, ja kuitenkin erilaiset, ihan niinkuin pojatkin.



Tämä kuva taitaa kertoa kaiken oleellisen meidän huushollista:)



Laaduntarkkailija.

En tiedä tuleeko näistä neuvoista hullua hurskaammaksi, mutta jos joku rohkea innostuu valaita ompelemaan, niin niitä olisi oikein kiva nähdä!