KAListelua

Joulun alla innostuin osallistumaan jo toistamiseen Titityyn Mysteerihuiviklubiin. Mallin oli suunnitellut Veera Välimäki, lanka oli Louhittaren luolan Tuulen tytärtä väreissä keltamulta ja platina.



Välimäelle tuttuun tapaan ainaoikeaa, raitoja ja lyhennettyjä kerroksia, rentouttavan yksinkertaista kudottavaa. Reunuksen kohdalla sävelsin omiani, koska en kerta kaikkiaan saanut ohjeen mukaan tehden nättiä jälkeä – neljä kertaa yritin, ja lopputulos muistutti joka kerralla haukiverkkoa. Jatkoin siis ainaoikeaa ja lyhennettyjä kerroksia, ja mielestäni tuli ihan kiva noinkin - muoto vain muuttui hartiahuivista pitkäksi kaulaliinaksi.



Harmaan ja keltaisen yhdistelmä toimii kyllä aina. Tykkäsin langasta, voisin hyvinkin käyttää sitä toistekin (myönnetään, villapaitasuunnitelma on jo mielessä).

Oi kuusipuu

Tuossa joku aika sitten valittelin, että pipon sävy ei sovi kaulurin sävyyn. No, nyt sopii!




Malli on Tincan Knitsin Sitka Spruce. Ohje on selkeä ja helppo seurata, mutta jösses että oli hidasta tuon mallineuleen tikuttelu! Ranteetkin tykkäsivät vähän huonoa kaikista kierretyistä silmukoista, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.




Lanka on De Rerum Naturan Gilliatt, jota ostin yhden kerän ihan vain kokeillakseni, kun oli pehmeää, niin nätin väristä ja luomuakin vielä. Niinhän siinä kävi, että tätä on pakko saada lisää, ainakin villatakillinen, tai ehkä kaksi. Miten tässä nyt taas näin kävi?

Talvivarustelua

Joskus keväällä näin jossain hienon pipon, jossa oli rukseja. Myssy jäi vaivaamaan mieltä, mutta en millään muistanut missä sen olin nähnyt, ja olikohan kyseessä ihan joku mallikin. No, eipä tuommoinen yksinkertainen kuvio mitään ohjettä tarvitse, pienen laskutoimituksen silmukkamääristä vain. Vaalea harmaa on Plucky Knitterin Primo sportia (sävy Hi ho silver lining), rukseissa on The Uncommon Threadin Everyday sportia (kauniin sinisen nimi on Orion). Tuli tämmöinen graafikkopipo, mukavan pehmeä.



Äidin varastojen kätköistä löytyi kaksi vyyhtiä Novita Terraa jostain 80-luvun alusta. Saattaa olla, että joskus kudoin samasta langasta itselleni villapaidan, mutta kuka noin vanhoja muistaa. Täyttää villaa, mukava peruslanka, eikä kuukauden käytön jälkeen nypyn nyppyä. Kuvista huomaan, etteivät pipo ja kauluri oikein sovi yhteen, mutta eipä hätää, saattaa olla että olen sittemmin kutonut muutaman muunkin pipon ja kaulurin.



Mitään mallia tuossa ei varsinaisesti ole, ihan vaan ainaoikeaa ja väliin langankierroilla tehtyjä reikärivejä elävöittämään pintaa. Sopivan yksinkertainen, muttei tylsä.



Paras aika vuodesta on ollut harvinaisen kaunis, vai mitä?

Syksyn kuitupitoiset

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa. Perinteiseen tapaan tarjolla oli lankaa, herkkuja ja hyvää seuraa, nautin niistä kaikista. Kyllä pitäisi ihmisen useammin nauraa niin että mahaan sattuu ja ripsivärit valuvat pitkin poskia!



Muutama neule on tässä syksyn kuluessa valmistunut, ihana Heli nappasi niistä kuvat (kiitos!). Knotty-sormikkaat kudoin Lanitium ex machinan sukkalangasta, näistä tuli oikein kivat (kauppaan sitten omalla vastuulla, ohohupsin vaara on suuri). Ohje on selkeä, mutta sen verran sitä muokkasin, että en aloittanut sormien kutomista etusormesta, vaan pikkurillistä. En tiedä teistä muista, mutta oma pikkurillini alkaa selvästi alempaa kuin muut sormet, ja jos jätän sen kutomisen viimeiseksi, sormikkaan sormi alkaa väärästä kohtaa, mikä on ärsyttävää. Kudoin siis ensi pikkurillin, sitten muutaman kerroksen loppuja silmukoita ja vasta sitten muut sormet. Hyvä tuli!



Muinoin kesälomareissulla kudoin muistikuvan perusteella Barley-pipon. Myssystä oikein kiva, mutta lanka värjäsi sekä sormet että puikot, ja nyt pitäisi muistaa uittaa sekä pipo että loppulanka etikassa tai sitruunahapossa. Muuten käy vielä niin, että joku aamu hiukan vauhdikkaammin poljetuani saavun töihin otsa sinisenä. Syyttävä katseeni kohdistuu Pulukattoon, jonka tuotteissa ei ennen tätä ole ollut moitteen sijaa.



Lankaostokseni olivat sangen maltilliset (ja ennen kuin kukaan huolestuu, niin taaimmaiset kirkkaanvihreä ja -sininen ovat poikain neuleisiin).



Viikonlopusta jäi päälle hurja neuleinspiraatio, ja marraskuun teema onkin lähes maaninen Must knit all the things. Niistä lisää myöhemmin!

Harmaita

Viimeistely, se on joskus työvaiheista hitain. Sain itse takin kudottua jo ennen joulua, mutta nappien ompelu vei sitten pari kuukautta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Malli on Tailored Sweater Method (taas), lanka The Uncommon Threadin merino sportia.

Aloitin villatakin Magnolia cardiganin ohjeella, mutta aika pian totesin, ettei 80-luvusta ole kulunut tarpeeksi aikaa, jotta voisin käyttää pudotettua hartialinjaa vaatteissani (muotitraumoja, kai näitä on muillakin?).



Ihan mukava perustakki tästä tuli, käy melkein kaikkien vaatteiden kanssa. Vähän pidempi se olisi saanut olla, mutta lanka otti ja loppui kesken (eikä riittänytkään, mutta onneksi sain kaverilta jämiä, kiitos H!) Robottinapit pääsivät taas käyttöön, alkuperäisen takin kun olen jo aikoja sitten uusiokäyttänyt.



Mekkokin on omaa tuotantoa, mutta nyt en ole ihan varma että tuliko hitti vai huti. Sammalpolku-kangas on ihanan pehmeää ja kuvio on hauska mutta... En oikein osaa käyttää kuviollisia vaatteita. Ja näyttääkö se nyt kuitenkin yöpaidalta? Saa nähdä kuinka mekolle käy, ehkä siedätän itseäni kuviokankaisiin käyttämällä tätä kotona.



Ei kai kukaan kuvittele, että meillä voisi kuvia ottaa ilman karvaista avustajaa?

Myssyjä

Myssyjä ei voi olla liikaa, ainakaan sinisiä. Syksyn Kuitupitoisista ostamastani KeesiIndustriesin jokseenkin täydellisen värisestä merinosta tuli Get the picture -myssy. Kiva lanka, kiva ohje, suosittelen molempia.



Sormikkaista jäi yli juuri sopiva nöttönen Monte Rosa -pipoa varten. Harmaa lanka on Dropsin Big Merinoa, joka on kyllä mukavan pehmeää, mutta joka myös hakeili ikävästi puikoilla. Lopputulos on kyllä silti aika kiva!



Mies toivoi itselleen raitapipoa, joten pitihän sellainen kutoa. Vaaleansininen on Yarngrimoiren Eco woolia, valkoinen Filatura di Crosan merinoa kaksinkertaisena. Ihan pirteä pipo, vaikka vähän tuosta tulee mieleen Waldo-kirjat.



Ei niitä pipoja vieläkään ole tarpeeksi, seuraava on jo suunnitelmissa.

Raikuliraitoja

Pätkis tarvitsi uudet villasukat. Poika valitsi sukkalankapussista mieleisensä värit, mallaili hetken, ja ilmoitti sitten suurella varmuudella missä järjestyksessä ja minkä levyisiä raitoja hänen sukkiinsa tulee.



Viikon verran suunnilleen näitä kudoin, iltaisin, ja arvaatte varmaan, että joka aamu kysyttiin joko sukat on valmiit äiti? joko teit kantapään? koska minä saan ne sukat äiti?



Aika kivat sukat tuli, ja käyttäjälleen kovin mieluisat. Vähän jo näkyy nyppyjä, kun ovat pari viikkoa olleet päivittäisessä käytössä.

Tyyliniekka

Jos itselläni on jokseenkin tiukkoja mielipiteitä väreistä, niin eipä ole tuo omenakaan kovin kauas puusta pudonnut. Pienoismalli tilasi itselleen pipon, jossa piti olla sinistä ja valkoista sekä keltainen tupsu. Yhdessä sitten valittiin langat, ja tupsulangat saatiin avuliaalta ravelrytoverilta (kiitos, M!). Tuli kyllä aika kiva pipo!



Seuraavaksi poika toivoi samanlaisia kämmekkäitä kuin isillä. No, samaa lankaa ei enää ollut, mutta Frog treen alpakkaa löytyi passeli jämäkerä. Malli mukailee Camp Out mittsejä.



Sukkia poika toivoi juuri tästä langasta (Mind the gap, täältä sitä saa) jo viime talvena, mutta joutui odottamaan syksyyn (koska tuo lapsi kasvaa ihan silmissä, myös maata pitkin). Vähän jouduin jatkamaan muinaisella Opalilla, mutta kivat sukat noista tuli.



Äitinsä poika.

Korjausliike

En osaa käyttää lyhythihaisia neuleita. Luulin, että osaisin, mutta vaatekaappia siivotessani huomasin, että viime kesänä kutomani ihan kiva villatakki ei ole ollut käytössä kertaakaan. No, langan olin kutonut viimeistä metriä myöten, mutta onnekseni varastoista löytyi toisen värjärin koostumusta myöten lähes identtistä lankaa (aika hassu yhteensattuma, sillä molemmat langat ovat väriltään ihan muuta kuin mitä kaupan kuvan perusteella odotin saavani - minulla olisi muutama painavahko mielipide aiheesta lankojen kuvaus ja photoshopin käyttö, mutta jääköön toiseen kertaan).



Purin resorit, ja kudoin purkulangan raidoittaen uuden langan kanssa hihaksi. Aika täydestä menee, vaihtumiskohdan toki löytää jos tietää mistä etsiä, mutta en usko että kukaan muu kiinnittää tuohon mitään huomiota. Takki on ollut päällä jo useamman kerran, kesäsäät kun nyt ovat mitä ovat.



Sinisen mekon ompelin aiemmin keväällä, se on ollut ahkerassa käytössä. Malli on sama kuin viime syksynä ompelemassani vakosamettimekossa, kangas on farkkuhenkistä puuvillaa Eurokankaasta. Seuraavaan mekkoon on jo kangas valmiina, mutta jospa yrittäisin edes hiukan varioida mallia, kolme samanmallista kolttua on ehkä kuitenkin liioittelua. Ehkä.

Valaansininen Still light

Elämä on haitannut harrastuksia, ei ole ollut aikaa internetille - mutta puikot sentään ovat viuhuneet, katsokaa vaikka!



Joulun alla aloittamani toinen Still light valmistui sopivasti alkukesän viileille viikoille (se ensimmäinen löytyy täältä). Kudoin ohjetta aika tavalla tiukemmalla neuletiheydellä, koska pidän tiiviistä neulepinnasta ja toivon, että tiivis pinta ei ihan heti nyppyynny. Toki vaatii jonkinasteista hulluutta kutoa mekko 2,5 mm puikoilla, mutta ei sitä aina voi täydellä pakalla pelata. Pääntietä muokkasin avarammaksi lyhennetyin kerroksin ja hihoista kudoin reilusti pidemmät. Seurasin ohjetta oikeastaan vain taskujen kohdalla, muuten etenin hyväksi havaitulla "sovita joka välissä" -menetelmällä.



Nappilaatikosta ei löytynyt sopivaa sinistä pikkunappia, joten laitoin niskaan tuommoisen hassun emalisen kissanapin. Voi olla että vaihdan sen, jos löydän tilalle jonkun kivemman - mutta luultavasti unohdan koko jutun syksyyn mennessä, kun en itse tuota nappia edes näe.



Tuo ihana lanka on Louhittaren luolan Väiskiä, Valaan laulua tietenkin. Melko lailla täydellinen sinisen sävy minulle, eikö vain?

Pehmeitä paketteja

Tänä vuonna innostuin kutomaan tavallista enemmän lahjaksi. Joulukuun alussa valmistui Sinterklaas-pakettiin pari lapasia miehen enolle. Lanka on taannoin villatakista yli jäänyttä jesaria, malli peruslapanen omasta päästä höystettynä tuommoisella vohvelimaisella pintaneuleella. Ihan kivat tuli, ja sopivan kokoisetkin:



Isälleni kudoin sukat Regian angorasekoitelangasta, toivon mukaan lämmittävät palelevia varpaita. Malli on mainio Petäjä – hieno yhdistelmä helppoa, mutta sopivasti hereillä pitävää pintaneuletta ja kaunista neulepintaa. Silmukoita loin 72 ohjeen 66:n sijaan, muuten taisin seurata ohjetta. Näistä tuli kivat, taidanpa jonain päivänä kutoa nuo sukat itsellenikin.



Sisko toivoi Ysolda Teaguen Rose red -myssyä, ja valitsi varastostani langaksi Wollmeisea värissä Sabrina. Hiukkasen oli mutkia matkassa tämän neuleen kanssa, neuletiheys ja kokoasiat tekivät kiusaa, ja käytännössä kudoin myssyn kahteen kertaan. Onneksi malli on helppo ja nopea kutoa, niin eivät hermot menneet ihan riekaleiksi.



Vanhempani saivat lahjaksi vuosia (Seitsemän? Kahdeksan? Ei voi muistaa.) sitten aloittamani tilkkupeiton. Paloja tuli kudottua yksi silloin ja toinen tällöin, joten ne kaikki olivat hiukan eri kokoisia. Virkkasin valmiit palaset tyynesti yhteen, heitin peiton muutamaksi minuutiksi kuivaajaan ja hops, kummasti tasoittuivat kokoerot. Lanka on Létt-Lopia, värejä taitaa olla kymmenkunta. Olen kauhean tyytyväinen kun sain tuon vihdoin viimein pois nurkista pyörimästä.



Päätin aikoinaan, etten aloita uutta peittoa ennenkuin tuo ikuisuusprojekti on valmis. Tässähän voisi pikku hiljaa alkaa pohtia mistä langasta sitä seuraavan peiton kutoisi!

Hiphei hippo!

Heinäkuussa kudoin muutamassa illassa hassun pienen hipon. Ohje, Hipponymous, on mukavan selkeä, ja lisäksi saumaton, mikä on aina plussaa. Lankavaraston uumenista löytyi paksun Pirkkalangan jämiä, jotka sain kulutettua viimeisiä metrejä myöten. Täytteenä on superlonia, ja hippo pyörähti muutaman kerran pyykkikoneessa, jotta neulepinta tiivistyi hieman. Kaulahuivi on itsekehrättyä merinosilkkiä, jonkun villatilauksen mukana tullut näytenöttönen. Eipä tule hipolle kylmä uudessa kodissaan - terkkuja vaan sinne pohjoiseen!





Some time ago I knitted a funny little hippo. The pattern, Hipponymous, was easy to follow, and the whole thing was knitted seamlessly, which in my opinion is always a bonus. The yarn was some leftovers from the most ancient part of my stash. The scarf around the hippo's neck is handspun merinosilk - that way she won't catch a cold in her new home.

Lahjalapanen

Flunssa iski, olen juonut teetä kyllästymiseen asti ja kuumehorkassa kashmirvillatakki on uusi paras ystäväni (Se, ja alpakkahuivi. Ja villasukat.). En jaksa keskittyä mihinkään ajattelua vaativaan, joten päätin vihdoin kutoa ystävälle lahjaksi luvatut vauvalapaset.

Lankalaatikosta Shibuin sukkalankaa sävyssä Orchid, alkuun 32 silmukkaa, pätkä resoria, vähän lisäyksiä, sileää, kavennuksia ja hups, valmista tuli.



Noista väreistä tulee mieleen Peppi Pitkätossu, ovat jotenkin niin reippaat ja iloiset. Ystävän ainoa toive oli, että lapaset olisivat pinkit, ja hyvä niin, sillä en pidä perinteisistä vauvapastelleista ollenkaan.

Olen todella hyvissä ajoin liikkeellä tällä kertaa, tytön on määrä syntyä vasta lokakuussa. (Eikä nyt takerruta siihen että langanpäät on päättelemättä ja näitä on vain yksi. Hyshys.)