Valaansininen Still light

Elämä on haitannut harrastuksia, ei ole ollut aikaa internetille - mutta puikot sentään ovat viuhuneet, katsokaa vaikka!



Joulun alla aloittamani toinen Still light valmistui sopivasti alkukesän viileille viikoille (se ensimmäinen löytyy täältä). Kudoin ohjetta aika tavalla tiukemmalla neuletiheydellä, koska pidän tiiviistä neulepinnasta ja toivon, että tiivis pinta ei ihan heti nyppyynny. Toki vaatii jonkinasteista hulluutta kutoa mekko 2,5 mm puikoilla, mutta ei sitä aina voi täydellä pakalla pelata. Pääntietä muokkasin avarammaksi lyhennetyin kerroksin ja hihoista kudoin reilusti pidemmät. Seurasin ohjetta oikeastaan vain taskujen kohdalla, muuten etenin hyväksi havaitulla "sovita joka välissä" -menetelmällä.



Nappilaatikosta ei löytynyt sopivaa sinistä pikkunappia, joten laitoin niskaan tuommoisen hassun emalisen kissanapin. Voi olla että vaihdan sen, jos löydän tilalle jonkun kivemman - mutta luultavasti unohdan koko jutun syksyyn mennessä, kun en itse tuota nappia edes näe.



Tuo ihana lanka on Louhittaren luolan Väiskiä, Valaan laulua tietenkin. Melko lailla täydellinen sinisen sävy minulle, eikö vain?

Age of Aquarius*

Muutama viikko sitten sain valmiiksi ikuisuusprojektin, tammikuusta asti 2,5 mm puikoilla kutomani tunikan (tai lyhyen mekon, miten vain). Lanka on Wollmeisen purea, värin nimi Aquarius - jaksoin kutoa melkein kaikki kolme vyyhtiäni ennenkuin turnauskestävyys loppui. Wollmeisen neuletuntuma on ikävän puuvillainen, mutta valmis pinta tuntuu oikein mukavalta. Järkyttävän tylsäähän tämmöisen perusraglanin kutominen on, mutta kevään aikana jouduin istumaan aika monta tuntia autossa, ja maisemien vaihtumista seuratessa neulekin edistyi ihan huomaamatta. Lopputulos on mieluinen, pidän kovasti yksinkertaisista neuleista ja suunnittelenkin jo seuraavaa neulemekkoa samasta langasta - eri sinisen sävystä tosin.



A couple of weeks ago I finished a tunic I've been knitting all spring. It feels like it took forever, maybe because I used teeny tiny 2,5 mm needles, or maybe because the yarn I used (Wollmeise Pure in Aquarius) felt unpleasantly like cotton. Also, knitting a garment this big in stockinette stitch is mind-numbingly boring - thus perfect for knitting in the car. One can admire the views and just merrily knit knit knit away without looking at the needles. I'm quite pleased with the end result, and plan to knit another tunic with the same yarn, in another shade of blue.

Tarttuiko korvamato?/Are you humming already?