Talvivarustelua

Joskus keväällä näin jossain hienon pipon, jossa oli rukseja. Myssy jäi vaivaamaan mieltä, mutta en millään muistanut missä sen olin nähnyt, ja olikohan kyseessä ihan joku mallikin. No, eipä tuommoinen yksinkertainen kuvio mitään ohjettä tarvitse, pienen laskutoimituksen silmukkamääristä vain. Vaalea harmaa on Plucky Knitterin Primo sportia (sävy Hi ho silver lining), rukseissa on The Uncommon Threadin Everyday sportia (kauniin sinisen nimi on Orion). Tuli tämmöinen graafikkopipo, mukavan pehmeä.



Äidin varastojen kätköistä löytyi kaksi vyyhtiä Novita Terraa jostain 80-luvun alusta. Saattaa olla, että joskus kudoin samasta langasta itselleni villapaidan, mutta kuka noin vanhoja muistaa. Täyttää villaa, mukava peruslanka, eikä kuukauden käytön jälkeen nypyn nyppyä. Kuvista huomaan, etteivät pipo ja kauluri oikein sovi yhteen, mutta eipä hätää, saattaa olla että olen sittemmin kutonut muutaman muunkin pipon ja kaulurin.



Mitään mallia tuossa ei varsinaisesti ole, ihan vaan ainaoikeaa ja väliin langankierroilla tehtyjä reikärivejä elävöittämään pintaa. Sopivan yksinkertainen, muttei tylsä.



Paras aika vuodesta on ollut harvinaisen kaunis, vai mitä?

Syksyn kuitupitoiset

Viime viikonlopun vietin Päivölässä Kuitupitoisissa kokoontumisajoissa. Perinteiseen tapaan tarjolla oli lankaa, herkkuja ja hyvää seuraa, nautin niistä kaikista. Kyllä pitäisi ihmisen useammin nauraa niin että mahaan sattuu ja ripsivärit valuvat pitkin poskia!



Muutama neule on tässä syksyn kuluessa valmistunut, ihana Heli nappasi niistä kuvat (kiitos!). Knotty-sormikkaat kudoin Lanitium ex machinan sukkalangasta, näistä tuli oikein kivat (kauppaan sitten omalla vastuulla, ohohupsin vaara on suuri). Ohje on selkeä, mutta sen verran sitä muokkasin, että en aloittanut sormien kutomista etusormesta, vaan pikkurillistä. En tiedä teistä muista, mutta oma pikkurillini alkaa selvästi alempaa kuin muut sormet, ja jos jätän sen kutomisen viimeiseksi, sormikkaan sormi alkaa väärästä kohtaa, mikä on ärsyttävää. Kudoin siis ensi pikkurillin, sitten muutaman kerroksen loppuja silmukoita ja vasta sitten muut sormet. Hyvä tuli!



Muinoin kesälomareissulla kudoin muistikuvan perusteella Barley-pipon. Myssystä oikein kiva, mutta lanka värjäsi sekä sormet että puikot, ja nyt pitäisi muistaa uittaa sekä pipo että loppulanka etikassa tai sitruunahapossa. Muuten käy vielä niin, että joku aamu hiukan vauhdikkaammin poljetuani saavun töihin otsa sinisenä. Syyttävä katseeni kohdistuu Pulukattoon, jonka tuotteissa ei ennen tätä ole ollut moitteen sijaa.



Lankaostokseni olivat sangen maltilliset (ja ennen kuin kukaan huolestuu, niin taaimmaiset kirkkaanvihreä ja -sininen ovat poikain neuleisiin).



Viikonlopusta jäi päälle hurja neuleinspiraatio, ja marraskuun teema onkin lähes maaninen Must knit all the things. Niistä lisää myöhemmin!

Pikkubaktus

Keväällä huomasin, että vaatekaapissani on pikkuhuivin mentävä aukko. Talvisin käytän huivia, jonka voi kietoa kaulan ympäri vähintään kolme kertaa, mutta joskus vähempikin riittää. Langaksi valitsin jokunen vuosi sitten kehräämäni polwarth-silkin, malliksi halusin jotain yksinkertaista, joka ei veisi huomiota langalta. Lacy Baktus vastasi kaikkiin vaatimuksiin.



Näyttää siltä, että huomenna vihdoin on tarpeeksi viileää villahuiville. Paras aika vuodesta on taas täällä!

Täällä taas!

Tervehdys pitkästä aikaa! Kesä humahti ohi vauhdilla, eikä tietokoneen äärellä istuminen kiinnostanut vähääkään. Kesään kuului kaikenlaista kivaa, kuvista tosin voisi päätellä etten tehnyt muuta kuin pyöräilin:











Pyöräily on kivaa! Pääsin myös paijaamaan pikkuruisia pupunpoikasia ja halimaan hevosia:





Käsitöitäkin tein, tietysti. Alkukesästä ompelin Jokatyypin kaavakirjan ohjeilla housut (vähän piti muokata, mutta rasti seinään, tein valmiista kaavasta!). Kangas on puuvillapellavasekoitusta Eurokankaan palalaarista.



Ihan kivat tuli, noin harjoituskappaleeksi. Jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut tehdä vähän rennompi, vaikka naruvyötäröinen malli, koska tuon värisenä housuista tulee mieleen DDR:läinen lippujentarkastaja. Eiköhän noita kuitenkin voi käyttää, kunhan muistan etten yhdistä niitä kauluspaitaan ja koppalakkiin.

Kesätakki

Yleensä olen vannoutunut villan kannattaja, mutta joskus on hyvä varovasti astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla jotain uutta. Tarvitsin uuden kesävillatakin (ilman sitä villaa), ja langaksi valikoitui pellavaa ja puuvillaa sisältävä BC Garnin Alllino. Mallia en sentään mennyt vaihtamaan, The Tailored Sweater Methodilla mentiin taas kerran (laskujeni mukaan tämä oli TTS nro 19*).



Lanka oli ihan kivaa, ei ollenkaan niin kovaa ja kuollutta kuin etukäteen pelkäsin, mutta eihän se nyt mitään villaa ollut. En tiedä teistä, mutta omissa käsissäni villa tuntuu joustavalta ja elävältä, kasvikuituiset langat taas elottomilta ja lötköiltä. Saattaisin tosin ehkä joskus kokeilla ihan täyspellavaistakin lankaa. Ehkä. Tai pellavan ja villan sekoitetta.



Siskoni mielestä kudon aina samanvärisiä neuleita, mutta kyllä tämä minun silmissäni on raisusti ihan erivärinen kuin tavallisesti, vallan vihreä. Että tässä on kolisteltu laatikon reunoja vähän enemmänkin!



Kyllä tästä ihan käyttövaate tuli. Mutta seuraavaksi pitää kyllä saada puikoille taas villaa!


*Pitää varmaan keksiä jotain kivaa seuraavaan versioon, pyöreitten lukujen kunniaksi. Ehdotuksia?

Onnea voittajalle!

Kiitos kaikille osallistuneille mielenkiinnosta! Onnetar (eli neljävuotias vesirokkopotilas) arpoi voittajaksi Harakan laulujen Minnan! Onnea Minna, laitahan osoitteesi (gmail löytyy tuosta sivupalkista) niin tuikkaan kirjan postiin.



Kirjaan liittyen askartelin myös tämmöisen omakuvan tekijöiden yhteispotrettia varten - eikös tuosta melkein tunnista?

Kullanhohtoisia unelmia

Blogin hiljaiselosta voi päätellä, että kevään aikana on ollut kiirettä jos jonkinlaista. Perinteisiä työkiireitä enimmäkseen, mutta myös huisin kivoja sivuprojekteja. Lahjakas ja aikaansaava ystäväni Hanna kirjoitti kirjan verran tarinoita, joihin kuvataidekoulun lapset tekivät opettajansa Millan johdolla nukkehahmoja. Valokuvaaja Johanna otti nukeista kuvat kirjan kuvitukseksi. Minä graafikkona kannoin korteni kekoon suunnittelemalla kirjan ulkoasun. Saanko esitellä: Kulanhohtoisia unelmia!



Tarinoissa käsitellään vaikeitakin asioita, lempeästi ja huumorilla, ilman opettavaista sormen heristelyä. Sopivia tarinoita jokaiselle, joka on joskus kokenut olevansa erilainen – ja kukapa meistä ei olisi.



Arvon yhden tekijänkappaleistani – voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen, onnekas voittaja selviää sunnuntaina 31.5.



Kirjan tekijänpalkkiot menevät lyhentämättöminä Pelastakaa Lapset ry:n hyväksi, eli jos arpaonni ei ole myötä, voi kirjan ostaa omaksi ja tukea samalla hyvää asiaa.

Onnea arvontaan!