Siniset salamat

Linnanneitoviikonloppuna ihastuin Neulistin puikoilla oleviin Vasama-kämmekkäisiin, ja voi riemua, näistä löytyy ohjekin!



Minulla on tapana räplätä puhelinta junaa odottaessani, ja sormethan siinä jäätyvät. Ei enää! Näissä kännykkäissä on omat huppunsa peukaloille ja sormille, joten kädet pysyvät lämpiminä. Olihan noissa aikamoinen näpertäminen, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen.





Tykkään kovasti tuosta kämmenselän salamakuviosta.



Lanka on The Uncommon Threadin Everyday sportia (väri on Seascape), johon ihastuin niin, että sitä täytyy jossain välissä hankkia paidallinen. Kuvista voi päätellä, että hanskat ovat olleet käytössä jo toista kuukautta, kuvien ottaminen kesti aikansa ja raportointikin meinasi unohtua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!



Hanskat mätsäävät kivasti myös puhelimen kuoriin:)

Tyyliniekka

Jos itselläni on jokseenkin tiukkoja mielipiteitä väreistä, niin eipä ole tuo omenakaan kovin kauas puusta pudonnut. Pienoismalli tilasi itselleen pipon, jossa piti olla sinistä ja valkoista sekä keltainen tupsu. Yhdessä sitten valittiin langat, ja tupsulangat saatiin avuliaalta ravelrytoverilta (kiitos, M!). Tuli kyllä aika kiva pipo!



Seuraavaksi poika toivoi samanlaisia kämmekkäitä kuin isillä. No, samaa lankaa ei enää ollut, mutta Frog treen alpakkaa löytyi passeli jämäkerä. Malli mukailee Camp Out mittsejä.



Sukkia poika toivoi juuri tästä langasta (Mind the gap, täältä sitä saa) jo viime talvena, mutta joutui odottamaan syksyyn (koska tuo lapsi kasvaa ihan silmissä, myös maata pitkin). Vähän jouduin jatkamaan muinaisella Opalilla, mutta kivat sukat noista tuli.



Äitinsä poika.

Huvin vuoksi

Tuon joku aika sitten esittelemäni Still lightin valmistuttua mietin, että mitä seuraavaksi kutoisin. Keskeneräisiä olisi vaikka kuinka, haastetöitä tekemättä ja Tour de fleecekin alkaa, pitäisi kehrätä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Ihan älytöntä! Harrastuksesta tässä kuitenkin on kyse, omaksi huvikseni kudon, en pakosta. Stressiä on elämässä ihan riittävästi ilman itse keksittyjä suorituspaineitakin.

Mietin hetken, mitä huvittaisi just nyt kutoa, ja totesin, että harmaat kynsikkäät jostain kivasta langasta. Tämmöiset niistä tuli:



Kanssaräveltäjän ihailtavasta lankavarastosta (hei vaan S!) vaihdettua Ilun merinosukkalankaa, 2,25 mm puikot, malli stetsonista. Luulin tekeväni varteen Petäjä-sukkien mallineuletta, mutta neuleillassa vieressä istuva sukkien suunnittelija kertoi, että omiani olin kutonut (hei vaan E!). Hupsista! Ei haittaa, kivat tuli näinkin.



Nyt kun olen tähän hurvittelun makuun päässyt, niin aloitin samoin tein - ette kyllä ikinä arvaa - sinisen pipon ja harmaan villatakin.

Tammikuun lehdet

Kudoin siskolle syntymäpäivälahjaksi kämmekkäät:



Malli on October Leaves Fingerless Mittens, lanka Wollmeisen Sabrinaa - sopivat kivasti yhteen joululahjamyssyn kanssa. Kudoin nämä kakkosen puikoilla saadakseni tarpeeksi pienen koon - pinnasta tuli samalla mukavan tiivis. Oikein mukava ja selkeä malli, mielestäni tuo peukalon tyvessä oleva lehtiaihe on kaunis. Aion kutoa nämä itsellenikin, sormikkaina, kunhan vain saan päätettyä minkä väriset hanskat haluan (Harmaat? Vai villisti vihreät?). Tämä oli muuten ensimmäinen 14in2014-haasteeseen valmistunut projekti!



Puksulle kiitos sopivan pienten käsien lainasta!

Kuvan vyyhtiä ei vahingoitettu kuvauksissa

Kudoin pehmeät vihreät kämmekkäät, koska lehtiaihe oli niin kiva, ja varastoistani löytyi juuri sopivankokoinen jämäkerä Casbahia. Mikä tahansa syy kutoa Casbahia on hyvä syy. Malli oli kiva, Spring foliage siitä Alana Dakosin kirjasta, jossa malli näyttää nyrpeältä joka kuvassa.



Paras "sujautan tän ihkuvyyhdin povariin hups vaan, kukaan ei huomaa"-ilmeeni. No, ei sentään. Lanka jäi toistaiseksi kauppaan, mutta vain koska en osannut päättää haluanko sitä sukkien vai villatakin verran. Champagne problems.

Lehtien lomasta siivilöityvä valo

...tulee mieleen langan väristä. Kudoin välipalaneuleena kynsikkäät, koska yhtään ei huvittanut poimia silmukoita villatakin nappilistaa varten. Lanka on vuosikausia säästeltyä Pigeonroof Studion sukkalankaa (värin nimi on Green Tea), jota kului koko kerä. En tiedä teistä, mutta itse olen aina kauhean tyytyväinen, jos saan jonkun langan kulumaan ihan loppuun asti.



Aika mukavat näistä kynsikkäistä tuli, ja nyt mietin, että pitäisikö kutoa muutama pari lisää, käsinkehrätystä yhdet ainakin, ja ehkä yhdet raidalliset... Kunhan sää nyt vihdoin muuttuisi syksyiseksi, niin pääsisi näitä käyttämäänkin!



Sain lopulta ne nappilistan silmukat poimittua ja kudottuakin, mutta nyt pitäisi vielä ommella napit, päätellä langanpäät ja höyrytellä. Taidanpa aloittaa toiset kynsikkäät...

Sinistä!

Ystävä, joka tuntee heikkouteni erääseen tiettyyn sinisen sävyyn, toi tuliaisina vyyhdin Old Maiden Auntin superwash-merinoa (merci beaucoup, J!). Lanka hihkaisi* haluavansa kämmekkäiksi, joten semmoiset pääsivät puikoille saman tien. Malli on Nalu Mitts. Tykkään kovasti lopputuloksesta, ja aion käyttää tuota kiemurakuviota toistekin. Mikä parasta, lankaa jäi vielä sen verran, että taidan saada uuden sinisen pipon. Niitähän ei voi koskaan olla liikaa:)



(*Ei, en ole sekoamassa. Tunnen muitakin, joille langat juttelevat.)

Kädet lämpimiksi

Käsinkehrättyä lapaslankaa jäi yli kaksi pientä nöttöstä, joista kudoin kämmekkäät Camp out mittens -ohjeella. Hurjan kiva ohje, mies toivoi itselleen samanlaisia, ja taidanpa kutoa yhdet itsellenkin – tämä pari lähtee lämmittämään syntymäpäiviään viettävän ystävän käsiä.



Kuvista kiitos kaunis lähilankakaupan kauppiaalle:)

Tykkäämistä

Kudoin tavislapaset vastapainoksi kaikille tyhmille kirjoneulelapasille. Tykkään näistä kamalasti! Lankana on vähän aikaa sitten kehräämäni BFL, josta tykkäsin kovin. Lanka oli ihanaa kutoa, ja raidatkin menivät jos eivät nyt ihan tasan, niin nätisti kumminkin. Kokeilin myös minulle uutta tapaa tehdä peukalokiila (ohjeen intialaiseen peukalokiilaan löysin täältä), tykkäsin siitäkin kovasti.



Kudoin lapasia vaalien tulosta jännäten, mistä johtuen oikean käden lapasessa on ehkä hiukkasen tiukemmin kudottu kohta. Tykkäsin vaalien lopputuloksesta. Tykkään tosi paljon myös tuosta sinihaalarisesta kaverista.



Sydämen tekeminen sormilla oli yllättävän vaikeaa, katsokaa vaikka:







Kuvista kiitos ystävälle, josta tykkään myös.

Yksi ainoa...

...itse tehty joululahja valmistui tänä vuonna: ranteenlämmittimet siskonpojalle. Ei sen erityisempää mallia, joustinta vaan ja yhdelle puikolle peukalolevennykset. Lankana taannoin vaihtopaketista saatu Schachenmayr Nomotta Ecologico Camel, kameli-merinosekoitus, oikein mukavan ja lämpimän tuntuinen lanka. Mikä parasta, lahja tuntui olevan teinille mieluinen, pääsivät nimittäin heti käyttöön!



Juuri ennen vuodenvaihdetta valmistui myös Woolgatheringsin BFL:stä kehräämäni lanka: ≈110 gr, 248 m, navajokerrattu. Ei ihan minulle tyypillisintä värimaailmaa, mutta oli niin pimeää että kaipasin hiukan väripiristystä.



Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta joitain tavoitteita ajattelin tälle vuodelle asettaa. Niistä lisää myöhemmin – nyt oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Lahjontaa

Meillä vietettiin jokin aika sitten Sinterklaasia. Kudoin miehen siskon lahjapakettiin ranteenlämmittimet Louhittaren Luolan sukkalangasta:



...ja virkkasin kukkapinssin varastosta löytyneestä Paksun Pirkan jämistä, vähän väriä tähän pimeään syksyyn:



Minua Sint muisti Donna Wilsonin neulekirjalla – ollaan Pienoismallin kanssa pohdittu, että mikä otus kudotaan ensin:



Kannessa esiintyvät pöllö ja kettu ovat vahvimpia ehdokkaita, ainakin jos äidiltä kysytään.

Arkistojen aarteita

Neulehyllystä löytyi pari vuotta sitten kudottu Woodland shawl, jota en ole käyttänyt kertaakaan. Lanka on ihanan pehmeää Mini Maidenia, mutta sinisen sävy ei ole ihan oikea, ja itse huivi on makuuni liian pieni.



Onneksi miehen sisko ihastui siihen, joten huivi pääsee käyttöön. Mallineule sinällään on kaunis, joten ehkäpä joskus vielä teen huivista isomman, paremman värisen version.



Kaksi vuotta sitten aloitetut kynsikkäätkin valmistuivat viimein. En tiedä mikä niissä kesti, muutama jakso Housea pyörimään ja valmista tuli.



Lanka on Shibui Sockia (väri peony), mukavan kuohkeaa ja pyöreää lankaa, jota en tosin sukkiin tohtisi käyttää. Näistä tuli kivat, ja pääsevät käyttöön kunhan ilmat vähän lämpenevät.



Pari päivää sitten sain myös uuden lelun, jossa onkin aika lailla opiskeltavaa. En lupaa kuvien laadun huimaa parantumista, mutta ainakin kuvaajalla on entistä hauskempaa.

Kurkistus pukinkonttiin

Ehdin kuin ehdinkin saamaan valmiiksi toisenkin parin villatuppotumppuja, tällä kertaa isälleni:



Lanka on Hjertegarnin Limaa (kamala nimi langalle!), villana BFL-silkkiä. Nämä pääsivät saman tien käyttöön, joten lahja taisi olla mieluinen.



Sisko sai lahjaksi toivomansa pörröhuivin – joka oli kyllä maailman tylsin kudottava, kaksi kerää hammaslanganpaksuista Dropsin Kidsilkiä ainaoikeana. Mutta saaja tykkäsi, ja sehän on tärkeintä.



Joulu kului paukkupakkasissa postikorttimaisemissa:



Ensi viikolla aion siivota lankavarastoni, luvassa siis lankalaatikkopaljastuksia. Sitä ennen oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Villatuppotumput

Kudoin pukin konttiin lapaset äidilleni, jonka käsiä usein palelee. Näissä pitäisi sormien pysyä lämpiminä kovemmillakin pakkasilla!



Lankana on vaihdossa saamaani Teeteen alpakkaa (raitoina Dropsin alpakkaa kaksinkertaisena), ja villatuppoina The Thylacinen värjäämää BFL-villaa. Lankaa kului vähän alle 100 gr, villaa reilu 50 gr.



Lapaset on helppo tehdä – itse lapanen kannattaa kutoa hiukan normaalia isommaksi, jotta villakerrokselle jää tilaa. Villasta tehdään soiroja, joista kiepautellaan kahdeksikon muotoisia lenkkejä. Kokeilemalla löytyy soirolle sopiva paksuus ja mitta, itse tykkään aika paksuista ja pitkistä lenkeistä. Joka viidennellä kerroksella kudoin joka viidennen silmukan langan sijasta villasoirolla.



Käsistä tulee melkoiset möhköt näissä lapasissa, mutta ovatpa ainakin lämpimät möhköt.



Nyt pitää vielä kutoa samanlaiset (tai no, eri väriset) isälle, ja ehkä myös itselleni.