Makeaa mahan täydeltä

Osallistuin kolmatta kertaa järjestettyyn suomalaisten Ravelry-vaihtoon, ja tänään hain postista oman yllätyspakettini:



Paketista löytyi hurja määrä erilaisia neulojan apuvälineitä, mikä onkin loistojuttu, sillä tälläkin hetkellä hukassa ovat ainakin mittanauha ja virkkuukoukku - nyt mulla on uudet! Ja saksia, neuloja ja hakaneuloja nyt tarvitsee aina. Suklaasta puhumattakaan:)

Paketissa oli myös Therapi-lankaa, jonka valmistuksessa on käytetty jadeiitti-kuitua. Aivot meinaa nyrjähtää, kun yritän ymmärtää miten ihmeessä kivestä tehdään lankaa. Ihanan pehmeää se kuitenkin on!




Ja sitten, Mmmmmmmmmalabrigo sockia täydellisen ihanassa vihreän sävyssä. Mun eka Mmmmmmmmmalabrigo. Nam.



Lisäksi paketista löytyi hurjan kauniita itse tehtyjä silmukkamerkkejä:



Paketti on ihana, kiitokset (toistaiseksi salaiselle) parilleni! Menen tästä paijaamaan Mmmmmmalabrigoani:) Siitä taitaakin tulla paijausvyyhti tuohon pöydänkulmalle.

Retriitti ei välttämättä tarkoita hiljaisuutta...

...ei ainakaan, jos kyseessä on neuleretriitti. Tosin ei kai kukaan vakavissaan oleta, että 40 Ravelryn keskustelupalstoilla enemmän tai vähemmän aktiivisesti hälisevää naisihmistä olisi oikeassa elämässä jotenkin hillittyä ja hiljaista porukkaa (toki joukossa oli muutama ahdasmielinen tosikko – te tunnistatte kyllä itsenne!).

Oli lankaa,





oli suklaakakkua,





oli hehkuvia syksyn värejä,





oli kuohuviiniä, oli aikaa kutoa ja selailla neulekirjoja, ja ennen kaikkea, oli mukavia ihmisiä ja ihan tajuttoman hauskaa.




En muista koska viimeksi olisin nauranut ripsivärit poskille! Oli hienoa olla mukana, kiitokset vielä kaikille, erityisesti Lotalle ja Sammalle.

Lapaselle kaveri.

Ja kaverit pakettiin. Tykkään lahjapakettien askartelemisesta, oon sillä tavalla vähän lapsellinen.





Shibuin sukkalankaa oli mukava kutoa, eikä väreissäkään ole valittamista. Onneksi tätä löytyy varastosta vähän lisää!

Lahjalapanen

Flunssa iski, olen juonut teetä kyllästymiseen asti ja kuumehorkassa kashmirvillatakki on uusi paras ystäväni (Se, ja alpakkahuivi. Ja villasukat.). En jaksa keskittyä mihinkään ajattelua vaativaan, joten päätin vihdoin kutoa ystävälle lahjaksi luvatut vauvalapaset.

Lankalaatikosta Shibuin sukkalankaa sävyssä Orchid, alkuun 32 silmukkaa, pätkä resoria, vähän lisäyksiä, sileää, kavennuksia ja hups, valmista tuli.



Noista väreistä tulee mieleen Peppi Pitkätossu, ovat jotenkin niin reippaat ja iloiset. Ystävän ainoa toive oli, että lapaset olisivat pinkit, ja hyvä niin, sillä en pidä perinteisistä vauvapastelleista ollenkaan.

Olen todella hyvissä ajoin liikkeellä tällä kertaa, tytön on määrä syntyä vasta lokakuussa. (Eikä nyt takerruta siihen että langanpäät on päättelemättä ja näitä on vain yksi. Hyshys.)

Paremmalla onnella...

...tai ainakin melkein. Lanka on aika lailla sen paksuista kuin toivoinkin, mutta mutta... Luulin tilanneeni petroolinsinisen topsin, mutta on kyllä aika ikävän lähellä mintunvihreää tuo lanka.



Taidan toistaiseksi keskittyä kutomiseen.

Surullinen tarina...

...kauniista kehruuvillasta, josta tuli rumaa lankaa. Todistusaineisto 1: Nätti, pehmoinen, Etsystä tilattua BFL-letti.






Kaksi iltaa myöhemmin, todistusaineisto 2: Susirumaa (joskin pehmoista) lankaa.



Syvä huokaus. No, jos tästä jotain positiivista haluaa sanoa, niin BFL oli ihanaa kehrättävää, ja lanka on vihdoinkin aika sopivan paksuista. Jatkamme harjoituksia.

Itsetehtyä lankaa

Sain rukin lainaan Kehrääjien killalta muutamaksi viikoksi, enkä ole iltaisin oikein muuta malttanut tehdä kuin kehrätä, kehrätä, kehrätä. Olen ihan vasta-alkaja, mutta tässä lajissa edistyminen käy nopeasti. Viimeisimmät tuotokset ovat jo ihan kelvollisia (joskin hiukan rustiikkisia) lankoja, ja olen niistä ihan lapsellisen ylpeä. Harmaasävyinen lanka on Falkland-villaa Chimeran Etsy-puodista, vaaleanpunainen on Limegreenjellyn värjäämä merino/kashmir-sekoitus (peh-me-ä!)