Kaiken varalta

Tietysti sitä yrittää lapsiaan vahtia ja pitää aisoissa. Mutta siltä varalta, että salamannopea ipana ottaa ja sinkoaa ties minkä houkutuksen perään, tein pojalle rannekorut joissa on vanhempien puhelinnumerot. Löytää sitten helpommin takaisin omiensa luo.



Oikeasti jokaisessa valkoisessa helmessä on numero, mutta jotenkin ajatus oman puhelinnumeron jakamisesta koko internetin kanssa ei tuntunut kovin fiksulta. Idean tuohon koruun löysin Pinterestistä, joka on ihana, inspiroiva, hyödyllinen, koukuttava aikasyöppösivusto.

Neulegraffiti

Tai no, virkattuhan tuo on. Bongattu tänään iltapäiväkävelyllä.

Tykkäämistä

Kudoin tavislapaset vastapainoksi kaikille tyhmille kirjoneulelapasille. Tykkään näistä kamalasti! Lankana on vähän aikaa sitten kehräämäni BFL, josta tykkäsin kovin. Lanka oli ihanaa kutoa, ja raidatkin menivät jos eivät nyt ihan tasan, niin nätisti kumminkin. Kokeilin myös minulle uutta tapaa tehdä peukalokiila (ohjeen intialaiseen peukalokiilaan löysin täältä), tykkäsin siitäkin kovasti.



Kudoin lapasia vaalien tulosta jännäten, mistä johtuen oikean käden lapasessa on ehkä hiukkasen tiukemmin kudottu kohta. Tykkäsin vaalien lopputuloksesta. Tykkään tosi paljon myös tuosta sinihaalarisesta kaverista.



Sydämen tekeminen sormilla oli yllättävän vaikeaa, katsokaa vaikka:







Kuvista kiitos ystävälle, josta tykkään myös.

Ärrinmurrin

Aloitin innoissani kutomaan Totoro-lapasia rouheasta villalangasta. Sujui hyvin, lanka oli kivan tuntuista ja kirjoneule koukuttavaa, ja yhdessä illassa ehdin kutomaan ensimmäistä lapasta peukaloon saakka. Seuraavana aamuna karu totuus paljastui: lankojen kontrasti ei sittenkään ollut riittävä, vähän niin kuin olin arvellutkin – olisi kannattanut uskoa sitä pientä sisäistä ääntä. Lisäksi lapanen oli auttamatta liian pieni – tämän ei olisi pitänyt olla yllätys, kun ottaa huomioon, että ohjeen lanka oli dk-vahvuista ja omat lankani fingeringiä. Hohhoijaa. Ja arvaatte varmaan, että tuommoisen kivan rouhean takertuvaisen langan purkaminen käy kuin tanssi (sementtikengät jaloissa).

No, jos tästä kokemuksesta nyt jotain positiivista haluaa löytää, niin lanka oli kivaa, ohje oli kiva ja kirjoneuleen kutominen oli kivaa. Neuletiheyden kanssa vaan ei olla puheväleissä.



Eikä siinä vielä kaikki! Kun vastustaa, niin vastustaa oikein urakalla. Sain lahjaksi kauniiden Kissing koi -lapasten ohjeen (kiitos S!) ja valitsin langoiksi Louhittaren luolan Väinämöistä (Villavyyhdistä löytyy) ja 2,25 mm puikot. Kudoin oikein ajatuksella napakkaa, mutta katin kontit, patakinnas oli tulollaan. Värit ja malli miellyttävät kuitenkin edelleen, joten yritetään uudestaan 1,75 mm puikoilla (ne on ihan kamalan ohuet!). Pitäkää peukkuja.

Sormiharjoituksia 2

Sormiharjoituksissa tällä kertaa Pienoismallin lempidinosaurus.

Rairairaitoja, osa 2

Pienoismalli kasvaa huimaa vauhtia, ja pari vuotta sitten kutomani raitahaalari on jäänyt auttamatta pieneksi. Aloittelin uutta haalaria jo alkusyksystä, mutta valmista tuli vasta nyt. Noloa, mutta eipä tuo kovin kiireiseltä tuntunut, kun ei ollut pakkasta koko syksynä, lumesta nyt puhumattakaan.



Lanka on Debbie Blissin Cashmerino Arania ystävän varaston kätköistä (suurkiitokset J, pus ja mus!) ja Priimasta, raikulioranssi vetskari Stockalta. Perusraglania ylhäältä alas, lyhennettyjä kerroksia niskassa, olkapäillä ja pepun päällä, ohje on omasta piposta. Kasvunvaraa on sen verran, että jos tuo vielä ensi talvena menisi.



Poseeraukset ovat ehtaa melkein-nelivuotiasta: "äiti kato mua, kato mua!".



Haalari valmistui juuri sopivasti, ja on todettu hyväksi parilla pulkkamäkireissulla. Aamulla mittari näytti -13°C, talvi on vihdoin täällä!

Sormiharjoituksia

Aikaa on aina vähemmän kuin tekemistä ja ideoita, ja joskus täytyy töniä itseään järjestämään aikaa asioille, joita haluaa tehdä. Yritän saada pitkästä aikaa tukevamman otteen kynästä ja pensselistä, joten päätin kerran, kaksi viikossa haastaa itseni piirtämään jotain. Luvassa ei ole taitavia piirroksia tai kohottavia taide-elämyksiä, vain todisteita siitä, että olen piirtänyt. Kerättiin Pienoismallin kanssa lista kaikesta mitä äidin pitäisi piirtää, joten luvassa on ainakin dinosauruksia ja puoli eläinkuntaa. Lisää aiheita saa ehdottaa, ja piirtää mukana jos siltä tuntuu. Ensimmäiseksi aiheeksi valikoitui kengät, tässä tapauksessa vanhat, loppuunkävellyt talvikenkäni hetkeä ennen roskiin lentämistä.

Varaston vuosittainen ulkoilutus

Siinä se taas on, lankavarasto! Tapanani on ollut jo muutaman vuoden ajan kerran vuodessa levittää kaikki lankani pitkin olohuoneen mattoa, ja ihmetellä että onpas tätä. Tänä vuonna kuvittelin lankamäärän hieman vähentyneen, mutta katin kontit, nyt sitä on jo puolen maton verran! Langan määrä sinällään ei ahdista, vaan tilan puute. Asumme vanhassa talossa, jossa säilytystilaa ei juurikaan ole – lankaa ei siis voi jemmata mahdottomia määriä. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta olisko tuossa reilu kymmenen kiloa (ihanaa! inspiroivaa!) lankaa. Langanostolakkoa en aio itselleni asettaa, koska tiedän tasan tarkkaan miten houkutteleva kielletty hedelmä on, mutta jos nyt vähän malttia saisin langanosteluun. Kun ei tuota aikaakaan kutomiseen ihan mahdottomasti ole.



Varastossani on kaikenlaista kivaa, ja inspiraatio iskee aina kun näen kaikki ihanuudet. Määrän on kuitenkin ihan aikuisten oikeasti vähennyttävä, joten päätin tarttua Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän haasteeseen, jossa kudotaan tämän vuoden aikana kaksitoista projektia varastolangoista. Suunnitelmissa on Tinder-villatakki tummanpetroolista Cascade 220:stä, Quercus-liivi harmaasta Felted Tweedistä, Blue Whale -huivi käsinkehrätystä bling-villasta, Bubble hat -pipo Artesanon alpakkavillasta, Nightingale-sukat Wollmeisesta, Rose red -myssy ColourMartin kashmirsekoitteesta, Totoro-lapaset Rauma Finnullgarnista, Francis-villapaita jostain ColourMartin langasta, Nola's slippers -tossut Louhittaren Luolan paksusta sukkalangasta, Laar-villatakki ColourMartin angorasekoitteesta, Kalajoki-sukat Aracaunian Rancosta sekä Rustling leaves -baskeri Frog Treen alpakasta. Saa nähdä onnistuuko. Toisaalta, kaikkiin näihin löytyy sekä ohje että lanka, ja haluaisin kovasti kaikkia neuleita päästä käyttämään, toisaalta tiedän, että innostun välillä tekemään jotain ihan muuta. Yrittää aion joka tapauksessa, mutta en ota tästä sen suurempaa stressiä.



Lempivärejä ei tarvitse arvailla:)



Kehruukuituvarastoni on vallan sopivan kokoinen, ≈ 2,5 kg, ja se mahtuu mukavasti sille varattuun laatikkoon. Tämä varasto tietysti aikanaan muuttaa kasvattamaan tuota toista varastoa, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Voisin kyllä ottaa tavoitteeksi kutoa enemmän itse kehrätyistä langoista.

Uteliaana kyselen, millaisia lankavarastoja muut jemmaavat?

Yksi ainoa...

...itse tehty joululahja valmistui tänä vuonna: ranteenlämmittimet siskonpojalle. Ei sen erityisempää mallia, joustinta vaan ja yhdelle puikolle peukalolevennykset. Lankana taannoin vaihtopaketista saatu Schachenmayr Nomotta Ecologico Camel, kameli-merinosekoitus, oikein mukavan ja lämpimän tuntuinen lanka. Mikä parasta, lahja tuntui olevan teinille mieluinen, pääsivät nimittäin heti käyttöön!



Juuri ennen vuodenvaihdetta valmistui myös Woolgatheringsin BFL:stä kehräämäni lanka: ≈110 gr, 248 m, navajokerrattu. Ei ihan minulle tyypillisintä värimaailmaa, mutta oli niin pimeää että kaipasin hiukan väripiristystä.



Minulla ei ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta joitain tavoitteita ajattelin tälle vuodelle asettaa. Niistä lisää myöhemmin – nyt oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!