Helmeilevää

Rannekoru luonnonkivihelmistä, enimmäkseen jadea ja jaspista:



Kaksi makeanvedenhelmiketjua, harmaan ja samppanjn sävyissä:



Näitä voisi tietysti käyttää kaulakoruinakin, mutta mielestäni ne ovat parhaimmillaan röykkiönä ranteessa:

Huivikausi

Nyt tekee mieli kutoa huiveja, niitä on puikoilla tällä hetkellä vaatimattomasti kolme.

Pari päivää sitten valmistui matkaneuleena ollut pitsi-Baktus:



...joka tosin ei ollut ihan nappisuoritus. Jostain kummasta päähänpistosta johtuen kudoin langankierrot kiertäen, joten pitsireiät jäivät aika pieniksi ja vähän hassun näköisiksi. Katsokaa vaikka:



Lanka on joskus taannoin Sammalta Ravelryvaihdossa saatua oikein mukavaa Markkalankaa (80% villaa, 20% pellavaa), nätin harmaanvihertävässä sävyssä. Jotenkin huivi ei kuitenkaan ole ihan ominta tyyliäni, mutta eiköhän sille jostain ottaja löydy.

Matkaneule ei ihan valmiiksi asti ehtinyt reissun aikana, mutta mukavia muistoja siihen kutoutui, muun muassa tämmöisiä:

Kissanpennun massu

Jokseenkin täydellisen sävyistä merinoalpakkaa (70/30) Tuulian väripadasta. Ihanaa, ilmavaa, pehmeää kuin kissanpennun massu.



Hiukan liukasta kehrättävää, mutta ihan hyvin meni kunhan alkuun pääsi. 425 m/200 gr.



Isona harmaasta kissanpennusta tulee yhdessä Keväthuuman kanssa Daybreak Shawl.

Hattaralankaa

Villatopsi muuttui hempeäksi hattaralangaksi.



Venetian, Pigeonroof Studion värjäämää BFL/silkkiä, 247 m/100 gr. Oikein mukavaa kehrättävää. Kokeilin ensimmäistä kertaa navajo-kertausta, ja tykkäsin sen valssin tahdista kovasti (laskin mielessäni yy-kaa-koo-nee), samoin valmiin langan pyöreydestä.



Värit ovat omaan makuuni hiukan liian hempeitä, joten lanka taitaa päätyä lahjaneuleeseen.

Ylpeyttä, ennakkoluuloa, skumppaa ja villaa

Viime sunnuntaina eräässä helsinkiläisessä kodissa lauma naisia kutoi, kehräsi, söi hyvin, joi hyvin, kälätti, kikatti, kuolasi ja huokaili koko päivän Ylpeyden ja ennakkoluulon tahdissa.



Kohonneesta sykkeestä, katkenneista säikeistä ja pudonneista silmukoista syytämme luonnollisesti Mr Darcya.



A happy thought indeed!