Katsaus kuluneeseen vuoteen, osa 1

Mennyt vuosi on ollut vilkas ja tapahtumarikas, ainakin mitä käsitöihin tulee. Olen ollut hämmästyttävän aktiivinen, ja osallistunut kaikenlaisiin tempauksiin - yllätyin itsekin, kun kävin miettimään mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut.

Alkutalvesta kävin Kehrääjien killan kehruukurssin, ja samoin tein lankavaraston rinnalle putkahti kuituvarasto. Ja loppuvuodesta, lainarukkiin kyllästyttyäni, sain ikioman rukin.

Tänä vuonna aikataulut viimein antoivat myöten ja pääsin mukaan Ursulan neuletapaamisiin. Mukavaa on ollut, kivoja ihmisiä, vertaistukea ja houkutuksia (jostain syystä jollain on aina mukana pussillinen Wollmeisea). Ursulassa on loistopalvelu, aina pöytiä varattuna ja skumppa tarjouksessa. Kesäkuun KIP-päiväkin viettettiin kehnon sään vuoksi Ursulassa, ja hauskaa oli.



Osallistuin Ravelry-vaihtoihin, ja sain ihania paketteja, joista kaikista on ollut paljon iloa. Kuvassa on ensimmäinen vaihtopaketti (ajalta ennen blogia), jonka lähetti Samma.

Syksyn ehdoton kohokohta oli Lotan ja Samman järjestämä Neuleretriitti. Ensi keväänä uusiksi, eikös vaan?

Marraskuussa ajeltiin Neuleratikalla - lystiä sekin. Joulukuussa osallistuin Tuulian paitapajaan, ja valaistuin. Ensimmäinen metodipaita on jo suunnitteilla, se pääsee puikoille, kunhan saan mallitilkun valmiiksi ja mitat tarkistettua. Odotukset ovat korkealla!



Lankavarasto kasvoi vuoden aikana aika tavalla, lähinnä ColourMartin ansiosta. Kashmiria, angoraa, jakkia etuisaan hintaan - mahdotonta vastustaa (ja sukkalankaakin tuli hankittua jonkun verran). Sain kulutettua pois antiikki- ja jämälangat, joten lankavaraston kokonaislaatu on entistäkin ihanampi. Ainut, mitä varastossani ei ole tarpeeksi, on aika.

Viime syksynä, pienen yllytyksen jälkeen, perustin myös tämän blogin. Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin langan takia!

Pipo päähän pakkasella

Talvi on vihdoin tullut, eikä samaa pipoa tietenkään voi pitää koko ajan, joten varastosta itsekehrättyä ja puikoille. Alkuun resoria, sitten vähän lisää silmukoita, sileää, helmineuleraitaa, sileää, helmineuleraitaa... Parissa illassa syntyi kiva pipo. Tykkään langan väreistä ja noista helmineuleraidoista. Lämminkin on, ja sopii hyvin uuteen talvitakkiin.



Huomasin, että olen aika usein epämääräisen tyytymätön itse kehräämiini lankoihin. Luulen sen osin johtuvan siitä, että en vielä osaa lukea miltä villaletti näyttää valmiina lankana, saati neulepintana. Toisaalta itse prosessi on niin kiva (ja aikaavievä), että pikkuisen harmittaa, jos lopputulos ei olekaan odotetun kaltainen. Virheensietokykyni neuleissa on aika heikko, puran mieluummin kuin katselen omia möhläyksiäni. Onneksi noita ei-niin-onnistuneita väriyhdistelmiä voi käyttää lahjaneuleisiin - ja onneksi välillä joku lanka onnistuukin.

Huivilankaa, ehkä.

Tilasin taannoin The Thylacinen Etsy-kaupasta pari BFL-lettiä huiveja varten, ja sinisävyisemmän olen jo ehtinyt kehrätä valmiiksi. Ajattelin ensin kehrätä vähän ohuempaa, mutta kun villa kertakaikkiaan halusi tulla vähän paksuksi langaksi, niin en jaksanut tapella vastaan.



Villa oli mukavaa kehrättävää (tykkään BFL:stä kovasti, siinä on jotenkin enemmän luonnetta kuin merinossa - ja silti se on ihanan pehmeää), ja vaaleanpunasävyinen letti odottaa varastossa vuoroaan. Mutta:



Tykkäsin letin väreistä, ja tykkään siitä miltä lanka näyttää, mutta äh, valmiina neulepintana värit on jotenkin latteat. Kasarit. En tiedä, joku tässä nyt tökkii. Kudon vielä vähän matkaa aloittamaani huivia, ja päätän sitten pidänkö itse, annanko lahjaksi vai puranko ja annan langat lahjaksi. Huokaus. Katellaan.

Hyvä postipäivä

Osallistuin suomalaisten räveltäjien jouluvaihtoon, ja tänään sain hakea postista oman yllätyspakettini. Paketin postimerkit antoivat melko selvän vihjeen lähettäjästä:



Jouluyllätys oli paketoitu nättiin lumihiutalepaperiin, ja mukana oli söpö itsetehty kortti:



Paketista paljastui ihanuuksia! Kaksi kerää Raumagarnin Finnulgarnia just mun väreissä - ihan uusi tuttavuus mulle, vaikuttaa oikein mukavalta. Näistä vois tehdä Totoro-lapaset. Etualalla näkyy kauniin väristä Turspakkaa - uusi tuttavuus tämäkin, väri on ihana, eikä lanka tuoksahda lainkaan kalalle. Turspakkaa varten oli myös hieno ranteenlämmitinohje.



Eikä tässä vielä kaikki! Mukana oli söpö pikku rasia, josta löytyi purkki hyväntuoksuista huulirasvaa (huulirasvaa tarvitsee aina) ja herkkusuklaata.



Ihana, ajatuksella koottu paketti. Tykkään kaikesta kovasti! Suuret kiitokset Nunt!

Loppuun vielä fanikuva kaikille Turspakan ystäville:

Kauluri miehen siskolle

Hollannissa lahjotaan joulukuun alussa Sinterklaasin merkeissä, ja miehen siskon pakettiin piti saada jotain lämmittävää. Parissa illassa syntyi kauluri, helmineuletta, itse kehrättyä lankaa (väri on mulle aivan väärä, mutta miehen siskolle hyvä) ja vähän epäkesko nappikiinnitys.



Oon aika tyytyväinen tuohon löytämääni nappiin - sointuu väreihin, mutta erottuu kuitenkin. (Stockalta, jos joku haluaa samanlaisia.)



En kauheasti tykännyt tuosta kehräämästäni langasta, mutta sehän kutoutui ihan näteiksi raidoiksi.

Nyt en kyllä hetkeen kudo yhtään kauluria...

Fiep!

Kehräyskuume yltyi niin pahaksi, että oman rukin hankkiminen oli välttämätöntä (no kyllä oli, hiljaa siellä, järjen ääni), ja koska mieheni on monipuolisesti ihana, hankki hän minulle rukin Hollannista. Saanko esitellä: Fiep!



Fiep muutti meille Frieslandista, jossa oli ehtinyt asua ja työskennellä jo kolmisenkymmentä vuotta. Ikäisekseen Fiep on erittäin hyvin säilynyt, mitään iän tuomia krenkkoja ei ole havaittu. Fiep on vakaa, tasapainoinen ja iskunkestävä - erityisen mainio ominaisuus, kun yksi perheenjäsenistä on alle metrin mittainen.



Vähän on ehditty yhteiseloa jo harjoitella BFL-topsilla.



Fiep lainasi nimensä Fiep Westendorpilta, joka oli valtavan taitava kuvittaja, ja muutenkin kiinnostava ihminen.

Taidankin tästä siirtyä katselemaan linnanjuhlia yhdessä Fiepin kanssa, pitäähän se totuttaa maan tavoille. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

98 metrin lapaset

Kudoin lapaset. Lanka on ihanaa Lankaideasta tilattua Misti Alpacaa, ja sitä jäi kahdesta 50 metrin kerästä yli pari metriä. Just riitti!



Ihan tavislapaset, nelosen puikoilla, lämpimät. Ihanan väriset. Mietin että pitäiskö noita koristella jotenkin, mutta sisäinen graafikkoni* sanoi jyrkän ein. Kivemmat ne onkin ilman krumeluureja.



*Sisäinen graafikkous ilmenee kummallisilla tavoilla: pukeudun mieluusti väreihin (en käytä mustaa juuri lainkaan, mikä on iso miinus "Oletko graafikko"-testissä), mutta kuvioita vierastan. On villi ja rajoja rikkova olo, jos pukeudun raidalliseen paitaan. En myöskään käytä paksusankaisia graafikkorillejä, mutta vihaan Comic Sansia ja erotan Helvetican Arialista. Omia fontintunnistuskykyjään voi testata täällä.

Kauluri siskolle

Siskolla oli synttärit, ja pakettiin piti saada jotain lämmittävää itse tehtyä (kaiken muun lahjonnan lisäksi, tuli pyöreitä vuosia täyteen).




Parissa illassa syntyi kauluri: helmineuletta, itse kehrättyä lankaa (väri on mulle väärä, mutta siskolle hyvä) ja vähän epäkesko nappikiinnitys. Sisko tykkäs, ja tilasi kauluriin sointuvan baskerin.

Ponilankaa*

Osallistuin kanssakutojan yllytyksestä jokunen aika sitten kimppatilaukseen, World of Woolista tuli harmaata shetlanninvillaa (ja vähän muutakin, mutta siitä toiste), ja tarkoitus oli kehrätä huivilangat. Kävi kuitenkin niin, että villa halusi vähän paksummaksi langaksi, sellaiseksi, josta saisi villatakin. Pitää tilata lisää villaa, ei tässä muu auta.

Lanka oli ennen pesua aika kapoista ja tiukkaa...



...mutta puhkesi kukkaan pesun jälkeen. Pehmeää ja jäntevää. Oon vieläkin ihan ihmeissäni, että oon osannut kehrätä jotain näin nättiä.



Villa oli varsin puhdasta, mutta pesuvesi oli silti aika ällöttävän pisunväristä. No, valui viemäriin se aika tymäkkä lampaanhaju, ja värikin kirkastui. Tätä villaa oli todella mukava kehrätä, se vain soljui sormien välistä tasapainoiseksi säikeeksi.



*Shettis tarkoittaa minulle aina ja ikuisesti ponia. Hevostyttö:)

Päästäinen marraskuisella pellolla

...tulee mieleen näistä väreistä. Kehrääjien killalta tuli hetkeksi rukki kylään, tällä kertaa Louëtin S10 (joka on paljon, paljon kivempi kuin aiemmin lainaamani Ashfordin matkarukki), ja useampi ilta on vierähtänyt kehrätessä.

Mielipide tästä langasta on vaihdellut monta kertaa. Villa on merinoa Hedgehog Fibresilta, ja olin siihen pikkuisen pettynyt: villassa oli aika paljon violettia, jota ei netin kuvassa/kuvauksessa näkynyt (violetista en tykkää yhtään) ja lisäksi villa teki matkaa Brittein saarilta luvatoman kauan.



Kehrätessä värit kuitenkin asettuivat vallan nätisti, ja villa oli ihan mukavaa kehrättävää (tosin langasta ei tullut kovin tasalaatuista, kun piti vähän totutella uuden rukin tavoille)... mutta ei oo yhtään mua nää värit. Ehkä annan vyyhdin lahjaksi, tai kudon siitä lahjan jollekin. Vähän haaleat tunnelmat. Mutta Louëtista tykkäsin!

Maailman tylsin neule

Hammaslangan paksuista lankaa, nelosen puikot ja ainaoikeaa - voiko tylsempää olla? Välillä tuntui, että vaikka miten kudon, lankakerä ei pienene yhtään. Lanka oli onneksi ihanaa (Shibuin Silk Cloud, 60 % mohairia, 40 % silkkiä) ja väri on niin mua. Halusin huivin, joka on ihana pehmeä pilvi väriä kaulan ympärillä, ja sellainen siitä tulikin. Ainaoikeaa-kiintiö tosin on nyt kyllä hetkeksi täytetty.

Puputakki

Seireenilangasta kudottu pupuvillatakki on valmis! Siitä tuli aika ihana.

Suunnitelman mukaan mentiin: hihansuissa ja kauluksessa ainaoikeaa, nappilista helmineuletta, alhaalla leveä resori. Lämmin, pehmeä ja sopivan kokoinen. Napit Stockalta.



Tuntui että kudoin tätä pienen ikuisuuden, mutta Ravelryn mukaan aikaa meni tasan kuukausi. Kuvat ovat valitettavan marraskuisia (eli terävämpiäkin voisivat olla), mutta minkäs teet, on marraskuu.

ColorMartin lankojen pesu on jollain tapaa samanlainen prosessi kuin pitsineuleen pingottaminen, rumasta ankanpoikasesta joutseneksi. Pesuvesi oli ensin äklön ruskeaa, sitten äklön harmaata, mutta kolmannella kierroksella huuhteluvesi oli kirkasta, ja näki miten neuleen pinta yhtäkkiä aukesi ja muuttui pörröiseksi angorapupuksi.

Mäoonniintyytyväinen.

Karkkitöppöset

Toinenkin ystävä sai tyttären tänä syksynä, ja tällä kertaa lahjapakettiin sujahtivat pikku töppöset. Lanka on samaa Shibui Sockia, josta kudoin lapaset toisen ystävän tyttärelle aiemmin tänä syksynä.

Edellisellä vauvabuumikierroksella tehtailin Saartje's booteeseja, joten ei niitä enää (se nappien ompeleminen oli jotenkin rasittavaa). Nämä on tehty Magic Slippers -ohjeen mukaan, mitä nyt lisäsin resorivarren (en usko että töppöset muuten pysyisivät pikku jaloissa, vaikka miten ovat taikatossut). Ihan söpöt näistä tuli, mutta en erityisemmin pitänyt ohjeesta - seuraava tulokas saa toisenlaiset tossukat.

Tulossa

Mirzu heitti kanssabloggaajille haasteen esitellä omia to-do-listojaan. Katsotaanpas:

Amelia on ollut pakko-saada-neule siitä lähtien, kun näin Olebrummin version retriitissä. Samaisessa retriitissä adoptoin Karoliinalta projektiin sopivat langatkin, Hjertegarnin Perun pääkaupunkia (en vaan voi kutsua kaunista lankaa Limaksi). Aion kutoa mallin ylhäältä alaspäin, koska se on paljon kätevämpää niin.

Tilasin kesällä Secretwoolista harmaata Cascade 220:tä, ja niistä tulee villatakki, kunhan ensin käyn Tuulian pajan ja opin uuden tekniikan. Joku vohvelimainen pinta on suunnitelmissa, iso kaulus ja resorit. Ehkä taskutkin. Tykkään langasta tosi paljon jo nyt, vaikken ole vielä kutonut silmukkaakaan.

Multnomahia varten on varattu kaksi kerää Ilun värjäämää kainuunharmasta vadelman sävyissä. Huiveille olisi muutenkin tarvetta, vietän nimittäin päiväni toimistoksi naamioituneessa jääkaapissa. Jossain vaiheessa aion kutoa myös Maran (ehkä villatakista ylijäävästä angoramerinosta?). Suunnitelmissa on myös iso harmaa kietoutumishuivi, mutta sitä varten pitää ensin lainata rukki ja kehrätä langat:)

Paraphernaliat haluan minäkin, ohje on tulostettuna ja lankakin on valmiina, Jitterbugin Elephant's Daydream. Tänään listalle hyppäsivät Kalajoki-sukat - onkohan mulla niihin sopiva lankaa? On ne vaan niin kertakaikkisen komiat!

Lapaskuumekin on iskenyt, ensimmäisenä listalla ovat Totoro-lapaset - en tosin ole ihan varma onko varastossa sopivia lankoja, pitää penkoa (ajattelin yhdistää sävykästä harmaata ja aikas heleää turkoosia näihin, tai omenanvihreää). Kissa-, merihevos- ja luumunkukkalapaset tahdon myös. Ja alpakkalapaset. Pienoismallillekin pitää muutamat kutoa, mutta niihin taidan käyttää muinaisia seiskaveikan jämiä (itsekäs hirviöäiti).

Pipoja ja myssyjä aion kutoa myös, listalla ovat ainakin Blueberry hat ja Beaumonde inspired hat. Ja Villapeikon Mustikka-pipo, se on hieno. Varaston kätköistä löytyy toivon mukaan jotain kivaa näitä varten.

Listalla on kaikenlaista muutakin, mutta nämä nyt polttelevat kuumimmin.



Nämä ihanuudet saapuivat eilen, ja tykkään niistä ihan kamalasti. Manos Silk Blendiä (paras huivilanka ikinä) ja Misti Alpacaa. Nam.

Välipalaneule ja muurinmurtaja

Niin paljon kuin pidänkin ohuista neuleista ja kolmosen puikoilla tikuttamisesta, niin välillä tekee mieli saada jotain valmiiksi saman tien. Nappasin lankalaatikosta itse kehrättyä ihkulankaa (Limegreenjellyn värjäämää merino/kashmiria, pehmeää!) ja kutosen puikot, ja hups, parissa illassa syntyi kaulanlämmitin.



Ajattelin ensin laittaa tähän jonkinlaisen nappikiinnityksen, mutta päädyinkin sitten tuommoiseen epäkeskosti yhteen liitettyyn ratkaisuun (vähän niin kuin siinä viime vuonna kaikkien kutomassa Wham Bam Thank You Lamb -kaulurissa - linkki vie Räveltämöön). Kauluri on löystynyt melko lailla käytössä, ja nyt mietin, että pitäiskö sittenkin laittaa joku nappiviritys. Lanka kului melko tarkkaan loppuun, päättelyn jälkeen jäi metrin pätkä yli. Siitä sais just nappilenkin virkattua...



Muurinmurtaja, se olen minä. Satuin nimittäin viettämään 18-vuotispäiviäni tasan 20 vuotta sitten.

Neuleratikka

Tänään istuin tilausajoratikassa noin 60 neulojan kanssa ajelemassa ympäri Helsinkiä. Hauskaa oli!



Mukana ratikassa oli myös MTV:n toimittaja, jolle opetettiin kutomisen saloja. Loppukevennys on jonkin aikaa katseltavissa Maikkarin sivuilla.



Edellisen postauksen harmaa pipo säästyy purkamiselta, päätin että se on just hyvä noin. (Eikä mua yhtään huvita purkaa, sitä hommaa on kohtapuoliin luvassa muutenkin.)

Harmaata

Joskus kauan sitten kesällä valmistui Trinity Stitch Hat (Ravlink) Rowan Cocoonista. Malli on oikein kiva, ja lanka on ihanaa (ja ihan tajuttoman lämmittävää). Yksi mutta tässä projektissa kuitenkin on: lököttääkö myssy liikaa? Pitäiskö purkaa pari kerrosta ja aloittaa kavennukset vähän aikaisemmin? Onko se liian rasta?

Seireenilanka

Colourmartilta tilaamani merino-angoralanka alkoi huhuilla kutsuvasti heti kotiuduttuaan, mutta velvollisuuksien vuoksi en voinut aloittaa uutta neuletta saman tien. Tuskallista!





Lanka kertoi heti miksi se haluaa tulla isona:





Colourmartin langat ovat usein ennen pesua kovan ja paperisen tuntuisia, mutta tämäpä tuntui aika mukavalta suoraan kartiolta neulottunakin.





Pesun jälkeen mallitilkku muuttui pehmeäksi kuin pupu:





Velvollisuusneule valmistui vihdoin, ja nyt angoramerino saa jakamattoman huomioni:




Oi onnea.

Pipo

Sain viime keväänä Ravelryvaihtopariltani Sammalta Ilun värjäämää shetlanninvillaa.




Villasta tuli lankaa...




...ja langasta pipo. Aika hauska, rustiikki peruspipo, joka meni appiukolle syntymäpäivälahjaksi. Sanoi tykkäävänsä:)




PS. Kiitokset kaikille raitakommenteista:)

Rairairaitoja!

Olen niin tyytyväinen itseeni että meinaan tikahtua! Kudoin lapselle
villahaalarit, joten lapselle ei tule kylmä, minä sain "hyvä äiti"-pisteitä,
ja mikä tärkeintä, sain käytettyä tähän projektiin lähes kaikki jämälankani (fanfaareja!). Ja haalarista tuli kaiken lisäksi aika kiva. Hyvä minä!



Malli on taas kerran ylhäältä alas -raglan, "sovita ja pura"-menetelmällä. Purkamista tosin tuli hiukan normaalia enemmän, sillä useampana iltana haalarin käyttäjä oli jo nukkumassa siinä vaiheessa kun olisi pitänyt sovittaa. Lahkeet tuli sitten kudottua pariin otteeseen. Mutta hyvä tuli, kaikesta huolimatta.



Mikä parasta, nyt kun tuo velvollisuusneule on valmis, saan vihdoin aloittaa uuden neuleen ihkulangasta!