maanantai 31. tammikuuta 2011
Jokseenkin täydellisiä sinisen sävyjä...
...löytyy uusimmista neuleistani. Viime kevään retriitissä aloitin Talvikin, ensimmäisen TTS-villatakkini, ja vihdoin viimein sain sen valmiiksi. Malli perustuu Norah Gaughanin Annikkiin, mutta koska saumojen ompeleminen on kamalaa, käytin Tuulian kätevää TTS-metodia. Malli on yksinkertainen perusvillatakki, juuri sellainen joita tykkään käyttää, mutta jotka ovat to-del-la tylsiä kudottavia (siksi kai niiden valmistuminen kestääkin niin kauan). Lanka on Cascade 220 Heathers (sävy 2432) - uusi tuttavuus, jota tulen varmasti käyttämään toistekin. Lankaa kului melko tarkkaan 800 gr.
Takki muutti nimeään useaan otteeseen: Annikki se ei voinut olla, koska en noudattanut alkuperäistä ohjetta, Kyllikki taas laukaisi ei-toivottuja suomipop-mielikuvia, mutta Talvikki sopii mielestäni oikein mainiosti. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen, tätä tulee varmasti käytettyä paljon.
Samoihin aikoihin valmistui myös uusi myssy Zealanan Kia Ora Kauri -opossumilangasta. Väri on juuri oikea ja lanka suloisen pehmeää, mutta... lanka tuntui muuttuvan hiukan nöyhtäiseksi jo kutoessa, ja lyhyttä opossuminkarvaa pukkaa ulos valmiista neulepinnasta. Pipo tuskin tulee pahasti nyppyyntymään, mutta villatakkia en tästä langasta tekisi. Myssyn malli on Zadig pienin muutoksin: 1o 1n joustimen sijasta kudoin 2o 1n, ja lisäsin hieman silmukoita joustimen jälkeen, jotta myssystä tulisi sopivan lököttävä. Kavennuksetkin tein oman pääni mukaan. Tykkään myssystä kaikesta huolimatta kovasti, erityisesti mallineule miellyttää. Taidan käyttää sitä toistekin.
Rantautunut valas -look on juuri sitä miltä näyttääkin. Pienoismallin pikkuveljeä odotellaan saapuvaksi kevään korvalla, ja sen jälkeen villatakin napit toivottavasti mahtuvat taas kiinni.
Tunnisteet:
2011,
cardigan,
FO,
hat,
myssy,
The Tailored Sweater Method,
TTS,
valmista,
villatakki
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Kaikkea ei saa kaupasta...
...ei ainakaan paksusta puuvillasta ommeltuja luonnonvalkoisia pussilakanoita, joissa ei ole mitään printtiä/kuviointia/koristetta/satiinia tai saumurilla ommeltuja saumoja pussilakanan ulkopuolella (Täysin käsittämätöntä. Saumat kuuluvat sisäpuolelle piiloon, piste.). Samaan ongelmaan törmäsin edellisen kerran muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini – tuolloin päädyin ompelemaan setin, joka palveli erinomaisesti melkein 25 vuotta ennen hajoamistaan.
Hain kangaskaupasta metritolkulla luomupuuvillaa ja istuin muutaman tunnin tiiviisti ompelukoneen äärellä. Näillä pärjätään toivottavasti seuraavat parikymmentä vuotta.
Ollaan oltu flunssassa ja nukuttu porukalla päiväunia uusissa lakanoissa.
Hain kangaskaupasta metritolkulla luomupuuvillaa ja istuin muutaman tunnin tiiviisti ompelukoneen äärellä. Näillä pärjätään toivottavasti seuraavat parikymmentä vuotta.
Ollaan oltu flunssassa ja nukuttu porukalla päiväunia uusissa lakanoissa.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Hyviä aikomuksia*
Tapanani ei ole tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta neulehyllyä siivotessani tuli muutama ajatus mieleen. Ensinnäkin, puran neuleet, jotka eivät tule koskaan valmistumaan, tai joissa hyvä lanka menee hukkaan epäonnistuneen toteutuksen vuoksi.
Operaation ensimmäinen kohde: Akimbo. Erityisen noloa, koska kyseessä oli pienen ystäväporukan yhteisneulonta, ja Tuulia oli värjännyt meille varta vasten langat (ja käyttänyt väri-inspiraationaan ottamaani valokuvaa). En vaan osannut seurata ohjetta, ja purettuani reunuksen neljä kertaa into lopahti. Syvä huokaus. Anteeksi kaverit.
Toinen purkutuomion saanut on tekele on huivi, jonka kudoin juuri ennen pienoismallin syntymää. Lanka on ihanaa Manos Silk Blendiä, eikä värikään ole hassumpi. Huivi on kuitenkin liian pitkä ja aivan liian kapea, joten se on jäänyt käyttämättä. Huokaus ja purkaus.
Muutaman pitkään kesken olleen neuleen ajattelin tehdä valmiiksi, tai ainakin edistää hieman. Kynsikkäitä kudoin viimeksi puolitoista vuotta sitten, toisesta puuttuvat vielä sormet. Jospa ne saisi kevääksi käyttöön? Ihanat robottilapaset saattaisivat hyvinkin valmistua, etenkin kun löysin vasemman lapasen kadoksissa olleen kaavion. Raidallinen alpakkahuivi on ollut lankojen päättelyä vaille valmis ainakin vuoden, ja vihdoin viimein tuli sekin tehtyä - aikaa taisi kulua kokonaiset puoli tuntia.
Entäs sitten kaikkien aikojen ikuisuusprojekti, tilkkupeitto Lett-Lopista? Palasia alkaa olla tarpeeksi, ne pitäisi vain liittää yhteen. Mutta millä värillä? Ja millä tekniikalla? Virkaten vai ommellen? Pitäisikö sittenkin kutoa vielä muutama tilkku? Hölmöintä on, että peitolle olisi oikeasti käyttöä, ja haluaisin kutoa pari muutakin torkkupeittoa - mutta en kyllä aloita uutta peittoa ennen kuin tuo ensimmäinen on valmis!
Muutama neule vaatii hieman korjausta ja säätöä: tasku yhteen, lisää nappeja toiseen, hihojen kaventamista kolmanteen... periaatteessa varsin nopeita toimenpiteitä, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Huokaus. Parille käyttämättä jääneelle neuleelle pitäisi etsiä uusi koti.
Tänä vuonna suunnitelmissa on myös kutoa villatakki tai kaksi itse kehrätystä langasta - kunhan ensin saan ainakin yhden keskeneräisen valmiiksi. Olen myös saanut ohjeita lahjaksi ihanilta ystäviltäni (kiitos murut!), joten useampikin neule odottaa puikoille pääsyä. Rose Red, Owlunder, Captiva wrap, Eisblume, Nightingale, Deep in the forest mittens, Wayfarer ja Just enough ruffles odottavat kaikki vuoroaan - osaan on langatkin valmiina.
En jaksa kauheasti stressata suunnitelmieni kanssa, teen mitä ehdin ja jaksan. Kun on tuo elämäkin tuossa käsitöiden sivussa pyöritettävänä, eikä harrastuksen tarkoitus ole lisätä stressiä vaan poistaa sitä.
*Niillähän se tie helvettiin kuulemma on kivetty.
Operaation ensimmäinen kohde: Akimbo. Erityisen noloa, koska kyseessä oli pienen ystäväporukan yhteisneulonta, ja Tuulia oli värjännyt meille varta vasten langat (ja käyttänyt väri-inspiraationaan ottamaani valokuvaa). En vaan osannut seurata ohjetta, ja purettuani reunuksen neljä kertaa into lopahti. Syvä huokaus. Anteeksi kaverit.
Toinen purkutuomion saanut on tekele on huivi, jonka kudoin juuri ennen pienoismallin syntymää. Lanka on ihanaa Manos Silk Blendiä, eikä värikään ole hassumpi. Huivi on kuitenkin liian pitkä ja aivan liian kapea, joten se on jäänyt käyttämättä. Huokaus ja purkaus.
Muutaman pitkään kesken olleen neuleen ajattelin tehdä valmiiksi, tai ainakin edistää hieman. Kynsikkäitä kudoin viimeksi puolitoista vuotta sitten, toisesta puuttuvat vielä sormet. Jospa ne saisi kevääksi käyttöön? Ihanat robottilapaset saattaisivat hyvinkin valmistua, etenkin kun löysin vasemman lapasen kadoksissa olleen kaavion. Raidallinen alpakkahuivi on ollut lankojen päättelyä vaille valmis ainakin vuoden, ja vihdoin viimein tuli sekin tehtyä - aikaa taisi kulua kokonaiset puoli tuntia.
Entäs sitten kaikkien aikojen ikuisuusprojekti, tilkkupeitto Lett-Lopista? Palasia alkaa olla tarpeeksi, ne pitäisi vain liittää yhteen. Mutta millä värillä? Ja millä tekniikalla? Virkaten vai ommellen? Pitäisikö sittenkin kutoa vielä muutama tilkku? Hölmöintä on, että peitolle olisi oikeasti käyttöä, ja haluaisin kutoa pari muutakin torkkupeittoa - mutta en kyllä aloita uutta peittoa ennen kuin tuo ensimmäinen on valmis!
Muutama neule vaatii hieman korjausta ja säätöä: tasku yhteen, lisää nappeja toiseen, hihojen kaventamista kolmanteen... periaatteessa varsin nopeita toimenpiteitä, mutta kun en vaan saa aikaiseksi. Huokaus. Parille käyttämättä jääneelle neuleelle pitäisi etsiä uusi koti.
Tänä vuonna suunnitelmissa on myös kutoa villatakki tai kaksi itse kehrätystä langasta - kunhan ensin saan ainakin yhden keskeneräisen valmiiksi. Olen myös saanut ohjeita lahjaksi ihanilta ystäviltäni (kiitos murut!), joten useampikin neule odottaa puikoille pääsyä. Rose Red, Owlunder, Captiva wrap, Eisblume, Nightingale, Deep in the forest mittens, Wayfarer ja Just enough ruffles odottavat kaikki vuoroaan - osaan on langatkin valmiina.
En jaksa kauheasti stressata suunnitelmieni kanssa, teen mitä ehdin ja jaksan. Kun on tuo elämäkin tuossa käsitöiden sivussa pyöritettävänä, eikä harrastuksen tarkoitus ole lisätä stressiä vaan poistaa sitä.
*Niillähän se tie helvettiin kuulemma on kivetty.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Torkkupeitto pienoismallille
Pienoismallin vauva-aikainen peitto oli jäänyt pieneksi, joten oli aika kutoa uusi, ison pojan peitto. Mallina oli vapaasti soveltaen Moderne Baby Blanket, lankoina erilaisia jämiä ja lahjaksi saatuja superwash-villoja, enimmäkseen Smartia ja Karismaa.
En ole ihan täysin tyytyväinen väreihin, ne ovat makuuni hiukan liian lämpimät ja retrot. Peiton käyttäjä on kuitenkin tyytyväinen, ja sehän lahjaneuleissa on tärkeintä. Muutama saumakin voisi olla nätimmin ommeltu, mutta olkoon. Ei pitäisi katsoa jänniä dekkareita samalla kun ompelee saumoja, muistutuksena itselle seuraavaa kertaa varten.
Peitto on oikein kätevä niin lukuhetkissä kuin majanrakennuksessakin, ja katsokaa, siitä saa myös lentokoneen!
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Punaisia marjoja
Ystävättären perheeseen syntyi joulun alla pieni tyttö, ja pienet tytöt tarvitsevat lämpimiä myssyjä. Ohje on perinteinen kypärämyssy, lankoina ihkupihkulankojen (Silk Gardenia, Shibui sockia, erilaisia merinosilkkejä) jämänöttösiä, joita en ole raaskinut heittää pois.
Tykkään noista marjaisista sävyistä, ja siitä että vaaleanpunaiset eivät näytä liian hempeiltä. Tervetuloa maailmaan, pikku R!
perjantai 14. tammikuuta 2011
Järjestelyä
Kodissamme asuu kaksi nörttiä, mistä seuraa, että kaikenmaailman johtoja ja latureita löytyy joka nurkasta - useimmiten kuitenkin kirjahyllystä, sekasotkuna läheltä pistorasiaa. Ei kovin kaunista saati käytännöllistä, etenkin kun kodin kolmas asukas on wannabe-nörtti, joka kovin, kovin mielellään leikkisi erilaisilla johdoilla ja latureilla.
Ratkaisu: otetaan pahvilaatikko, muotoillaan siitä hyllyyn sopivan kokoinen, päällystetään pöllökankaalla tapettiliisterin avulla. Sotku laatikon sisällä on edelleen kauhea, mutta ei osu ensimmäisenä ohikulkijan silmiin.
Tapettiliisteriä jäi yli viikonlopun tapetointiurakasta. Vanha tapetti (Laura Ashleyn Oriental Garden, mikäli jotakuta kiinnostaa), vaikka kaunis olikin, alkoi neljän vuoden yhteiselon jälkeen kyllästyttää.
Halusimme jotain vaaleampaa ja raikkaampaa, ja aikamme pähkäiltyämme päädyimme Cole & Sonin Cow Parsley -tapettiin. Lauantai-iltana rapsuteltiin vanhat pois, sunnuntaina liisteröitiin uudet seinään. Muutos on melkoinen, olohuone näyttää paljon aiempaa suuremmalta ja valoisammalta. Tykkään, tykkään!
Kuriositeettina kuva olohuoneen tapetista ajalta ennen meitä, tapettimuotia vuodelta 1974:
Ratkaisu: otetaan pahvilaatikko, muotoillaan siitä hyllyyn sopivan kokoinen, päällystetään pöllökankaalla tapettiliisterin avulla. Sotku laatikon sisällä on edelleen kauhea, mutta ei osu ensimmäisenä ohikulkijan silmiin.
Tapettiliisteriä jäi yli viikonlopun tapetointiurakasta. Vanha tapetti (Laura Ashleyn Oriental Garden, mikäli jotakuta kiinnostaa), vaikka kaunis olikin, alkoi neljän vuoden yhteiselon jälkeen kyllästyttää.
Halusimme jotain vaaleampaa ja raikkaampaa, ja aikamme pähkäiltyämme päädyimme Cole & Sonin Cow Parsley -tapettiin. Lauantai-iltana rapsuteltiin vanhat pois, sunnuntaina liisteröitiin uudet seinään. Muutos on melkoinen, olohuone näyttää paljon aiempaa suuremmalta ja valoisammalta. Tykkään, tykkään!
Kuriositeettina kuva olohuoneen tapetista ajalta ennen meitä, tapettimuotia vuodelta 1974:
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Lankavaraston vuosikatsaus
Minulla on tapana levittää lankavarastoni kerran vuodessa olohuoneen lattialle, ja sitten ihmetellä että mitenkäs tätä lankaa onkin näin paljon.* Kiloissa varasto ei ole suuren suuri (reilu 10 kg, veikkaisin), mutta ongelmana onkin säilytystilojen puute. Toiveena on, että lankani ja kehruukuituni mahtuisivat niille varattuihin laatikoihin tunkematta. Nyt se ei ihan onnistu, mutta ehkäpä jo loppuvuodesta... Mainittakoon, että keskeneräisten töiden langat eivät päässeet kuvaan mukaan.
Arvaako kukaan mitkä ovat lempivärini?
Se hyvä puoli varaston tuulettamisessa on, että huomaa miten kivoja lankoja sitä onkaan hankkinut. Inspiraatio iski välittömästi! Tajusin myös, että harmaita villatakkilankoja ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää, niitä kun näyttäisi löytyvän muutamaankin takkiin (seitsemään, jos tarkkoja ollaan). Lopuksi vielä informatiivinen otos tiedonhaluisille (iso kuva linkin takana):
Huomatkaa myös joululahjaksi saamani hauska fontti!
*Olen hyvä huijaamaan itseäni muutenkin: siivosin vastikään keittiön kaappeja, ja laskin teehyllystä kahdeksantoista erilaista teelaatua. Enkä edes ole teeihmisiä. Köh.
Arvaako kukaan mitkä ovat lempivärini?
Se hyvä puoli varaston tuulettamisessa on, että huomaa miten kivoja lankoja sitä onkaan hankkinut. Inspiraatio iski välittömästi! Tajusin myös, että harmaita villatakkilankoja ei ihan hetkeen tarvitse ostaa lisää, niitä kun näyttäisi löytyvän muutamaankin takkiin (seitsemään, jos tarkkoja ollaan). Lopuksi vielä informatiivinen otos tiedonhaluisille (iso kuva linkin takana):
Huomatkaa myös joululahjaksi saamani hauska fontti!
*Olen hyvä huijaamaan itseäni muutenkin: siivosin vastikään keittiön kaappeja, ja laskin teehyllystä kahdeksantoista erilaista teelaatua. Enkä edes ole teeihmisiä. Köh.
Tunnisteet:
2011,
lankaa,
lankavarasto,
the stash,
yarn
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)